|
|
 |
|
|
|
|
The Allman Brothers Band: Jessica (1973)
The Allman Brothers Bandin vuonna 1973 ilmestynyt albumi Brothers and Sisters saattoi ulos päin kuulostaa letkeältä ja harmittomalta, mutta se oli oikeasti tulosta epätoivoisesta eloonjäämistaistelusta.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Platinamyyntiin ja valtaisaan radiosoittoon yltänytlevy oli voimannäyttö yhtyeeltä, joka oli hetkeä aiemmin menettänyt lähes kaiken.
Vuonna 1969 perustettu Allman Brothers Band oli noussut ensimmäisillä levyillään ja erityisesti tarunhohtoisilla live-keikoillaan amerikkalaisen rockin keskeisten nimien joukkoon. Veljespari Duane ja Gregg Allmanin ympärille rakentunut ryhmä oli tyyliltään, soundiltaan ja taustaltaan ainutlaatuinen.
Allman Brothers oli 1970-luvun taitteessa massasuosioon yltäneistä yhtyeistä ainoa, joka tuli syvästä etelästä. Yhtye ei myöskään peitellyt juuriaan vaan sen musiikki tihkui etelävaltioiden perintöä. Se ei kuitenkaan edustanut vanhaa, rasistista, punaniskaista menneisyyttä vaan uudenlaista hippikulttuurin ja brittiläisen rock-aallon värittämää vapaamielistä etelää.
Allmanit toivat englantilaisten yhtyeiden dominoimaan bluesrockiin väärentämätöntä sielukkuutta, kotipuolen gospel-henkeä ja muotiaalloista piittaamatonta ylpeyttä. Pian näitä pitkätukkaisia etelänpoikia alkoi kuhista amerikkalaisilla hittilistoilla ja Sweet Home Alabama tiedettiin mahtavaksi paikaksi kaikkialla. Southern Rockiksi ristittyä aaltoa ei kuitenkaan olisi koettu ilman Allman Brothersin tienraivausta, joka vaati todellista pokkaa. Ei ollut nimittäin helppoa olla tuppukylän ensimmäinen hippi.
Allman Brothersin kirkkain tähti oli kitaristi Duane Allman. Skydog-lempinimeä kantanut viiksivallu oli noussut jo 1960-luvun lopussa alan piirien arvostamaksi kitaraässäksi. Tuiki tuntematon blues-vinguttelija päätyi vetelemään kitaroita aluksi Wilson Picketin ja Aretha Franklinin soul-levyille. Sitten Allmanien maine tulikuumana keikkabändinä nosti Duanen nimen kohutuimpien kitarasankareiden joukkoon ja jossakin vaiheessa mies kävi haastamassa Eric Claptonin panemaan parastaan Derek and The Dominoesin Layla-klassikolla.
Kitaraansa rakastanut vapaa sielu ei kuitenkaan koskaan päässyt nauttimaan suosiostaan. Duane Allman kuoli moottoripyöräonnettomuudessa lokakuussa 1971, 25-vuotiaana. Vuotta myöhemmin Allmanien basisti Berry Oakley koki tismalleen saman kohtalon ja yhtye oli konkreettisesti kuoleman kuilun partaalla. Sen menestys oli pitkälti perustunut umpirautaiseen live-soittoon, kahden rumpalin varaan rakentuneeseen grooveen ja ennen kaikkea Duanen Allmanin ja yhtyeen toisen kitaristin Richard "Dickey" Bettsin välisiin liki telepaattisiin vuoropuheluihin.
Kun ajatustenvaihdon toinen osapuoli oli poissa ja Allman Brothersin oli pakko ontua eteen päin uudella asenteella. Yhtyeessä kantrahtavaa ja melodista hämyilyä edustanut Betts astui valokeilaan ja sävelsi yhtyeelle kaksi pelastusrengasta. Yhtyeen traagisen historian valossa oli aika ironista, että niistä tuli Allman Brothers -historian suurimmat hitit. Brothers and Sisters -albumi posahti suoraan albumilistan kärkeen ja valloitti radioaallot juuri Dickey Bettsin luomusten ansiosta.
Toinen lauluista oli kantri-rockin peruslauluksi välittömästi nostettu Ramblin' Man. Toinen uuden tulemisen tukipilari oli hittinä yllättävämpi. Yli seitsemän minuuttia pitkään instrumentaaliin ei moni uskonut kaupallisesti - edes loputtoman jammailun kulta-aikana. Allman Brothersin fanit ja rock-asemia luotsanneet tiskijukat ihastuivat kuitenkin lempeän melodiseen etelän groovailuun. 1970-luvun Amerikka sai epätodennäköisen radiohitin ja tänäkin
päivänä kovassa vedossa oleva Allman Brothers Band loi itselleen uuden keikkabravuurin.
Asiaan tietysti kuuluu, että yhtyeen pelastanut Betts sai myöhemmin potkut, kun massiiviseen huumekierteeseen omassa elämässään sotkeutunut Gregg Allman erotti alkuperäisen kitaristinsa päihdeongelmien vuoksi. Vuonna 1973 pata ei kuitenkaan vielä soimannut kattilaa. Silloin oltiin yhä veljiä ja siskoja.
|
|
|
|
|
|
|
