|
|
 |
|
|
|
|
Stan Getz: Ack Värmeland Du Sköna /Dear Old Stockholn (1951)
Ruotsin nousu länsimaisen populaarimusiikin suurvallaksi ei todellakaan alkanut Abbasta ja Waterloosta.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ensimmäiset näytöt läntisen naapurimme poikkeuksellisesta kyvystä omaksua anglo-amerikkalaisia musiikkivirtauksia saatiin jo 1940-luvulla jazz-musiikin valtakaudella. Ruotsi edusti eurooppalaisen jazzin huippuosaamista ja ruotsalaiset jatsarit kävivät väläyttelemässä taitojaan mm. ranskalaisilla estradeilla. Puhuttiin jopa ruotsalaisesta sensaatiosta ja sikäläisten soittajien kova maine kiiri myös Atlantin taakse. Vähitellen amerikkalaiset huippusoittajat alkoivat suunnata kiertueitaan Pohjois-Eurooppaan. Ruotsissa Charlie Parkeria, Dizzy Dillespietä, Duke Ellingtonia ja muita jenkkilegendoja odotti paitsi innokas ja avarakatseinen yleisö, myös yllättävän tasokas ja nopeasti oppiva paikallinen muusikkokunta. Monet amerikkalaiset ihastuivat Ruotsiin ja viihtyivät maassa pidempiäkin aikoja.
Yksi ruotsalaisen avoimuuden parhaat puolet kokeneista jazzhuipuista oli saksofonisti Stan Getz. Hän kiersi Ruotsissa vuonna 1950-luvun alussa konsertoimassa ja jammaili innolla paikallisten aseveljien kanssa. Getz kävi Svean retkillään myös levytysstudiossa ja soitti marraskuussa 1951 sarjan levytyksiä, joilla oli kauaskantoisia seurauksia. Marraskuisissa sessioissa oli kyseessä eräänlainen vaihtokauppa. Saksofonin supertähti toi soitossaan ruotsalaiseen jazziin maailman huippustandardien mukaista briljanssia ja vei puolestaan matkamuistona melodian, josta tuli vuosien varrella yksi rakastetuimmista jazz-standardeista.
Stan Getz oli ihastunut ruotsalaiseen kansanlauluun Ack Värmeland Du Sköna ja halusi levyttää sen. Pianisti Beng Hallbergin johtama trio säesti Getziä ja yhdellä jazz-historian hienoimmista soundeista siunattu tenoristi puhalsi haikean ruotsalaismelodian erehtymättömällä otteella. Levytyksestä tuli Ruotsissa pikkuhitti ja se julkaistiin myös jenkkimarkkinoilla. Kappaleelle annettiin maailmanmarkkinoille englanninkielinen nimi ja niin Värmlannin kauneutta ylistävästä viisusta tuli Dear Old Stockholm. Stan Getz palasi kotiin jatkamaan kovassa nousussa ollutta uraansa, mutta lämpimät siteet Ruotsiin säilyivät. Getzin tavoin moni jenkkistara kävi ihastelemassa ruotsalaisten osaamista ja päättivätpä eräät hurjapäät Quincy Jonesin tavoin muuttaa Ruotsiin asumaan joksikin aikaa. Stan Getzini matkatuliainen otettiin niin ikään amerikoissa innolla vastaan. Kansanlaulun omaperäinen surun ja toiveikkuuden yhdistelmä innoitti monia jazz-huippuja ja Dear Old Stockholm on vuosien saatossa kuulunut muun muassa Miles Davisin, John Coltranen ja Chet Bakerin ohjelmistoon.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
