|
|
 |
|
|
|
|
The Crazy World of Arthur Brown: Fire (1968)
The Crazy World of Arthur Brown oli nimensä mukaisesti yksi kahjoimmista ilmiöistä 1960-luvun brittiläisessä rockissa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Teatraalisia lavatempauksia harrastanut laulaja Arthur Brown oli kehittynyt parissa vuodessa tavanomaisesta beat-kauden solistista Lontoon underground-piirien ihailemaksi friikiksi. Soulista, psykedeliasta ja klassisesta runoudesta inspiraatiota ammentanut Brown nousi maan alta kirkkaimpaan pop-julkisuuteen yhden singlen ja albumin ajaksi vuonna 1968. Arthur Brownin lausumat sanat "I Am The God Of Hellfire" polkaisivat käyntiin kyseisen hullun vuoden yllättävimmän listaykkösestä ja harvoin on rockissa sen koommin kuultu yhtä ikimuistoista introa.
Arthur Brown ja kappale Fire mainitaan yleensä rock-historiikeissä pienenä yhden hitin alaviitteenä, vaikka miehen tarinassa olisi aineksia enempäänkin. Brown oli todellisuudessa lahjakas ja arvostettu laulaja, jota monet aikalaiset pitivät yhtenä parhaista brittiläisistä soul-tulkeista. Lavaesiintyjänä mies oli niin ikään huipputasoa ja toteutti etuajassa monia 1970-luvulla
valtavirtaan nousseita ideoita. Mielipuolisia meikkejä, esiintymisasuja ja monenlaisia teatteriin kuuluneita tehokeinoja harrastanut Arthur Brown oli 1960-luvun vastine Alice Coopereille ja muille seuraavana vuosikymmenenä suursuosioon nousseille shokkirokkareille. Brown joutui myös painimaan samojen ennakkoluulojen kanssa kuin myöhempien aikojen rock-teatterin tekijät. Liekehtivä kypärä päässään laulanut Brown leimattiin usein sensaatiota tavoittelevaksi lahjattomaksi friikiksi, aivan kuten Alice Cooperit ja kumppanit omana aikanaan.
Brownilla oli onneksi ymmärtäjiäkin. The Who-yhtyeen manageri Kit Lambert ja kitaristi Pete Townshend pitivät underground-piirien lempihullua oikeasti merkittävänä artistina ja järkkäsivät Athur Brownille sopimuksen. Lambert näki Brownissa potentiaalia Tom Jonesin tapaiseksi keskitien viihdetähdeksi,mutta artisti halusi itse toteuttaa omaa visioitaan psykedeelisestä soul-musiikista.
Vuonna 1968 ilmestynyt The Crazy World of Arthur Brown oli yhdistelmä tavanomaisempaa rock-materiaalia ja Brownin ideoimaa tuli-teeman ympärillä pyörivää friikkailua. Maestro piti Fire-kappaletta liian köykäisenä edustamaan rankkuudesta tunnettua bändiä,mutta levy-yhtiö jyräsi tahtonsa läpi. Fire nousi Englannin listaykköseksi ja Yhdysvalloissakin se ylsi hopeasijalle. Urallaan lukemattomia äkkikäännöksiä tehnyt Brown ei pukumiesten toiveista huolimatta
seurannut hitin avaamaan uraa. Crazy World-kokoonpanon doorsmaiseen soundiin ratkaisevasti vaikuttanut urkuri Vincent Crane ja teini-ikäinen rumpali-ihme Carl Palmer kypsyivät nokkamiehen touhuihin ja yhtye hajosi jo vuonna 1969.
1970-luvulla Arthr Brown upposi Kingdome Come-yhtyeen johtajana yhä ufomman taiderockin maailmaan. Yllätyksistä pitävä friikkiveteraani innostui sittemmin myös elektroonisen musiikin mahdollisuuksista ja teki 1980-luvun alussa pari levyllistä puhdasta konemusiikkia. Amerikan ja Englannin välillä sukkuloinut Brown on sittemmin palannut lähemmäksi alkujuuriaan ja on julkaissut 2000-luvun puolella hippihenkistä uutta materiaalia. God of Hellfire on laulullisesti edelleen loistavassa vedossa.
|
|
|
|
|
|
|
