|
|
 |
|
|
|
|
Rolf Wikström: Jag älskar dig ändå
Joidenkin mielestä aito blueskitaristi voi olla aito blueskitaristi vain jos hän on musta, elämän murjoma soittaja Mississippin köyhimmiltä alueilta tai Chicagon slummikortteleista. Vähemmän puristisesti asiaan suhtautuvat saattavat kelpuuttaa aidoksi blueskitaristiksi myös Armanin puvuissa viihtyvän valkoisen brittimiljonäärin nimeltä Eric Clapton, mutta että aito blueskitaristi olisi ekonomiksi opiskellut, keskiluokkaisesta perheestä lähtöisin oleva, omalla äidinkielellään laulava ruotsalaismuusikko! Tätä ajatusta ei moni varmaan purematta niele, mutta kyllä sellainekin mies löytyy. Hän on nimeltään Rolf ”Roffe” Wikström, vuonna 1949 syntynyt, parikymmentä albumia levyttänyt erinomainen blueslaulaja ja –soittaja.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Roffe Wikströmin muusikon ura alkoi aivan sattumalta kun hän lainasi poikasena setänsä kitaran ja yritti opetella soittamaan korvakuulolta radion I blues kvarter –ohjelmassa kuulemiaan kappaleita. Homma ei oikein toiminut ja syykin selvisi kun Wikströmien kotiin tuli televisionkorjaaja, joka huomautti nuorelle muusikonalulle, että hänen kitaransa on täysin epävireessä. Kun ystävällinen TV-mekaanikko oli näyttänyt Roffelle kuinka kitara viritetään, alkoi tulostakin syntyä.
1960-luvun loppupuolella Roffe Wikström pääsi kitaristiksi Per ”Slim” Notinin johtamaan yhtyeeseen nimeltä Slim’s Blues Gang. Siitä ei tullut koskaan mitään suurta nimeä, mutta bändi jätti silti pysyvän jäljen ruotsalaisen rytmimusiikin historiaan. Keikkajärjestäjät olivat nimittäin perinteisesti tarjonneet orkestereille aina ilmaiset oluet, mutta oli Slim’s Blues Gangin soittajat olivat sen verran janoista porukkaa, että tästä traditiosta luovuttiin ja muusikot saivat Prippsiä enää vain maksua vastaan.
Soitettuaan nelisen vuotta Slim’s Blues Gangissa Rolf Wiksrröm siirtyi soolouralle. Hän julkaisi ensimmäisen oman levynsä vuonna 1975 herättäen runsaasti huomiota raa’alla laulutavallaan ja rujolla, huimiin venytyksiin perustuneella soittotyylillään. Sitkeästi elävän legendan mukaan Wikström olisikin laittanut soittimeensa kitarankielien sijasta niitä ohuemmat banjonkielet, jotta venyttelyn saattoi viedä äärimmilleen.
Mutta millainen on aito blueskitaristi Rolf Wikströmin mielestä? Jotain voidaan päätella siitä, että mies mainitsee suurimmiksi esikuvikseen mm. Freddy Kingin, Albert Collinsin ja Otis Rushin. Valkoisia vaikuttajia ei ole kuin yksi ja hän on edesmennyt amerikkalaiskitaristi Roy Buchanan, josta John Lennon käytti luonnehdintaa ”maailman paras tuntematon kitaristi”. Mitäköhän Lennon olisi sanonut Roffe Wikströmistä, jos olisi ehtinyt kuulla hänen parhaita levytyksiään? Esimerkiksi tämän epätoivoisen ja sydäntäraastavan rakkauslaulun Jag älskar dig ändå.
Jake Nyman
|
|
|
|
|
|
|
