|
|
 |
|
|
|
|
John Coltrane: Naima (1959)
Tenorisaksofonisti John Coltranen vuonna 1960 ilmestyneellä Giant Steps -albumilla olisi tuskin voinut olla sopivampaa nimeä. Vuonna 1967, 41-vuotiaana kuollut ja kaiken olennaisen tuotantonsa vajaan 10 vuoden sisällä soittanut Coltrane kuuluu siihen kouralliseen soittajia, jotka oikeasti ovat ottaneet taiteessaan jättiläisen askelia ja pakottaneet yleisön muuttamaan perimmäisiä käsityksiään musiikin mahdollisuuksista.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaikka John Coltranen tuotannosta suuri osa kiitää korkealla jazzin perinteisempiin keinoihin tottuneen kuuntelijan hiusrajan yläpuolella, hänen taiteessaan oli myös koruttoman kaunis ja suoraan tunteisiin vetoava puoli. Yksi rakastetuimmista Coltrane-sävelmistä on juuri tällainen levollisen spirituaalisuuden tyyssija keskellä aivoja natisuttavaa avant garde -vyörytystä. Coltranen ensimmäiselle vaimolleen omistama balladi Naima on toki modernia jazzia mutta se on samalla kenelle tahansa avoimin mielin kuuntelevalle avautuva rakkauden tunnustus.
John Coltranen ura jakautuu suht selkeästi kahteen vaiheeseen, joiden välinen vedenjakaja Giant Steps -levy oli. 1950-luvun Coltrane oli taitonsa huippuun virittänyt virtuoosi, joka operoi vielä be bopin jälkeisen jazzin peruskehikossa. 1960-luvulla fonistista kehkeytyi hurmoksellinen avant gardisti, joka henkistä totuutta etsiessään riuhtoi rikki jazzin pelisäännöt ja määritti edelleen voimassa olevat vapauden rajat kyseiselle musiikin muodolle.
Vaikka Coltrane puhalteli useimmilla töillään haisevia vastalauseita easy listening -viihteen keinoja mukailleelle perusjaskalle, hän tunnusti myös jazzin romanttisemman puolen arvon. Coltrane oli monen muun ansion ohessa yksi jazzin suurista balladi-tulkeista, myös silloin kun hän enimmän aikaa puhalsi ilmaan kaikkein kakofonisinta free jazzia räkä nenästä lentäen.
John Coltranen kaunosieluisuus sai kipinää milloin vanhoista ikivihreistä, milloin omasta elämästä. Vuonna 1955 saksofonistin kanssa alttarille astellut Juanita Naima Grubb oli Coltranen murroskauden tärkeä muusa. Vaikka parin liitto ajautui karille myöhemmin, jää Naima musiikin historiaan John Coltranen tunnetuimman oman balladin nimessä. Joulukuussa 1959 Coltrane sinetöi tällä sävelmällä yhden uravaiheen päättyneeksi.
Giant Steps -sessioiden viimeisessä äänityksessä messiasfonisti heitti hellät jäähyväiset mukana soittaneille Miles Davisin yhtyeen aseveljille. Coltranen ajat rivisoittajana olivat takana. Perinteisen jazz-improvisaation seinät olivat tulleet uhkaavan lähelle ja jazziin kuuluva syvä henkinen ulottuvuus oli pelastettava sovinnaisuuden kidasta. Oli aika ottaa jättiläisen askel ja siirtää improvisoitu rytmimusiikki vapauden aikaan.
Jazzin historian radikaaleimman uudistajan kauneuden kaipuu ei koskaan kuitenkaan kuollut vallankumouksen melskeisiin. Tästä muistutuksena laulu entiselle rakastetulle, Naimalle.
|
|
|
|
|
|
|
