|
|
 |
|
|
|
|
Pepe & Paradise: Niin vähän on aikaa (1972)
Suomalaisen 1970-luvun rockin suuriin töihin lukeutuva ”Niin vähän on aikaa” on paitsi Pepe & Paradise-yhtyeen ennen muuta säveltäjä-tuottaja Henrik Otto Donnerin albumi. Vuonna 1972 ilmestynyt levy oli täydellisesti onnistunut kahden soittajasukupolven kohtaaminen, jonka alkumuoto syntyi Yleisradion suojissa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Yle:ssä käynnistynyt suomalaisen nykyrunouden ja populaarimusiikin rajoja sekoitellut Runosta lauluksi-projekti poiki joukon lauluja, jotka Otto Donner halusi myös levyttää. Jazzin, avant garden ja elokuvamusiikin saralla ansioitunut konkarikokeilija valitsi laulujensa tulkiksi hiljattain perustetun Pepe & Paradise-yhtyeen, jonka solistia Donner piti sopivimpana jazzin, runouden
ja popin leikkauspisteessä toimineen musiikin esittäjäksi. Otto Donnerin korvaa ja vainua on moni alan ammattilainen kehunut erehtymättömäksi ja Niin vähän on aikaa -albumilla sihti ainakin oli kohdallaan. Nuoren Pepe Willbergin laulusuoritus yksistään Matti Rossin runoon sävelletyssä nimikappaleessa nostaa levyn suomalaisen popin ajattomien töiden joukkoon.
Edistyksellisen ja avarakatseisen musiikin kotipesä Love Records oli ainoa mahdollinen valinta hankkeen julkaisijaksi, vaikka Pepe & Paradise kuuluikin monta piirua kaupallisemman Finnlevy-yhtiön talliin. Pepe Willberg ja Paradise joutui hankkeen myötä myös astumaan hieman toisenlaisen musiikintekemisen filosofian maailmaan. Vaikka bändin riveissä oli muun muassa Jormas-yhtyeen ja Dannyn taustaorkesterissa soittaneita nuoren polven konkareita, joutui Paradisen kovaan ohjaukseen Otto Donnerin johtaessa kunnianhimoista operaatiota. Markku Johansson, Pave Maijanen, Ande Päiväläinen ja muut nuoret Paradise-soittajat vastasivat haasteeseen ja synnyttivät soinnin, jollaista suomalaisessa popissa ei oltu aiemmin kuultu.
1960-luvulla popparien eturiviin noussut Pepe Willberg joutui tiukimman mankeloinnin kohteeksi. Otto Donnerin vaatimuksena oli, että laulajan piti ymmärtää ja sisäistää tulkittavien runojen eri tasot ennen kuin niistä syntyisi oikea kokonaisuus. Yllättävien melodiakulkujen ja modernin runon yhteisvaikutus ei halvaannuttanut Willbergiä, vaan hän ylsi uransa ehkä hienoimpiin laulutulkintoihin. Valtavaa myyntimenestystä Niin vähän on aikaa-levystä ei tullut, mutta kaikki mukana olleet pitävät levyä yhtenä elämäntyönsä kohokohtana. Basisti Pave Maijanen on summannut levyn onnistumisen salaisuuden osuvasti: ”Siinä on kovia soittajasuorituksia, mielettömän hyvä bändisuoritus ja poskettoman hyviä laulusysteemeitä. Tämän levyn takana on oikeastaan Otto Donner. Kaikki sävellyksethän ovat hänen tekemiään. Ja kun Otto on jonkun jutun takana, niin siitä on paska kaukana. ”
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
