|
|
 |
|
|
|
|
Buzzcocks: What Do I Get
Manchesterissa vuonna 1975 perustettu Buzzcocks on Sex Pistolsin ja Clashin ohella tärkein yhtye brittiläisessä 1970-luvun punk-aallossa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaikka yhtyeen perustaneet Pete Shelley ja Howard Devoto saivat ratkaisevan punk-sysäyksen nähtyään Sex PIstolsin livenä helmikuussa 1976, miehet valitsivat omalle ilmaisulleen toisenlaisen tien. Sex Pistolsin avoimen provokaation ja The Clashin poliittisen paatoksen sijaan Shelleyn ja Devoton luotsaama Buzzcocks iski pöytään melodisemman ja lyriikoiltaan henkilökohtaisemman punk-tyylin.
Buzzcocks puristi punkiin kuuluneen energian ja raivon napakoiksi, klassisiksi pop-lauluiksi, joissa puhuttiin useimmiten rakkaudesta ja nuoren ihmisen turhautumista. Kitaristi Pete Shelleyn nasevan ironiset tekstit eivät julistaneet tai saarnanneet, vaan puhuivat arjen tasolla tutuista, mutta emotionaalisesti syvistä kokemuksista. Punkpopin kantaisät tekivät Manchesteristä brittein toiseksi tärkeimmän punk-keskuksen heti Lontoon jälkeen.
Buzzcocksin varhainen loisto paketoitui hienoimmin yhtyeen varhaisille single-levyille. Esikoinen Orgasm Addict juuttui BBC:n hampaisiin ja jäi viidakkorummutuksen varaan. Jatkoyrityksenä julkaistu What Do I Get onnistui jo paremmin. Se nousi brittien TOP 40 -listalle ja muodostui vuosien saatossa definitiiviseksi punk-klassikoksi ja rakkauden nälän kuvaukseksi.
1980-luvun alussa riitoihin kaatunut ja sittemmin uudelleen koottu Buzzcocks voi ylpeillä erittäin mittavalla opetuslapsien katraalla. Yhtyeen tyyliä on kopsattu niin brittipopin kuin punkinkin puolella: mm. Fine Young Cannibals nousi listoille varhaiselle Shelley-hitillä Ever Fallen in Love ja Amerikan hittipunkkarit Offspringistä Green Day:hin ovat tarttuvine kertosäkeineen selvästi Buzzcocksin lapsia. Tälläkin hetkellä maailman hittilistoilla soi kappaleita, jotka ovat velkaa Pete Shelleyn ja kumppaneiden luomalle melodian, melodraaman ja punkin yhdistelmälle.
What Do I Get?
|
|
|
|
|
|
|
