|
|
 |
|
|
|
|
Blues Section: Hey Hey Hey (1967)
Kalenterikuukausissa mitattuna Blues Section-yhtyeen elinkaari ei ollut kummoinen, mutta kaikilla muilla mittareilla testattuna bändin merkitys suomalaiselle rockille oli huikea.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Keväästä 1967 seuraavan vuoden kesään toiminut ryhmä osoitti täkäläisille rock-faneille ja kriitikoille, että pohjolan perukoillakin on mahdollista päästä kansainväliseen populaarimusiikin pulssiin mukaan ja luoda sisällöllisesti merkityksellistä rock-ohjelmistoa. Blues Sectionin levytykset loivat myös perustaa Love Recordsin kunnianhimoiselle rock-repertuaarille. Loven alkutaipaleen julkaisuista nimenomaan Blues Section-tuotoksissa on selviä enteitä yhtiön tulevasta kulta-ajasta. Loven perustajakolmikosta Otto Donnerilla oli merkittävä rooli yhtyeen taiteellisena sparraajana ja tukijana. Avant Garde konkari tutustutti Blues Sectionin nuoret popparit bluesin, jazzin ja taidemusiikin historian aarteisiin ja puristi levytysstudiossa soittajista mehut talteen. Hedelmällisen yhteistyön lopputuloksena syntyivät 1960-luvun kovimmat suomalaiset rock-esitykset.
Blues Sectionin yhteydessä on aina aiheesta mainittu, kuinka yhtye oli levyllä kovasti toisenlainen kuin keikoilla. Live-tilanteessa bluesista ja psykedeelisestä rockista innostuneet soittajat vetelivät sooloja sydämensä kyllyydestä ja syöksyivät savupommien säestyksellä syvällekin eksperimentaatioiden maailmaan. Levyllä Blues Section oli kurinalaisempi ja tyylikäs ajan hengen mukainen pop-yhtye. Laulaja Jim Pembroken sävykäs laulu pääsi oikeuksiinsa napakoilla pop-lauluilla samalla kun kitarasankari Hasse
Walli joutui tiivistämään omaan ilmaisuaan. Parhaimmillaan tiiviimpi paketointi tuotti hienoa jälkeä. Yhtyeen ensimmäinen single Call Me On Your Telephone edusti napakkaa brittihenkistä poppia, kun taas syyskuussa 67 ilmestynyt seuraajansa Hey Hey Hey oli pykälää tuhdimpaa tavaraa. Hasse Wallin kokemasta vahvasta Hendrix-herätyksestä kertova bluesrock-sävellys vangitsee Blues Sectionin ehkä parhaimmillaan. Idolipotentiaaliltaan ylivoimainen Blues Section-soittaja eli kuvan kaunis rumpali Ronnie Österberg takoo tanakan biitin, jonka päälle Walli lataa mehevät Henkka-riffit ja Jim Pembroke ajan oloon liki täydellisen lauluosuuden. Singlestä tuli myös yhtyeen eräänlainen läpimurtolevy. Kesän keikoilla hankittu kannatus näkyi jo yleisön vastaanotossa ja kriitikotkin olivat koko lailla vakuuttuneita: Blues Section oli parasta
mitä suomalaiselle kitarayhtyemusiikille oli siihen mennessä tapahtunut. Keskellä 1960-luvun kiihkeää rock-evoluutiota toiminut yhtye ei erinomaisuudestaan huolimatta kestänyt kauaa kasassa. Yhden albumin jälkeen Blues Section hajosi ja antoi samalla syntykipinän useammalle kotimaisen rockin avainyhtyeelle. Suomalaisen progen suuret nimet Wigwam ja Tasavallan Presidentti olivat pioneeriyhtyeen jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
