|
|
 |
|
|
|
|
Wigwam: Luulosairas (1969)
Wigwamin loppuvuodesta 1969 ilmestynyt esikoisalbumi Hard'n'Horny ja yhtyeen toinen single Luulosairas todistivat, että suomalaisessa rockissa oli alkanut sekä musiikillisen että tekstillisen kunnianhimon aika.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Wigwam oli ottanut ratkaisevan askeleen kohti rockin syvempiä vesiä kesällä 1969. Huippulahjakkaan taiturina tunnettu urkuri Jukka Gustavson liittyi tuolloin yhtyeeseen ja viisimiehinen wigu-kollektiivi sulkeutui hippihenkisesti basisti Mats Huldenin vanhempien kesäpaikkaan. Ryhmä vietti siellä kesän jammaillen, musiikkia kuunnellen ja elämän tarkoitusta pohtien. Syksyllä filosofis-soitannollisen korkeanpaikan leiri karaisema ryhmä oli valmis tekemään suomalaisen rockin historiaa.
Wigwamin alkuvaiheen tyyli ei ollut mitenkään erityisen kristalloitunut vaan pikemminkin se oli rönsyilevä kooste yhtyeen soittajien taustoista ja ajassa liikkuneista vaikutteista. Yhtyeen pääsäveltäjät Jim Pembroken ja Jukka Gustavson toivat yhteiseen pöytään sangen erilaisia mausteita. Pembroke oli brittiläisen pop-sensibiliteetin ja absurdin huumorin edustaja ja paria pykälää totisempi Gustavson ponnisti enemmän jazzikkaalta blues-pohjalta. Vaikutteiden kaksinaisuus heijastui suoraan yhtyeen harjoittamaan sangen epäkaupalliseen kielipolitiikkaan. Jim Pembroke kirjoitti laulunsa englanniksi ja lievästi raskassoutuiseen pohdiskeluun mieltynyt Jukka Gustavson ilmaisi ajatuksensa suomeksi. Gustavsonin edustama omintakeinen rhythm and bluesia paatokselliseen sanomaan yhdistellyt tyyli täytti yhtyeen ensialbumin a-puolen ja huipentui käsin piirretyissä kansissa julkaistun pitkäsoiton vanaveteen tuupatun kakkossinglen paraatipuolella.
Luulosairas-kappale oli kuulunut Jukka Gustavsonin vanhan bändin Roostersin ohjelmistoon eli se oli Wigwamia vanhempaa perua. Laulun teksti on reilusti alle parikymppisen tekemäksi aika tanakkaa tavaraa. Vaikka nuori Gustavson oli selvästi kaatanut uskonnollista, mystistä ja filosofista kirjallisuutta tukevalla kädellä pääkoppaansa, lopputulos ei kuitenkaan ole pikkuvanha tai teennäinen. Olemassaolon ja ihmisluonteen mysteerien pohdinta sai yllättävän lämpimän vastaanoton. Luulosairas oli ensimmäinen Wigwam-hitti ja nousi single-listalla kahdenkymmenen parhaan kärkijoukkoon. Tuhdilla groovella ja Suomirockin san franciscolaisimmalla kitarasoololla ryyditetty kappale tarjosi hippiyleisölle, mitä se selvästi janosi: musiikillisesti uskottavaa ja tekstisisällöltään luovaa suomalaista rockia. Wigwam jatkoi tovin samoilla linjoilla: seuraavan singlen kertojahahmona saarnasi Pedagogi, mutta siinä ei ollut Luulosairaan vangitsevuutta.
Varhaiskauden Wigwam oli tunnettu siitä, että se soitti livenä täysin eri ohjelmistoa kuin levyllä. Vahvasti cover-painotteiseen keikkasetin koostumuksen selittäjä oli äärimmilleen viety bändidemokratia. Kaikilla oli veto-oikeus live-setin kappaleisiin, eikä yhtyeen omista lauluista päästy ikinä yksimielisyyttä. The Bandin, Spiritin, ja The Beatlesin kaltaisten yhteisten suosikkien kappaleet muodostivat konsensusvyöhykkeen, jolla nuori Wigwam keikoillaan usein liikkui. Suomenkielisen rockin ensimmäistä todellista mestariteosta onkin kuultu livenä vasta Wigwamin viimevuosien merkkipäiväkeikoilla, kun vanhoja soittokavereita tervehtimään tullut Jukka Gustavson on kiskaissut Luulosairaan haltioituneen yleisön riemuksi.
|
|
|
|
|
|
|
