|
|
 |
|
|
|
|
The Hurriganes: Tallahassee Lassie (1974)
Amerikan-italialainen teinirokkari Freddy Cannon tuskin aavisti vuonna 1959-luvun lopulla, kuinka merkittävään rooliin hänen epävireisesti möykännyt Tallahassee Lassie-hittinsä nousisi reilut viisitoista myöhemmin, kaukana Pohjois-Euroopassa, Venäjän rajan pinnassa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Niin kuitenkin kävi, että Cannonin läpimurtolevytys eksyi helsinkiläisyhtye The Hurriganesin keikkaohjelmistoon ja kappale kaivettiin hihasta esiin myös syyskuussa 1974, kun Remu Aaltosen
johtama tuholaispartio teki suomalaisen rock’n’rollin historiaa Marcus Music Studioilla Tukholmassa.
Tuottajakaksikko Bob Crewen ja Frank Slayn säveltämä ja sanoittama teos joutui tosin aikamoiseen mankeliin härmäläiskäsissä ja Tallahassee Lassien kohtalo olikin malliesimerkki Hurriganes-soundin rakentamisesta. Lähtökohtana oli vanha 1950-luvun rokki, mutta sille lyötiin huomattavan tuhdit mausteet niskaan. Laulun tyhjäpäinen teksti sai aivan uuden kierteen Remun ainutlaatuisessa kielikylvyssä, kappaleen rytmiin tuli painoa ja karskiutta kilomäärin ja Albert Järvisen kitara viimeistään teki kasvojen kohotuksesta täydellisen. Suomalainen rokkiyleisö oli ehdottoman vakuuttunut Tallahassee Lassien tehokkuudesta. Kappale kajahti ilmoille marraskuussa 1974, Roadrunner-albumin a-puolen kakkosraitana ja oli olennaisella tavalla tekemässä tarunhohtoisiin cadillac-kansiin kääristystä paketista yhtä suomalaisen rockin merkkipaalua.
Roadrunner merkitsi Hurriganesille lopullista läpimurtoa, vaikka yhtyeen maine ja suosio olivat olleet rajussa nousussa jo reilun vuoden ajan. Albumi ja siltä lohkaistut singlet Get On, Tallahassee Lassie ja I Will Stay pauhasivat kymmenissätuhansissa kotistereoissa, mankoissa ja jukebokseissa ja kesään 1975 mennessä Härmän rock-kuninkuudesta ei ollut epäselvyyttä. Roadrunner-kuume oli monella tapaa merkittävä voima myös Love Records-levy-yhtiölle. Idealistiselta pohjalta liikkeelle lähteneestä yhtiöstä oli vaivihkaa kasvanut todellinen hittisampo, jonka äänitteet alkoivat tuottaa myös voittoa. Keväällä ’75 Loven levyistä listoilla jylläsivät muun muassa Juice Leskisen Per Vers runoilija, Mikko Alatalon Maalaispoika oon, Jukka Tolosen Hook, Albert Järvisen sooloalbumi Ride On ja tietenkin kovimpana myyntivalttina Roadrunner. Timanttimyyntiin yltänyt kiekko jäi monen Ganes-diggarin mielestä yhtyeen musiikilliseksi huippuhetkeksi. Tallahassee
Lassiet, Get onit ja muut levyn rokit jytäsivät ajan muihin suomalaislevyihin verrattuna armottomalla tanakkuudella ja Hurriganes-kolmikon iskussa oli näillä lakeuksilla ennen kuulumatonta voimaa. Yhtyeen klassinen kokoonpano levisi kesken kovimman suosion, kun Albert Järvinen erosi Hurriganesista. Tilalle astui alkuperäishurrikaani Ile Kallio, jonka kitarointia purkitettiin nauhalle samaisella Marcus Music Studiolla elokuussa 1975, Hurriganesin ja Love Recordsin voittokulkua jatkaneen Crazy Days-albumin äänityssessioissa
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
