|
 |
 |
|
 |
Gary Moore: Over The Hills And Far Away (1987)
Vaikka Gary Moore syntyikin Yhdistyneiden Kuningaskuntain puolella Pohjois-Irlannissa, on mies kuitenkin mielletty vihreän saaren väreihin. Mooren tunnetuimmat sävelmät ovat ehkä hänen blueslevytyksiltään peräisin, mutta 80-luvulla homman nimi oli raskas rock, toisinaan irlantilaisilla ja kelttiläisillä sävyillä maustettuna.
|
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
Irlantilainen kansanmusiikki, saati popmusiikki, ei ollut juurikaan levinnyt saaren ulkopuolelle vielä 70-luvun alkuunkaan mennessä, harvoina poikkeuksina Van Morrisonin popyhtye Them ja kitaristi Rory Gallagherin johtama power-trio Taste.
Dubliniin 60-luvun loppupuolella asettunut Moore kanniskeli kitaraansa kekoon Skid Row-nimisessä yhtyeessä, jonka julkaisemaa kahta lp'tä myytiin varsin kehnosti. Samaisessa kaupungissa samoihin aikoihin aloitelleen Thin Lizzyn vastaanottokaan ei ollut aluksi sen haltioituneempi. Sattuma koputti kuitenkin sen studion ovelle, missä vuonna 1973 viimeisteltiin uutta Thin Lizzy-sinkkua "Black Boys In The Corner". B-puolelle olisi myös prässättävä jotain ja kun muuta ei keksitty, lätkäistiin sinne rock-poljennolla toteutettu versio vanhasta irlantilaisesta kansansävelmästä "Whisky In the Jar", joka teki irkkumusiikkia tunnetummaksi kuin mitkään siihenastisista levytyksistä yhteensä. Moore ei ollut tässä vaiheessa Thin Lizzyssä, mutta oli tuleva vielä moneen otteeseen levyttämään niin Lizzyssä kuin nokkamiehensä Phil Lynottin kanssa. Irlannin tunnetuin musta mies vieraili esimerkiksi Gary Mooren vuonna 1979 ilmestyneellä ensimmäisellä varsinaiselle soololevyllä "Back On The Streets".
Gary Mooren kitaransoitolla ei 1980-luvun läpimurtovuosina ollut hirveästi tekemistä Irlannin kanssa. Instrumentin käsittely oli raakaa ja ilmiömäisen nopeata minkä lisäksi Moore luotti "ikuisuuksia" kestäneisiin feedback-vingutuksiin. Hänen teksteissään pohdittiin myös Gary Mooren kasvuympäristöön liittyviä aiheita kuten politiikan ja uskonnon merkitystä ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Olihan Moore Belfastissa varttuessaan nähnyt, kuinka katoliset ja protestantit asuivat eri puolilla katuja ja kävivät eri kouluja. Puhumattakaan väkivaltaisista levottomuuksista, joihin ristiriidat johtivat. Heavy metalliin sopivaa aineistoa siis.
Vuonna 1987 julkaistu albumi "Wild Frontier" sisälsi aiempia runsaammin kelttiläisiä sävyjä, olipa studioon kutsuttu Irlannin kenties legendaarisimman kansanmusiikkiyhtyeen The Chieftainsinkin jäseniä ryydittämään menoa perinteisin irlantilaisin soittimin. Jo avauskappale "Over The Hills And Far Away" teki linjanvedon selväksi. Melankolinen kelttiläishenkinen sävelmä sisälsi joltisenkin kimurantin tarinan miehestä, joka tuomitaan ryöstöstä kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, vaikka tämä oli rikoksen tekohetkellä aivan toisaalla. Valitettavasti ei voinut paljastaa missä, koska viimeisen yönsä vapaudessa oli viettänyt parhaan ystävänsä vaimon seurassa, ja kalterien takana oli aikaa kaipuupohjalta kuvitella millaista on kaukana kukkuloiden tuolla puolen. Haastatteluissa Moore on tosin kertonut, että laulunsa perustuvat tositapahtumiin joko omasta tai tuntemiensa ihmisten elämästä.
Muutoin Moore ei ole haastatteluissa juuri avautunut. Hän kertoo mielellään kitaroistaan ja musiikistaan, mutta syväluotaavampiin kysymyksiin mentäessä kääntää katseensa pois ja jättää kommentoimatta. Miestä on lukuisissa yhteyksissä luonnehdittu vaikeaksi tuittupääksi, toisaalta äärimmäisen ujoksi ihmiseksi. Kuvaavaa on, kun Nightwish kevättalvella 2001 äänitti versiotaan Over The Hills And Far Away'sta, oli täkäläisestä levy-yhtiöstä lähestytty Mooren managementtia kysymyksellä, olisiko herralla aikaa, halua tai kiinnostusta soittaa kappaleeseen kitarasoolo. Tiedusteluun ei tullut minkäänlaista vastausta. Ja kysymykseen siitä, minkä kappaleen haluaisi hautajaisissaan soitettavan, ehkäpä jonkin omistaan, Moore totesi, ettei maksa vaivaa, onpahan ne varmaan elinaikanaankin ehtinyt lukuisia kertoja kuulemaan. Hautajaisvieraille, jos sellaisia edes paikalle ilmaantuu, tarvitsee tuskin myöskään soittaa mitään Gary Moorea, koska todennäköisesti ovat vain riemuissaan, kun ovat vihdoin päässeet hänestä eroon.
Pekka Laine
|
 |
 |
 |
 |
|
|