|
|
 |
|
|
|
Popstudio
arkisin klo 11-14
Popstudion musiikki on valittu käsin, huolella tehdyistä kappaleista. Jokainen laulu on erilainen. Toimittajina Susanna Vainiola ja Jani Juntunen. |
 |
|
|
|
|
|
|
|
Zen Café Sirkuksessa DVD
YleQ:n Popstudiossa tutustutaan aina tiistaisin ajankohtaisiin musiikkiDVD-levyihin.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Zen Café Sirkuksessa DVD
Sirkus Finlandia, Helsinki, 13. lokakuuta 2003. Klovnit, jonglöörit, hevoset ja puudelit ovat saaneet tehdä tilaa kolmelle rosoiselle miehelle, rokkilavalle, turva-aidalle ja innokkaille faneille. Zen Café halusi juhlistaa tauolle vetäytymistään poikkeuksellisella keikalla. Edessä olisi pitempi tauko ja toiveissa uusiutuminen, tilinpäätöksen aika. Viime jouluksi ilmestyi tuplakokoelma "Jättiläinen" ja nyt "Zen Café Sirkuksessa DVD". Keväällä 2005 on uuden albumin aika.
Viidentoista kappaleen mittainen Vuokralainen-kiertueen päätöskeikka on tallennettu DVD:lle. Sirkusteltta saa fanit ja bändin loihtimaan energisen illan, vaikka kädet ovatkin kohmeessa. Taltiointi kuvaa hyvin Zen Cafén ja yleisönsä suhdetta. Keikka tehdään yhdessä toinen toisiaan kannustaen ja siitä syntyy se ainutkertainen 'hyvä meininki', ilmaisu mikä on helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Miljöön ohella lisäväriä tuo nelihenkinen puhallinryhmä, joka maustaa muutamaa laulua Markku Veijonsuon tekemillä eksoottisilla sovituksilla. Perinteisiä rocktorvia ei kuulla, vaan mm. käyrätorvea, englannintorvea ja oboeta, huilun ja saksofonin ohella. Lavalla bändiä auttaa myös tuottaja Martti Salminen kitaroineen ja koskettimineen. Esiintyminen on eri asia kuin levytys, on vähemmän soittimia ja täysin eri lataus. Nimensä ensimmäisen sanan mukaisesti Zen Café on pohdiskeleva ja vakava yhtye ja se ilmenee DVD:n runsaissa ekstroissa. Keikalla kuitenkin heittäydytään yleisön vietäväksi.
Zen Café Sirkuksessa DVD:n ekstra-osuuksissa on kolme dokumenttia. Aiheet sivuavat bändin arkea, narsismia, baareja, perheitä. 'Maanantai, alkuilta, selvinpäin' kertoo sirkuskeikan jälkitunnelmista ja siitä miksi ja miten sirkukseen päädyttiin. 'Ilman paitaa' –dokkari sisältää alaotsikkonsa mukaisesti amatööriotoksia vuodelta 2002, tien päältä ja studiosta. Bändi päästää avoimesti katsojan seuraamaan millainen on musiikin syntyprosessi, ensin Samuli Putron kotona, sitten harjoituskämpällä ja lopulta studiossa.
Zen Café miettii musiikkinsa perinpohjaisesti koko porukalla, vaikka laulujen alkuasetelmat syntyvätkin säveltäjä-sanoittaja-solisti –kitaristi Samuli Putron yksinäisistä hetkistä inspiraation vaikeasti tavoitettavan muusan vierellä. Hieman turhautuneena artisti mutisee dokumentilla kuinka hän ensin tekee kappaleen kotonaan mielestään valmiiksi, ja sitten rumpali Pete Parkkonen ja basisti Kari Nylander alkavat tuottaja Martti Salmisen kanssa harjoituskämpällä purkaa sitä osiin ja lopputulos voikin olla täysin erilainen. Potuttaa. Mutta kuten DVD:n dokumentin nimi kertoo: 1 + 1 + 1 > 3.
Zen Café on julkaissut viisi albumia vuodesta 1997 lähtien. Videoita on tehty saman verran, sääli ettei niitä ole voitu tehdä enempää. Nuo kaikki viisi seikkailua ovat mukana Sirkuksessa DVD:llä. Heti ensimmäisessä Sella–videossa bändillä on jo oma linjansa ja tyylinsä, vaikkei Samuli Putron lauluääni olekaan vielä syventynyt. Bändi on karkempi, mutta toki puvut ovat päällä. Video on simppeli ja raikas. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään –videossa bändi joutuu soittaessaan riisuutumaan alushoususilleen kylmällä stagella. Tuosta voisi hyvinkin hakea symboliikkaa keikkakokemuksen dialektiikkaan.
Sökö Kaukorannan tyylikkäästi ja tunteella ohjaama Todella Kaunis –laulun video vuodelta -98 ennakoi sirkuskeikkaa. Bändi soittaa ylimaskeerattuna Suomen elokuva-arkiston valkokankaan edessä orkesterimontussa ja taustalla pyörii tunnekylläinen mykkä intohimodraama. Soittajien ilmeissä on korean ulkokuoren takana klovnimaista tragediaa, ja siinä kiteytyy samalla jotakin olennaista Zen Cafén hyvin suomalaisesta musiikista, jolla varmastikin tulee olemaan paikkansa tulevaisuudessa oman aikansa peilinä. Vaikka bändi rokkaa ja on keikalla välillä kuin korskea hevonen, ylimielisyydestä ei ole tietoakaan. Jukuripäisyydestä kylläkin. Laulujen henkilöt ovat tavallisia elämän kulkijoita, tarinat uskottavia kiteytyksiä niinkin kuluneesta ja vaikeasta asiasta kuin rakkaus. Uusia aiheita on enää vaikea popin suureen laulukirjaan keksiä, mutta näkökulmia riittää niin kauan kuin äänessä on ihminen, joka voi myös välillä tunnustaa olevansa idiootti, vaikka luuleekin olevansa jättiläinen.
Ennen keikkaa, jonkin ravintolan keittiössä venyttelee kolme puvunhousuihin ja liiveihin pukeutunutta miestä. Sitten he kättelevät herrasmiesmäisesti toisiaan ja suuntavat lavalle. Yleisöään he tuntuvat halaavan. Sellainen on Zen Café.
-Juhani Kansi-
|
|
|
|
|
|
|
