|
|
 |
|
|
|
|
The Jimi Hendrix Experience: Stone Free (1966)
Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ei edes Jimi Hendrix. Jälkikäteen on helppo todeta, että Hendrixin vuodesta 1966 alkanut nelivuotinen valtakausi mullisti rock-kitaran maailman ylösalaisin.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
1960-luvun puolivälin Yhdysvaltoja miehen kumouksellisuus ei kuitenkaan pahemmin kiinnostanut. Hendrix oli vinguttanut kitaraansa jo vuosikausia herättämättä sen suurempaa huomiota ja lukuisien kiertävien rhythm and blues -yhtyeiden koulima virtuoosi alkoi olla
epätoivoinen jumiin jääneen uransa suhteen. Onneksi Jimi Hendrixin kohdalle osui oikea engelsmanni. Animals-yhtyeen basisti Chas Chandler aloitti manageriuransa lennättämällä Hendrixin Lontooseen historiallisin seurauksin.
Maailman popnuorison pääkaupungissa mustan villimiehen ainutlaatuisuus ymmärrettiin heti ja Hendrixistä alettiin kohista alan piireissä. Levylle sähkökitaran uuden ajan alkusoitto taltioitiin lokakuussa 1966, kun vastakoottu The Jimi Hendrix Experience marssi levytysstudioon ensimmäiseen sessioonsa. Muutamassa tunnissa purkitettu ensisingle Hey Joe räjäytti potin välittömästi ja se nousi brittilistojen kärkeen. Single kovaa tasoa kuvasi hyvin se, että kiekon kääntöpuolella soineesta Stone Free -kappaleesta tuli yhtälailla palvottua jumalan sanaa nuorten rock-fanien ja kitaristinalkujen keskuudessa.
Rock-historiasta on mahdollista osoittaa joitakin yksittäisiä single-levyjä, jotka ovat oikeasti vaikuttaneet musiikin kulkusuuntaan. Jimi Hendrixin esikoislevy kuuluu Elviksen ja Beatlesin läpimurtolevyjen rinnalle tuohon ydinräjähdysten luokkaan. Hendrixin esiintulon vaikutuksia voi tiedustella esimerkiksi Eric Claptonilta, Jeff Beckiltä tai The Who -yhtyeen Pete Townsendilta, jotka oikeasti harkitsivat soittamisen lopettamista kuultuaan Stone Free -miehen ensivinkaisut.
Stone Free oli väkevä muistutus Jimi Hendrixin musiikillisista juurista. Alusta asti Experience-yhtyeen keikkabravuureihin kuulunut kappale oli silattu psykedelialla, mutta pohjimmiltaan se oli silkkaa rhythm and bluesia. Kolmen miehen voimin jyystetty soul-numero muutti Jimi Hendrixin uran edetessä muotoaan ja kappaleen soolo-osuudet pitenivät sekopäisiksi jameiksi. Kappaleen
alkukantainen energia ja vapautta ylistänyt sanoma olivat Henkalle ilmeisen tärkeitä, koska hän kuljetti Stone Freetä livesetissään uransa loppuun. Hän levytti kappaleen uudelleen vuonna 1969, mutta uusi luenta ei saavuttanut alkuperäisen version kiihkeyttä. Supertähdeksi nousseen kitarajumalan tulkinnassa ei ollut ehkä samaa nälkää kuin kotimaastaan pois muuttaneen ja näyttämisen halua pursunneen nuoren Hendrixin näkemyksessä syksyllä 1966.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
