|
|
 |
|
|
|
|
Modern Jazz Quartet:: Django (1960)
1950 luvun alussa perustettu Modern Jazz Quartet oli Dave Brubeckin yhtyeen ohella modernin jazzin tärkein salonkikelpoiseksi tekijä.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jazzia kamarimusiikkimaisella herkkyydellä soittaneen kvartetin jäsenet muodostivat alun perin Dizzy Gillespien Big Bandin rytmiryhmän. Nelikko lähti kuitenkin omille teilleen ohjenuoranaan pianisti John Lewisin hahmottelema melodinen tyyli.
Yhtye levytti aluksi pääsolistinsa vibrafonisti Milt Jacksonin nimissä mutta pian se otti käyttöön vuosien saatossa tavaramerkiksi muodostuneen Modern Jazz Quartet-nimen. MJQ:n sointi perustui alusta alkaen jazzin ja klassisen musiikin keinojen yhdistelemiseen.
Yhtyeen rytmiryhmä soitti selkeällä svengillä ja sen päälle Milt Jackson ja John Lewis soittivat oman kudoksensa. Klassista musiikkia opiskelleen ja erityisesti Johan Sebastian Bachia ihailleen Lewisin sävellykset nousivat alusta alkaen MJQ:n ohjelmiston vetonauloiksi ja joistakin niistä tuli jazzstandardeja. Yksi yhtyeen bravuurinumeroista on John Lewisin hartaan molliteeman ympärille rakentunut Django.
MJQ levytti Djangon urallaan useampaan otteeseen. Vuonna 1960 ilmestyneen Pyramid-albumin sessioissa syntynyt tulkinta saattaa hyvinkin olla Djangoista paras. Yhtye oli tuossa vaiheessa jazz-maailman huipulla sekä musiikillisesti että suosiollisesti. Lewisin johdolla kvartetti oli siirtänyt jazzia pois kapakoista oikeille konserttiestradeille taidemusiikille perinteisesti varattuun ympäristöön. Mustiin smokkeihin pukeutunut nelikko koki edustavansa amerikkalaista taidetta siinä missä sinfonikotkin ja halusi työlleen samat puitteet. Korostettu arvokkuus ja vakavahenkisyys yhdistyneenä musiikilliseen briljanssiin saavuttivat tulosta. MJQ alkoi nauttia Dave Brubeckin tavoin arvostusta myös jazzpiirien ulkopuolella ja yhtyeen musiikki oli olennainen osa 1950-luvun opiskelijanuorison elämän soundtrackiä.
Modern Jazz Quartetin olemus tiivistyi juuri Djangon kaltaisiin numeroihin, joissa aito jazz-improvisaatio toteutetaan hillityssä ja tarkoin sommitellussa kehikossa. Jazzia ja länsimaista taidemusiikkia on toki moni muukin yhdistellyt, mutta harva on tehnyt sen samanlaisella sielukkuudella ja luontevuudella.
|
|
|
|
|
|
|
