|
|
 |
|
|
|
|
Martha & The Vandellas: Nowhere To Run (1965)
1960-luvun menestyksekkäin amerikkalainen levy-yhtiö Motown kunnostautui monen muun asian ohella erinomaisen tyttöyhtyemusiikin julkaisijana.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Naissolistit ja -lauluyhtyeet näyttelivät avainroolia kun Berry Gordyn johtama yhtiö kasvoi maailman teinien tärkeimmäksi tanssittajaksi. Motownin tasokkaasta tyttöyhtyekaartista kaksi nimeä on ylitse muiden. The Supremes sai solistinsa Diana Rossin ja erinomaisen kappalemateriaalin ansiosta eniten pop-menetyksiä, mutta Martha Reevesin pykälää rajumman tulkinnan ympärille rakennettu The Vandellas oli yhtälailla olennainen osa Motownin klassista
soundia.
Martha and The Vandellasin hittiputki alkoi vuonna 1963 kappaleella Heatwave ja saavutti vuotta myöhemmin huippunsa legendaarisella Dancing In The Street-singlellä. Kaikkialla haltioituneen vastaanoton saanut tanssiinkutsu ei jäänyt suinkaan yhtyeen viimeiseksi musiikilliseksi täysosumaksi. Vaikka Vandellasin suosio hiipui hitaasti 60-luvun jälkipuoliskolla, trio oli kesällä
1965 täydessä iskussa. Tuolloin ilmestynyt kappale Nowhere To Run osoittautui paitsi omassa ajassaan toimineeksi hittilevyksi, myös ajan kulua loistavaksi kestäväksi soul-klassikoksi. Lukuisissa elokuvissa ja tv-mainoksissa myöhemmin soinut laulu edustaa Motownin ajatonta energiaa ja vetovoimaa puhtaimmillaan.
Martha and The Vandellasin nousu Motownin tähtikaartiin alkoi onnekkaan sattuman kautta. Laulaja Martha Reeves oli 1960-luvun alusta asti johtanut omaa Del-Phis-nimistä lauluyhtyettään, muttei ollut päässyt paria hajalevytystä pitemmälle pop-unelmiensa toteuttamisessa. Sen sijaan Reeves oli saanut sihteerin paikan Motown-yhtiössä ja hän pääsi läheltä seuraamaan uuden
viihdeimperiumin rakentamista ja jopa laulamaan yhtyeensä kera taustoja Marvin Gayen levylle. Martha Reevesin onni kääntyi kun Motownin suosituin naissolisti Mary Wells ei ilmestynyt hänelle buukattuun levytystilaisuuteen. Reeves tempaistiin sihteerin työpöydän takaa laulamaan ja Martha and The Vandellas-nimeen vaihtanut yhtye sai ensimmäisen levynsä markkinoille. Pian yhtiön tärkein hitintekotiimi Holland-Dozier-Holland kiinnostui energisellä otteella laulaneesta triosta ja Vandellasin huippukausi pyörähti käyntiin vuonna 1963 kappaleella Heat Wave, joka loi yhtyeen tavaramerkiksi muodostuneen iskevän soundin.
Martha and The Vandellasin nelisen vuotta kestäneeseen suosion kauteen mahtui lukuisia pienempiä listamenestyksiä ja kourallinen Motownin ikiklassikoihin lukeutuvia levytyksiä. Dancing In The Street oli vuoden '64 ikimuistoisin tanssikappale ja seuraavana kesänä TOP 10-listalle kohonnut Nowhere To Run yhtä vakuuttava näyttö Detroitin hittitehtaan voimasta. Holland-Dozier-Hollandin kynäilemä numero oli urbaania soulia komeimmillaan ja se toi myös Martha and Vandellasin taidot esiin. Vandellasin menestys näytti olleen sidoksissa kultasormisolmikkoon. Kun lauluntekijä tiimi lopetti yhteistyön Motownin kanssa, lopahti myös Martha and The Vandellasin suosio. Diana Ross and The Supremes oli vallannut paikan Motown-pomo Berry Gordyn silmäteränä ja Martha Reevesin osaksi jäi tasaisesti kaventunut leipä. Vuonna 1967 ilmestynyt Jimmy Mack oli Vandellasin viimeinen suurempi hitti.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
