|
|
 |
|
|
|
|
Little Milton: "We’re Gonna Make It" (1965)
Bluesin historian merkittävimpiin tulkitsijoihin kuuluva Little Milton kuoli 4.8. 2005 71-vuoden ikäisenä. Miehekäs laulaja hallitsi nyanssit tehokkaasti kuiskauksesta karjuntaan ja säilytti äänensä loppuun saakka. Myös kitaristina suurten sarjaan lukeutunut Milton ehti vierailla Suomessa kolmesti.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tyylillisesti Little Milton sijoittui Bobby Blue Blandin edustaman soulbluesin sekä B.B. Kingin hienostuneen urbaanin bluesin välimaastoon. Silti hän vietti uransa kahden kollegansa varjossa, vaikka oli 60-luvulla alan kaupallisesti parhaiten menestyneimpiä artisteja. Little Milton kyllä rankattiin maailmanlaajuisesti bluesin ja soulin harrastajien keskuudessa ykköskastiin, mutta hänen ongelmanaan oli kyvyttömyys tai haluttomuus murtautua B.B. Kingin tapaan todella suuren yleisön tietoisuuteen crossover-artistina. Laiskuudesta miestä ei missään uransa vaiheessa voinut syyttää, pikemminkin tinkimättömyydestä ja syvän etelän aikuisväestön keskuudessa Little Milton kuului alan kiistattomiin kuninkaisiin viidenkymmenen vuoden ajan.
Little Milton, oikealta nimeltään James Milton Campbell Junior syntyi syyskuun 7. päivä vuonna 1934 Mississippin Invernessissä. Hänen isänsä Big Milton oli vuokraviljelijä sekä paikallinen bluesmies, joten Pikku-Miltonkin alkoi soittaa kitaraa 12-vuotiaana. Hän imi erilaisia vaikutteita yhtä lailla mustasta bluesista kuin valkoisesta kantrista kuuntelemalla radiota ja paikallisia
artisteja. Teini-ikäisenä hän alkoi soitella kasvukaupunkinsa, Mississippin Greenvillen blues-baareissa ja kahviloissa. Ensimmäiset omalla nimellään tehdyt sinkut Little Milton teki Memphisin myyttiselle SUN-merkille vuonna 1953 ja ne tuotti Ike Turner.
50-luvun loppupuolelle tultaessa oli Miltonin artistinen minä kypsynyt omaksi, miehekkääksi itsekseen. Fanipohjaakin oli kertynyt etelän mustassa juottola- ja teatteriskenessä, mutta todellinen breikkaus laajempaan tunnettuisuuteen tapahtui vuonna 1961 hänen siirryttyään chicagolaisen Chess-levymerkin artistikaartiin. Neljä vuotta myöhemmin R&B-listojen ykköseksi nousi Little Miltonin jäpäkkä soul-esitys, hänen kaikkien aikojen suurin hittinsä ”We’re Gonna Make It.” Chessin tallissa lohkesi lisääkin top-kymppiin nousseita levytyksiä, mutta vuonna 1971 Little Milton siirtyi etelän soulin kotimerkin, memphisiläisen Staxin leipiin. Hän esiintyi myös elokuussa vuonna 1972 Los Angelesissa järjestetyssä ”mustien Woodstockissa”, elokuvanakin ikuistetussa Wattstax-tapahtumassa.
Vaikka Stax vei Miltonin hetkeksi takaisin listoille, ei tasaista hittiputkea enää irronnut. Yhtiön mentyä vararikkoon vuonna 1975, löysi Milton muutaman sekavamman vuoden jälkeen uuden kodin etelän bluesin 80-luvun ykkösmerkin, Mississippin Jacksonissa toimineen Malaco-yhtiön hoteista. Hänen modernilla soulblues-konseptilla toteutetut albuminsa myivät tasaiseen tahtiin, ja vuonna 1988 Milton kutsuttiin Blues Foundation Hall of Fame -kuuluisuusgallerian jäseneksi. Loppuvuosinaan hän teki yhteistyötä paljon myös valkoisten bluesartistien kanssa ja viimeiseksi Little Milton -keikaksi jäi esiintyminen The Allman Brothers Bandin erikoisvieraana tämän vuoden toukokuussa.
Little Milton nukkui pois elokuun neljännen päivän aamuna memphisiläisessä sairaalassa viikkoa aiemmin saamansa halvauksen seurauksena. Hän vietti viimeisen elinviikkonsa sairaalan teho-osastolla uteliaitten ihailijoitten ja lehtimiesten ryysiessä lasin takana kännykkäkameroineen. Kuolintiedon saavutettua median alkoivat etelän radioasemat soittaa pienen suuren bluesmiehen suurinta hittiä lähes tauotta. Köyhyysrajalla kitkuttelevien tsemppauskappale valaa saarnamiehen tulkitsemana tehokkaasti uskoa tulevaisuuteen.
Esa Kuloniemi
|
|
|
|
|
|
|
