|
|
 |
|
|
|
|
Sex Pistols: Holidays In The Sun (1976)
Jos keskiverto eurooppalaista musiikin kuluttajaa olisi 1970-luvun lopulla pyydetty nimeämään jokin punk-yhtye, olisi vastaus ollut 99% todennäköisyydellä Sex Pistols. Johnny Rottenin ja kumppaneiden musiikissa ja räävittömässä olemuksessa tiivistyi mediaseksikkäimmällä tavalla punkin perusasiat.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sex Pistols oli äänekäs, aggressiivinen ja se sai oikeasti sekaannusta aikaan lauluillaan ja kekseliäillä provokaatioillaan. Julistamalla anarkiaa Englantiin ja ivaamalla kuningashuoneen edustajia Pistols sai synnytti kotimaassaan ennen näkemättömän härdellin, joka automaattisesti herätti huomiota myös muualla maailmassa. Yhtyeen taustalla strategioita laatinut manageri Malcolm McLaren teki suojateistaan ennätys ajassa tulikuumaa tavaraa ja huippusekavien sopimusneuvottelujen jälkeen julkaistu albumi Never Mind The Bollocks-Here's The Sex Pistols oli vuoden 1977 odotetuin brittiläinen levyjulkaisu. Albumi nousi suorinta tietä listaykköseksi ja osoitti maailmalle, että televisiossa kiroileva ja irvistelevä joukkio oli kuin olikin ensiluokkainen rock-yhtye.
Musiikillisessa mielessä Sex Pistolsin kova ydin oli yhtyeen perustajakaksikko Steve Jones ja Paul Cook. Kitaraa soittanut Jones ja rumpuja hakannut Cook olivat viritelleet yhteisiä bändikuvioita jo vuodesta 1972. Parivaljakko hengaili mielellään Malcolm McLarenin omistamassa vaatekaupassa, jonka kirjavasta asiakaskunnasta löytyi yhtyeen laulusolisti Johnny Lydon. Lydonin taiteilijanimi johdettiin miehen purukaluston heikosta kuosista ja nasevan bändinimen McLaren nappasi t-paidan tekstistä. Näin Johnny Rotten ja Sex Pistols olivat valmiita tulemaan yleisön eteen.
Bändi keikkaili vuoden 1976 tärkeissä alkupunk-bileissä ja julkaisi ensilevynsä Anarchy In The UK saman vuoden syksyllä. Levystä käynnistyi valtaisa myllytys ja Sex Pistolsin maine rääväsuujoukkona levisi vauhdilla. Kun yhtyeen basistin tontille kiinnitettiin vielä soittotaidoton mutta olemukseltaan ehdottoman passeli basisti Sid Vicious, oli Sex Pistols täydellinen punk-yhtye. Sen levyjulkaisut antoivat musiikin puolella vastinetta muille teoille. Anarchy In The UK, God Save The Queen, Pretty Vacant ja Holiday in The Sun.sinkkujen muodostama sarja on punkin ylittämätön värisuora. Rottenin räävittömät tulkinnat, perinteisiä arvoja härnäävät sanat ja Steve Jones-Paul Cook-akselin tanakka rokkaus potkivat edelleen persuksille liki 30 vuotta julkaisunsa jälkeen.
Sex Pistolsin tarina päättyi melkein heti yhtyeen saavutettua suosionsa lakipisteen. Se teki viimeisen Englannin keikkansa joulupäivänä 1977 ja lähti pian sen jälkeen fiaskoksi muodostuneelle jenkkirundille. Amerikassa yhtye kohtasi huomattavasti takapajuisemman yleisön, joka osoitti Sex Pistolsia kohtaan halveksuntaa ja suoranaista aggressiota. Kiertue ja Sex Pistolsin taru päättyi San Franciscoon, Winterland Ballroomin lavalle. Johnny Rottenin viimeiset sanat yleisölle olivat: "Tuntuuko teistä koskaan siltä, että teitä olisi huijattu". Se oli loistava päätös bändille, jonka tarinassa aitous ja kylmä laskelmointi olivat alusta alkaen sekoittuneet toisiinsa sekavaksi vyyhdeksi.
|
|
|
|
|
|
|
