|
|
 |
|
|
|
|
Stevie Ray Vaughan: "Texas Flood" (1983)
Teksasilainen Stevie Ray Vaughan antoi 80-luvun alussa bluesille sen kipeästi kaipaaman piristysruiskeen ja zorrohattuisen kitarakostajan legenda elää tänäkin päivänä.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Paitsi laulajien, on blues paljolti myös kitaristien musiikkia. Trendi alkoi toden teolla 60-luvulla brittibluesin luomien roolimallien myötä. Eric Clapton, Peter Green ja Jeff Beck olivat ensimmäisiä popparisukupolven kitarasankareita, joille pian löytyi haastajia bluesin alkuperäisestä kotimaasta. Rockin kitarahegemonian avulla blueskin porskutti pitkälle 70-luvulle. 80-luvulle tultaessa vanhojen starojen gloria alkoi kuitenkin hiipua ja uusi uhka, syntetisaattori, väijyä takavasemmalla. Dekadentin kasarisoundin keskelle tarvittiin kipeästi uutta kitara-kuningasta, bluesin elämänmakuista esikuvaa ja lipunkantajaa.
Vastaus löytyi Teksasin Austinista. Stevie Ray Vaughan oli syntynyt Dallasissa vuonna 1954 ja varttunut vanhemman veljensä varjossa. Kolme vuotta vanhempi Jimmie Vaughan vaikutti Fabulous Thunderbirds –nimisessä yhtyeessä ja oli toiminut pikkuveljensä ensimmäisenä ja kenties suurimpana esikuvana. Isoveljen levykokoelman parissa Stevie Ray hengitti ja söi bluesia kirjaimellisesti 24 tuntia vuorokaudessa. Hän opetteli läpikotaisin bluessuuruuksien kitarasoolot ja pisti oppimansa toden teolla peliin muutettuaan Austiniin vuonna 1972. Hänestä tuli nopeasti kaupungin viriilin blues-skenen kantava hahmo. Vuonna 1979 Stevie Ray perusti Double Trouble –nimisen trion ja kitarakostaja oli valmis kohtaamaan muun maailman.
Varhaisiin faneihin lukeutunut Jerry Wexler järjesti Stevie Rayn bändeineen esiintymään vuoden 1982 Montreuxin jazz-festivaaleille, missä Vaughanin äkkäsi David Bowie ja palkkasi miehen soittamaan Let’s Dance –levylleen. Bowie olisi halunnut Vaughanin myös bändiinsä, mutta Stevie Ray päätti keskittyä omaan uraansa ja esikoisalbuminsa, Texas Floodin äänittämiseen. Veteraanituottaja John Hammondin avustuksella taltioitu ja vuonna 1983 julkaistu Texas Flood on eräs levytetyn blueskitarismin historian korskeimmista levyistä, ja nosti tämän Teksasin ruman ankanpoikasen kertaheitolla vihreälle oksalle. Kaikki legendat Claptonista B.B. Kingiin ylistivät Stevie Rayn taitoja ja halusivat olla hänen kavereitaan.
Tästä eteenpäin kyyti oli kylmää. Seuranneen vajaan kymmenen vuoden aikana kaikki ovet olivat auki muskettisoturimaisesti pukeutuneelle kitaristille ja häntä vietiin kuin mätää kukkoa pitkin ja poikin maailmaa. Muilutusta kestääkseen poika veti huumeita, mutta lopulta 80-luvun lopussa elimistö teki tenän ja seurasi romahdus kesken Englannin-kiertueen. Vuonna 1990 raitistunut Stevie Ray palasi entistä ehompana kehiin, mutta kohtalo puuttui peliin. Juuri keikalta poistumassa ollutta Stevie Rayta kuljettanut helikopteri törmäsi sankassa sumussa laskettelurinteeseen Wisconsinissa elokuussa 1990 ja kaikki koneessa olleet, kitarasankari mukaan lukien, kuolivat.
Stevie Rayn perintö oli huima. 7 vuodessa hän oli ehtinyt levyttää 6 albumia, mullistaa kitaraskenen ja jättää jälkeensä leegion buutseihin ja näyttäviin hattuihin pukeutuneita klooneja. Sittemmin Stevie Ray Vaughanista on tullut Jimi Hendrixin tavoin tavaramerkki, josta julkaistaan elämäkertoja, kitaransoiton oppikirjoja, levyjä ja videoita.
Stevie Ray Vaughanin esikoisalbumin Texas Flood nimikappale summaa monin tavoin tämän nuorena nukkuneen lahjakkuuden persoonan. Alunperin vuonna 1958 Larry Davisin levylle laulama ja Fenton Robinsonin kitaroima Texasblues-klassikko saa uuden ajan kitara-airueelta kunnioittavan käsittelyn. Samalla hän vie sen aivan uudelle tasolle. Kuten tekstin aihe, on Vaughanin kitarointi tulvan ja rakkauden kaltainen vääjäämätön luonnonvoima, jota tavallinen kuolevainen voi vain seurata sivusta - avuttomana ja ihaillen.
Esa Kuloniemi
|
|
|
|
|
|
|
