|
|
 |
|
|
|
|
Eldkvarn: Somliga går med trasiga skor
Kun Amsterdamissa vuonna 1937 syntynyt Cornelis Vreeswijk saapui Ruotsiin 12-vuotiaana, ei hän osannut sanaakaan uuden kotimaansa kieltä. Niinpä onkin suorastaan käsittämätöntä, että hänestä tuli länsinaapurimme rakastetuin trubaduuri, joka hallitsi ruotsinkielen suvereenisti ja käsitteli sitä lähestulkoon mielensä mukaan.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vreeswijk ehti työskennellä ennen musiikin pariin siirtymistään monenlaisissa ammateissa kuten merimiehenä, tivolin kuuluttajana, konttoristina ja mielisairaanhoitajana. Erilaisista ammateista saaduista kokemuksista oli epäilemättä paljon hyötyä Vreeswijkille kun hän ryhtyi tekemään lauluja. Niissä hän kommentoi ruotsalaista kansankotia terävästi ja tarkkanäköisesti huumorin keinoja unohtumatta, ja hänen sympatiansa olivat poikkeuksetta yhteiskunnan laitapuolen kulkijoiden ja päähänpotkittujen puolella.
Cornelis Vreeswijkin kuoltua vuonna 1987, kokoontui joukko nimekkäitä ruotsalaisrokkareita levyntekoon ja näin syntyi albumi Den flygande holländaren – Lentävä hollantilainen. Sillä olivat mukana mm. Marie Fredriksson, Peter LeMarc, Ulf Lundell, Pugh Rogefeldt, Wilmer X ja Imperiet. Monien mielestä levyn onnistunein raita oli kuitenkin Eldkvarnin kertoma Vreeswijkin tarina
siitä kuinka jotkut meistä kulkevat risaisissa kengissä – Somliga går med trasiga skor.
Norrköpingissä, Itä-Göötanmaalla vuonna 1971 perustettu Eldkvarn toimi aluksi nimellä Piska Mej Hårt eli Piiskaa Minua Kovaa. Vuosien saatossa moneen kertaan kokoonpanoaan muuttaneen yhtyeen perustajajäsenet olivat laulaja/kitaristi Per Jonsson, hänen kitaristiveljensä Carl Stefan Jonsson sekä basisti Tony Thorén. Vuonna 1974 he muuttivat Tukholmaan, jolloin yhtyeen nimeksi tuli Eldkvarn – Sähkömylly. Viisi vuotta myöhemmin ilmestynyt albumi Pojkar, pojkar oli alkusysäys yhtyeen pitkälle ja menestyksekkäälle uralle, jonka varrella Eldkvarn on liikkunut luontevasti monenlaisten musiikkityylien parissa.
Eldkvarnista on sanottu, että ”sen jäsenet ovat kuin ruotsalaisen rockin trapetsitaiteilijoita, jotka ovat onnistuneet välttämään alati uhkaavat vaarat: levy-yhtiöiden oikut, erilaiset muotivirtaukset, kaupalliset houkutukset ja niin sanotut asiantuntijat. He ovat kehittyneet musiikillisen käsityön
mestareiksi monien oppivuosien – ja yhtä monen peninkulman – jälkeen sillä tiellä, jota kutsutaan elämäksi.”
Jake Nyman
|
|
|
|
|
|
|
