|
|
 |
|
|
|
|
SIG: Vuosisadan rakkaustarina (1982)
Raisiolainen Sig edusti suomalaisen punk-aikakauden popahtavinta ja kaupallisesti hyvin menestynyttä jälkikasvua. Yhtyeen solistin Matti Inkisen laulut kertoivat ahdistuksen ja turhautumisen sijasta romanttisia tarinoita rakkaudesta ja sydänsuruista.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
SIG:in musiikissa oli kaikuja punkin suoraviivaisesta energiasta, mutta se oli huumoria ja jopa iskelmällistä melodisuutta mausteekseen. Inkisen laulut kuuluvat aikakauden ehdottomaan
Suomi-rock hittiparaatiin. Hyvä tyylinäyte SIG:in naivistisesta tenhosta on vuonna 1982 ilmestynyt ”Vuosisadan rakkaustarina”, joka oli yhtyeelle lopullinen irtiotto popin maailmaan.
Vuosisadan rakkaustarinasta laulanut SIG oli ehtinyt neljän vuoden ikään. Vuonna 1978 Raisiossa perustettu bändi oli saanut alkunsa punkin mainingeista. Raisio Kids-nimisessä punk-yhtyeessä soittanut Matti Inkinen halusi perustaa aidosti raisiolaishenkisen Ramonesin, jonka soundia sähköurut värittäisivät. Lähinnä koulukavereista kokoon haalittu SIG astui keikkalavalle ensi kerran vuonna 1979 ja samana vuonna se sai musiikkiaan punkin aluskasvillisuutta esitelleelle Hilse-kokoelmalle. Uuden aallon tärkein hautomo Johanna äkkäsi yhtyeen ja ehdotti sille sopimuksen tekoa. Yhteistyön ensimmäinen hedelmä oli alkukesästä 1980 ilmestynyt Tiina menee
naimisiin -single, josta tuli valtava radiohitti. SIG:in menestusresepti alkoi olla siis kasassa: uuden aallon energisyys yhdistettynä vanhan popin ja iskelmän melodisuuteen muodosti peruskehikon yhtyeen läpimurtovaiheen levyille.
Viimeinen ratkaiseva askel kohti keskitien rock-maailmaa oli vuonna 1982 ilmestynyt Vuosisadan rakkaustarina albumi, jonka nimikappale edusti yhä hittivetoisempaa SIG-tyyliä. Raisiolaisyhtyeestä tulikin sen myötä tärkeä puuttuva rengas uuden aallon ja 1980-luvun syntikkapopin välille.
|
|
|
|
|
|
|
