|
|
 |
|
|
|
|
Europe: Final Countdown (1986)
Jos 1980-luvun pöyheähiuksisesta popmetallista lähdetään kaivamaan esiin kaikkein tunnistettavinta sävelkulkua, saattaisi valinta osoittaa hyvinkin Ruotsin suuntaan.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sinikeltainen heavy-ylpeys Europe osoitti vuoden 1986 jättihitillään The Final Countdown, että maailmanlaajuinen miljoonamenestys on mahdollinen muillekin kuin britti- ja jenkkibändeille ja Scorpionsille. Final Countdownin alkufanfaari ja kertosäe tuli tutuksi metallijengiä huomattavasti laajemmalle yleisölle ja kappale on kasvanut vaivihkaa kokonaisen aikakauden symboliksi, hyvässä ja pahassa. Kun tänä päivänä kuulee meikattujen ruotsalaismetallistien mahtipontisen lähtölaskennan, ajatukset vääntyvät väkisinkin topattujen olkapäiden ja muiden tyylillisten ylilyöntien 80-lukuun.
Yleismaailmallisesta näkökulmasta Europen menestys saattoi pölähtää kuin kirkkaalta taivaalta mutta kotimaassaan yhtye oli vääntänyt pohjatyötä jo tovin. Europen juuret olivat 1970-luvun lopussa progressiivista rockia vääntäneessä Force-yhtyeessä. Kun Roxanne-bändissä laulanut teini-ikäinen Joey Tempest liittyi kitaristi John Norumin johtamien voimamiesten seuraan oli Europen ydin kasassa. Bändi heivasi proge-vaikutteet ikkunasta ulos ja ottivat popahtavan hard rockin lähtökohdakseen. Monia tuhansia bändejä houkutelleen Ruotsin rock-mestaruuskisan kautta uudistunut Force sai ensikosketuksen oikeaan rock-bisnekseen ja kilpailun voittanut yhtye pääsi tekemään ensialbuminsa. Europeksi uudelleen ristitty ryhmä sai halpisbudjetilla tehdyllä esikoisellaan ja ensimmäisillä Ruotsin kiertueilla nopeasti faneja sekä kotikentältä että
Japanista.
Vuonna 1984 ilmestynyt kakkoslevy Wings Of Tomorrow nostaa Europen ruotsalaisen rockin raskaaseen sarjaan ja pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Final Countdown räjäyttää lopullisesti pankin. 8 miljoonan myyntiin yltänyt hitti singautti kiiltokuvan kauniiksi meikatut svenssonit hillittömään pyöritykseen, joka sai myös yhtyeen rivit rakoilemaan. Kitaristi John Norum erosi yhtyeestä ja tilalle pestattu Kee Marcello astui perustajan saappaisiin. Europe breikkasi rajusti myös Yhdysvaltain markkinoilla ja matkasi kiertämään uutta mannerta TOP 10-hitin kannattelemana. Def Leppardin ja muiden pop-heavyn isojen poikien sekaan astuminen ei kuitenkaan onnistunut loppuun asti. Europe ei kyennyt toistamaan Final Countdownin menestystä ja levy-yhtiön innoittamana yhä pehmompaan soundiin siirtynyt bändi hukkasi 1990-luvun alkuun mennessä lopunkin metalliuskottavuutensa.
Uusi vuosituhat on palauttanut monia kasarimetallin perusnimiä parrasvaloihin ja Europe kuuluu tähän joukkoon. Alkuperäiskokoonpanolla keikkalavoille palannut yhtye on päivittänyt sointiaan lievästi. Uhkeimmat syntikkakuviot on korvattu kitaroilla, ikään kuin Europe haluaisi päästä megahittinsä ja 1980-luvun synnyttämistä aaveista eroon.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
