|
|
 |
|
|
|
|
Charlie Parker: Confirmation (1953)
Charlie "Bird" Parkerin panoksesta jazzin kehitykseen on vaikea puhua ilman ylisanojen tulvaa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Parkerin rooli sekä säveltäjänä, instrumentalistina että musiikillisena ajattelun uudistajana oli täysin ohittamaton ja se jätti pysyvät jäljet jazzin myöhempään historiaan. Charlie Parkerin kuoleman jälkeen New Yorkin seinille ilmestyneet "Bird Lives" graffitit ovat sittemmin osoittautuneet paikkansa pitäviksi. Parkerin maallinen vaellus kesti vaivaiset 35 vuotta, mutta hänen käynnistämänsä modernin jazzin vallankumous soi yhä maailman musiikissa.
Improvisoidun musiikin kieliopin ja sanavaraston täysin uudelle tasolle räjäyttänyt guru oli esikuva myös pahassa. Charlie Parkerin esimerkkiä seuraten monet 1940-50-lukujen nuoret jazz-muusikot sortuivat kovien huumeiden käyttäjiksi, koska luulivat heroiinin olleen osaselitys Parkerin poikkeukselliselle lahjakkuudelle.
Vaikka Charlie Parkerin uralta voi viipaloida esiin useampia kehitysvaiheita, sijoittui hänen merkittävin ja mullistavin luomiskautensa 40-luvun puolivälin paikkeille. Tuossa vaiheessa Parker oli maksanut oppirahansa korkojen kera soittamalla Kansas Cityn yöllisissä jameissa ja kiertämällä big bandien rivisoittajana. Tuhansia tunteja alttofoninsa kanssa paininut soittaja oli hionut tekniikkansa huipputasolle ja vuonna 1945 oli aika päästää tuli irti. Trumpetisti DIzzy Gillespien kanssa tehdyt levytykset pistivät kertaheitolla jazzin pelisäännöt uusiksi ja siirsivät rytmimusiikin bebopin aikaan. Parkerin ja Gillespien uusi tyyli synnytti myös uudet pakolliset kappaleet, joita maailman nuoret jatsarit rupesivat itku silmässä harjoittelemaan. Käsittämättömällä temmolla kiemurrelleet sävelkuviot olivat täynnä outoja ääniä ja soittajien sormet solmuun saattavia mutkia. Bebop jakoi jazz-maailman kahtia: perinteisen tyyli kannattajat tuomitsivat Parkerin kerettiläisenä ja modernismin ilosanoman omaksuneet palvoivat häntä jumalana.
Charlie Parkerin nousu ja tuho oli harvinaisen nopea ja intensiivinen. Modernin jazzin kumousmies oli jo 1940-luvun loppuun mennessä saanut sekä uransa että yksityiselämänsä tehokkaasti solmuun. Raju huumeiden käyttö teki Parkerista arvaamattoman ja musiikkibisneksen näkökulmasta epäluotettavan henkilön. Hän myöhästeli keikoilta ja unohti niitä kokonaan, saapui levytystilaisuuksiin epämääräisessä kunnossa tai juuri ja juuri soittokykyisenä.
Kiihtyvän alamäenkin keskellä Parker ylsi kuitenkin myös loistaviin tulkintoihin ja vuonna 1953 levytetty Confirmation on tästä hyvä esimerkki. Maestron lopullinen romahdus on enää vajaan kahden vuoden päässä, mutta soitossaan hän on yhä vakuuttava. Sävellys on Parkerin be bop-tyyliä puhtaimmillaan ja Confirmation-teemasta onkin tullut yksi jazz-soittajien suosituimmista koetinkivistä. Sitä ovat hinkanneet niin sadat tuntemattomat suuruudet kuin John Coltranen tapaiset jättiläiset. Kukaan ei kuitenkaan ole puhaltanut koukeroiseen teemaan samanlaista loistoa kuin Bird.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
