|
|
 |
|
|
|
|
The Big Bopper: Chantilly Lace (1957)
The Big Bopper -nimellä esiintynyt texasilaistiskijukka JP Richardson oli huippusuosittu rock’n’roll koomikko, jonka nimi jäi pysyvästi rock’n’rollin aikakirjoihin viimeistään helmikuussa 1959 kun hän menehtyi Buddy Hollyn ja Richie Valensin rinnalla musiikkihistorian kuuluisimmassa lento-onnettomuudessa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Suulailla suupalttiesityksillään jyllännyt Richardson oli toki jo eläessään tähti. The Big Bopperin alun perin singlen b-puoleksi aiottu aiottu hupinumero Chantilly Lace oli yksi vuoden 1958 suosituimpia amerikkalaislevyjä ja liukaskielisen texasilaisen taide puri hyvin myös brittilistoilla. Chantilly Lace-kappaleesta tuli laulajan kuoleman jälkeen oldies-kokoelmien vakiokalustoa ja laulu soi myös vuonna 1973 valtaisan nostalgia-boomin käynnistäneessä American Graffiti-elokuvassa.
JP Richardson ei ollut kuitenkaan pelkkä yhden hitin ihme ja vaan pikemminkin monipuolinen ja luova viihteen moniottelija. Hän aloitti uransa radiotiskijukkana ja kehitti eetteriaalloilla mesotessaan itselleen Big Bopper-persoonan. The Big Bopper solmi vuonna 1956 levytyssopimuksen Mercury-yhtiön kanssa ja rupesi tekemään vauhdikasta komiikkaa rock’n’rolliin yhdistelleitä levyjä. Chantilly Lace oli Bopperin isoin hitti mutta Big Bopper’s Wedding ja Little Red Riding Hood myivät nekin mukavasti. The Big Bopper osoitti todellisia visionäärin kykyjä kuvaamalla kaikista hiteistään lyhytelokuvat, joita hän kutsui vuonna 1959 antamassa haastattelussaan termillä ”rock video”. Tulevaisuuteen nähnyt humoristi ehti kirjoittaa hittilauluja myös muille. Kantrilaulaja George Jonesin jymyhitti White Lighting ja Johnny Prestonin miljoonamenestys Runnin’ Bear olivat lähtöisin The Big Bopperin kynästä.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
