|
|
 |
|
|
|
|
Dead Boys: Sonic Reducer (1977)
New Yorkia pidetään kaikissa virallisissa rock-historioissa amerikkalaisen punkin kehtona. Todellisuudessa punk-rockin meluisaa estetiikkaa ja tee-se-itse-ajattelua toteutettiin monissa muissakin amerikkalaiskaupungeissa jo ennen varsinaisen punk-boomin nousua. Yksi kapinallisen möykkärockin etäispesäkkeistä sijaitsi Clevelandin kaupungissa, Ohiossa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hajoamisensa jälkeen ankaraan kulttimaineeseen yltänyt Rocket From The Tombs-yhtye melskasi Clevelandin klubeissa New York Dollsin ja Iggy& The Stoogesin hengessä jo 1970-luvun alussa. Vuosikymmenen puolivälin paikkeilla bändi hyytyi yleiseen kiinnostuksen puutteeseen ja sisäisiin erimielisyyksiin. Hajotessaan Rocket From The Tombs synnytti kaksi merkittävää ja toisistaan hyvin poikkeavaa yhtyettä. Toinen puolisko sen jäsenistä alkoi näyttää suuntaa amerikkalaiselle taiderockille Pere Ubu-yhtyeessä. Suoraviivaisempaan ilmaisuun mieltynyt puoli perusti yhtyeen nimeltä Frankenstein, josta kuoriutui jenkkipunkin todellinen klassikkokokoonpano nimeltä Dead Boys.
Dead Boysille olisi todennäköisesti käynyt kuten edeltäjälleen, ellei bändi olisi vaihtanut kotipesää oikealla hetkellä. Clevelandissa oltiin hyvin tietoisia New Yorkin Boweryssa poreilleesta punk-skenestä, joka tuntui oikealta kasvuympäristöltä Cheetah Chromen, Johnny Blitzin ja muiden kuolleiden poikien musiikille. Yhtyeen laulajaksi pestattu paikallinen koheltajalegenda Steve Bator alias Stiv Bators pakotti Clevelandiin keikalle saapuneen Ramones-yhtyeen järjestämään bändilleen koesoiton tarinhohtoiselle CBGB’s klubille. Joey Ramone teki työtä käskettyä ja Ohion räävittömin yhtye matkasi New Yorkin punk-pyhättöön kokeilemaan onneaan. Testikeikka oli hillitön menestys ja vieraat otettiin välittömästi osaksi Ison omenan katurock-perhettä.
CBGB’s-klubin omistaja alkoi toimia heidän managerinaan ja pian taskussa oli levytyssopimus Ramones-levyt julkaisseen Sire-recordsin kanssa. Dead Boysin debyytti Young,Loud& Snotty oli yhtä täydellinen punk-levy kuin nimensä antaa ymmärtää. Bändin soitto oli aggressiivista ja iskevää. Lavaesiintymisessään lähes iggypopmaiseen ärsyttävyyteen yltänyt Stiv Bators oli juuri oikea mies tulkitsemaan Dead Boysin kompakteja rockpurkauksia ja hän oli kirjoittanut
ensialbumin todellisen helmen, avausraita Sonic Reducerin. Levyn tyrmäävä avaus taisi olla piirun verran liian tykkiä tavaraa vuoden ’77 rockyleisölle. Se mikä toimi New Yorkin ja Lontoon punk-luolissa oli liian raakaa tavaraa Yhdysvaltain rintamaille, eikä Dead Boys myynyt kovin kaksisesti. We Have Come For Your Children-albumi ei vuotta myöhemmin yltänyt esikoisen koherentin
raivon tasolle ja liitoksissaan natissut yhtye hajosi vuonna 1979.
Stiv Batorsista kehkeytyi Dead Boys-vuosien jälkeen katurockin rähjäinen pyhämies. Lords of The New Church-yhtyeen keulahahmona hörhöillyt Bators törttöili huumeiden kanssa kovalla kädellä ja hankki 1980-luvun mittaan todella hankalan miehen maineen. Eurooppaan asettunut ikipunkkari kuoli vuonna 1990 auto-onnettomuuden jälkiseuraamuksiin. Kuolema ei laskenut Batorsin statusta, pikemminkin päinvastoin. Guns’n’Rosesin ja Pearl Jamin tapaiset suosikkinimet versioivat Batorsin kappaleita ja Dead Boys-jäämistö on julkaistu viimeistä örähdystä myöten useampaan otteeseen. Suomessa Stiv Bators on alusta asti ollut arvostettu nimi, jonka hengenheimolaisia ja faneja on löytynyt mm. Hanoi Rocksin, Smackin ja 69 Eyesin riveistä.
|
|
|
|
|
|
|
