|
|
 |
|
|
|
|
Johnny Burnette Rock’n’roll Trio: Train Kept A Rollin (1956)
Vaikka Elvis Presley oli 1950-luvun rockabilly-artisteista tunnetuin, hän ei taatusti ollut ainoa. Yksistään Elviksen kotikaupungista Memphisistä löytyi kymmenittäin halukkaita ja lahjakkaita yrittäjiä musiikkialalle.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Yksi rajuimmista pyrkijöistä rock’n’roll-taivaalle oli laulaja Johnny Burnette. Burnetten taustassa oli useita yhtymäkohtia Elviksen tarinaan. Amatöörinyrkkeilijänä tunnettu laulaja oli jopa jossakin vaiheessa Presleyn työkaveri sähköliikkeen kuorma-autokuskina ja piti samanlaisesta musiikista kuin ujo kollegansa. Bluesia ja hillbillya lauleskellut Burnette rohkaistui Elviksen menestyksestä ja lähti oman trionsa kera New Yorkiin kokeilemaan onneaan. Onnistunut veto kykyjenmetsästyskisassa poiki ensin managerisopimuksen ja lopulta levytysmahdollisuuden. Vuonna 1956 Johnny Burnette astui veljensä Dorseyn, basisti Paul Burlisonin ja studiorumpalin säestyksellä studioon ja karjaisi nauhalle vertahyytävän pätkän rock’n’rollin historiaa. Kappale oli nimeltään Train Kept A Rollin’.
Johnny Burnetten klassikkorykäisyn idea oli periaatteessa sama kuin Elviksen ensilevyillä. Train Kept A Rollin oli alkujaan rhythm and blues-artisti Tiny Bradshawn kappale, johon Burnette kiskaisi uudet kierrokset. Hänen laulunsa oli villiä hormoonihöykytystä ja Burnetten trion soundissa oli poikkeuksellista väkivaltaa. Kitaristi Paul Burlison soitossa oli outo särö, joka oli alun perin syntynyt vahingossa. Kitaristi oli pudottanut vahvistimensa epähuomiossa ja pienen töyssyn seurauksena aparaatista kuului rupisempi soundi. Myöhemmin suurin osa maailman kitaristeista soittaisi samanlaisella mourulla, mutta Memphisin mies keksi särön vuosia etuajassa. Johnny Burnetten ensimmäiset singlet ja niistä koottu albumi Rock’n’Roll Trio ylsivät kohtuulliseen paikallistason myyntiin, mutta hittilistoille niiden musiikki oli yksinkertaisesti liian rajua. Burnette rimpuili aikansa rockabilly-tyyliin, mutta pehmensi linjaansa 1950-luvun lopussa. Viihteellisempi ote meni paremmin kaupaksi ja memphisiläislaulaja sai elämänsä ensimmäisen oikean hitin kappaleella Dreamin’ kesällä 1960. Johnny Burnetten laulajaura katkesi vuonna 1964, kun hän kuoli veneonnettomuudessa.
Johnny Burnetten perintö ei kuitenkaan koskaan hiipunut. Nuoret brittirokkarit palvoivat Rock’n’roll Trion primitiivistä energiaa ja kappaleesta Train Kept A Rollin’ tuli yksi 1960-luvun rhythm and blues-aallon tunnuskappaleista. The Yardbrids-yhtye levytti oman version aiheesta vuonna 1965 ja kitaristi Jeff Beck vei Johnny Burnette Trion ilosanomaa uudelle sukupolvelle.
Beckin revitys puri puolestaan hyvin pariinkin bostonilaisnulikkaan sillä seurauksella, että Aerosmith-yhtye tarttui samaan klassiseen aiheeseen vuonna 1974. Nämä hittilevytykset ja lukemattomat muut cover-versiot ovat pitäneet huolen siitä, että Johnny Burnetten muisto elää. Aikanaan Elviksen varjoon jäänyttä villimiestä pidetään tänä päivänä täysin ohittamattomana hahmona 1950-luvun rockabillyn henkilögalleriassa.
|
|
|
|
|
|
|
