|
|
 |
|
|
|
|
The Dave Brubeck Quartet: Take Five
Pianisti Dave Brubeck on ainoita modernin jazzin pohjalta ponnistaneita muusikoita, jotka ovat yltäneet kaupalliseen menestykseen tinkimättä omasta musiikillisesta tyylistään.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Brubeck kokeili siipiään ammattilaisena jo Toisen maailmansodan melskeissä johtamalla omaa sotilastukikohdissa esiintynyttä yhtyettään.
1940-luvun lopussa pianisti opiskeli klassista musiikkia ja kohosi samalla ns. cool jazz -tyylin tärkeäksi nimeksi. Klassisesta musiikista lainatun selkeyden ja arkkitehtonisen jäsentelyn yhdistäminen jazzin improvisaatioon ja svengiin vakiintui pian Dave Brubeckin omimmaksi alueeksi. Professorimaisen soittajan osakkeet nousivat tasaiseen tahtiin pitkin kiireistä 1950-lukua ja vuosikymmenen lopulla Brubeck alkoi olla jazzin mittapuun mukaan tähti.
Dave Brubeckin suuri oivallus oli viedä jazz pois klubeista suoraan suurimman potentiaalisen yleisöryhmän eli opiskelijanuorison keskelle. Brubeck alkoi esiintyä säännöllisesti kampuksilla, mistä löytyi valtavasti uutta yleisöä. Kampuksilla keikkailu antoi toisaalta Brubeckin musiikille ja imagolle vahvasti valkoisen, keskiluokkaisen ja akateemisen sävyn.
Brubeckin yhtyeen jazzillisesti painavinta antia tarjosi saksofonisti Paul Desmond, joka sävelsi kvartetille sen suurimman hitin. Kesällä 1959 äänitetty albumi Time Out muodostui viimeiseksi silaukseksi jazzin historiassa ainutlaatuiselle menestystarinalle.
Kyseisellä levyllä Brubeck ja hänen soittajansa olivat löytäneet tavan tehdä jazzin vaikeinakin pidetyistä muotoratkaisuista helposti sulavia ja viihdyttäviä. Tasaisesta nelitahti- tai valssipohjasta poikkeavia rytmejä oli jazzissa harrastettu paljonkin, mutta puhtaasti taiteellisessa trippailumielessä. Suurelle yleisölle ei kukaan moisia ollut tohtinut tarjoilla.
Paul Desmondin selkeä ja melodinen soitto- ja sävellystyyli mahdollisti suoranaisen taikatempun: viisijakoinen ja auttamattoman omituiseksi luokiteltu rytmi osoittautuikin massiivisen jazz-menetyksen salaisuudeksi tai ainakin pinnanalaiseksi koukuksi.
Modernista jazzista poppia tehnyt sävelmä on sittemmin seurannut sekä Dave Brubeckia että säveltäjäänsä Paul Desmondia kaikkialle - se on yksi niistä jazzlauluista, jonka kaikki ovat kuulleet.
Maailmanlaajuiseksi hitiksi ja jonkinlaiseksi jazz-iskelmäksi nousseen Brubeck-esityksen nimi jatkoi jazziin kuuluvaa sanaleikkien perinnettä. Toisaalta yhtyeen pehmeän kumouksen tunnussävelen otsikko viittasi kappaleen perusrytmiin, toisaalta se slangimerkityksessään tarkoitti kaikkien keikkamuusikkojen suuresti arvostamaa asiaa eli hengähdystaukoa. Jazz-maailman rankkaan raadantaan tottuneet soittajat ymmärsivät ainakin vitsin: jokainen muusikko huokaisee helpotuksesta, kun bändijohtaja sanoo pitkän setin päätteeksi maagiset sanat: Take Five.
|
|
|
|
|
|
|
