|
|
 |
|
|
|
|
Ella Fitzgerald: Can’t Buy Me Love (1964)
The Beatles-yhtyeen synnyttämä popmusiikin murros oli sitä luokka, että monien periaatteessa rockiin penseästi suhtautuneiden ammattipiirien oli pakko ottaa kantaa ilmiöön heti tuoreeltaan.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Beatles-tyyliä jäljiteltiin, kopioitiin, väärennettiin, pilkattiin ja yritettiin sovittaa mitä erilaisempiin musiikillisiin muotteihin. Jazz-kansa yski aikansa uuden aallon edessä, mutta rupesi pian 1960-luvun puolivälissä levyttämään omia versioitaan liverpoolinihmepoikien sävellyksistä. Beatles-kappaleissa olikin riittävästi tarttumapintaa jazzareiden ja viihdemiesten väännöksille.
Jazzmiestenkin oli pakko myöntää, että yhtyeen melodiat olivat oivaltavia ja että moppitukkien säveltaiteessa oli muutenkin ideaa. 1960-luvun beatlejazzin seassa on toki paljon armottomia korniuksia, mutta kyllä sieltä täysosumiakin löytyy. Ehdottomasti legendaarisimmasta ja onnistuneimmasta beatlepopin jazzhenkisestä tulkinnasta vastasi swinglaulun ykkösnainen Ella Fitzgerald, joka otti vuonna 1964 käsittelyyn kappaleen Can’t Buy Me Love.
Kun Ellan ikuisti oman rotevasti svenganneen näkemyksensä Beatle-klassikosta, se ei ollut mikään klassikko vaan tuore päivän pophitti. Paul McCartney oli säveltänyt kappaleen tammikuussa 1964 ja laulu oli mukana Hard Day’s Night elokuvassa ja saman nimisellä albumilla. Tarttuva ralli oli olennainen osa Beatlesin Amerikan valloitusta. Yhtyeellä oli viisi eri kappaletta jenkkilän listakärjessä huhtikuussa 1964 ja Can’t Buy Me Love oli yksi näistä. Ella Fitgerald kokosi samoihin aikoihin omaa albumia armoitettu big band-sovittaja Johnny Spence aisaparinaan. Spence kirjoitti kappaleeseen tuhdit orkesteriarrit ja siitä tuli italialaisen Volare-iskelmän rinnalla Ellan Hello Dolly-albumin hittiraita. Kappale julkaistiin myös singlenä ja sen hyvä menestys rohkaisi Ella Fitzgeraldia tarttumaan myöhemminkin pop-materiaaliin. Beatle-leirissä Ellan kilpaileva versio otettiin mielihyvällä vastaan ja erityisesti amerikkalaista jazz- ja viihdeperintöä suuresti kunnioittaneelle Paul McCartneylle kyseessä oli suuri merkkitapaus.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
