|
|
 |
|
|
|
|
The Rolling Stones: (I Can’t Get No) Satisfaction (1965)
Kun kitaristi Keith Richards sai päähänsä The Rolling Stonesin tunnetuimman kappaleen aihion, hän ei itse pitänyt sitä mitenkään erityisen lupaavana ideana.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Elettiin vuotta 1965 ja Richards loikoili floridalaisen Fort Harrison Hotellin huoneessa Stonesin kolmannella Yhdysvaltain kiertueella. Jostakin horroksen seasta hänen päähänsä pölähti kitarakuvio ja tekstin pätkä: I Can’t Get No Satisfaction. Richards nauhoitti teeman pätkä talteen kannettavalla nauhurilla ja jatkoi uniaan. Myöhemmin hän palasi riffin pariin ja mietti kuumeisesti muistuttiko se liikaa Martha & The Vandellasin ”Dancing In The Street”-hitin intron torvikuvioita. Laulu väännettiin kuitenkin valmiiksi ja Mick Jagger kirjoitti kappaleen lopun tekstin lähinnä Amerikan kiertueilla hankittujen kokemusten pohjalta. Stonesit levyttivät laulun kiertueen lomassa ja studiossa apuna hääri moniin 1960-luvun puolivälin rollari-sessioihin tärkeän panoksen antanut muusikko-tuottaja Jack Nitzsche.
Satisfaction keskeiseksi koukuksi muodostunut kitarariffi aiheutti kovimmat synnytystuskat studiossa. Keith Richards ei meinannut löytää millään mieleistään sävyä kolmen äänen introkuvioon, jonka hän mielessään kuvitteli eräänlaiseksi torviriffiksi. Apuun otettiin amerikkalaisen Gibson-tehtaan kehittämä uutuustuote eli äänensärkijä, jolla luotiin mehiläisparven pörinää muistuttava surinasoundi. Keith piti lopputulosta liian kikkailevana, mutta muu yhtye takoi järkeä miehen kaaliin: se on siinä. Viimeisen silauksen kappaleelle antoi hakkaava tamburiini, johon Jack Nitzsche sai Jaggerin lopetettua oman rähmintänsä juuri oikean soulahtavan rytmin. Keith Richards piti lopputulosta ihan kohtuullisena huitaisuna, muttei odottanut kappaleelta kummempia. markkinat osoittivat nopeasti, että kaikkien aikojen tunnetuimman rockriffin
kehittäjä oli väärässä. (I Can’t Get No) Satisfaction julkaistiin ensiksi Yhdysvalloissa, missä se kiilasi listaykköseksi ja löi rollarit lopullisesti läpi supertähtiluokkaan. Brittijulkaisu lykättiin odottamaan bändin kotiinpaluuta. Euroopassa Satisfaction sai pienellä viiveellä yhtä haltioituneen vastaanoton kuin rapakon takana. Englannissa levy ampui suoraan ykköseksi ja siitä tuli yksi nopeasti yksi 1960-luvun rockmurroksen tunnuslauluista.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
