|
|
 |
|
|
|
|
Kenny Burrell: Chitlins Con Carne (1963)
Kenny Burrell kuuluu ehdottomasti jazzkitaran aatelisiin. Detroitissa syntynyt Burrell löi itsensä läpi 1950-luvun alussa DIzzy Gillespien yhtyeessä ja hankki pian jalansijaan New Yorkin jazz-ympyröissä.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kenny Burrelllin valtiksi muodostui uran alusta asti monipuolisuus. Toisaalta hän oli sulavaliikkeinen be bop-soittaja, jonka tyyli miellytti niin Duke ellingtonia kuin nuorta John Coltraneakin. Toisaalta Burrellista löytyi suoraviivaisempi blues-soittaja, jonka tiukkaa soittoa kuultiin myös sadoilla 1950-luvun rhythm and blues-levyillä. Kenny Burrell aloitti omien levyjensä tekemisen 1950-luvun puolivälin jälkeen ja edelleen aktiivisesti esiintyvän muusikon tuotannosta löytyy useita kitarajazzin klassikoiksi luettuja töitä. Burrellin levytysten todellinen helmi on vuonna 1963 Blue Note-merkillä ilmetynyt albumi Midnight Blue.
Saksofonisti Stanley Turrentinen tuella toteutettu Midnight Blue esitti Kenny Burrellin verevänä blues-kitaristina, jonka musiikki on svengaavaa kansan jazzia. Albumin avauskappaleena soi svengaava blues-bossanova Chitlins Con Carne, josta on vuosien saatossa muodostunut suosittu standardinumero erityisesti rhythm and blues-bändien keskuudessa. Rytmikäs stripparijazz näytteli merkittävää osaa Kenny Burrellin 1960-luvun levyillä, joilla usein kuultiin myös muodikasta hammond-urkuilua. Burrell on säilyttänyt myös uskottavuutensa tiukemman linjan jazz-ihmisten silmissä tekemällä tasokkaita mainstream-levyjä. Tyylikkään viileä kitarana grand old-man on 1970-luvun alusta toiminut arvostettuna jazz-pedagogina ja sitä kautta hän on tehnyt yhteistyötä myös nuoremman sukupolven soittajien kanssa. Kenny Burrell on myös levyttänyt vanhan koulun be bop-soittoaan säännöllisesti ja tuoreimmat tallenteet on tehty uuden vuosituhannen puolella, reilusti yli puolivuosisataa ammattilaisdebyytin jälkeen.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
