|
|
 |
|
|
|
|
The Ronettes: Be my baby
Jos tyttöyhtyepopin historiasta pitää nostaa yksi vaikuttajahahmo ylitse muiden, tuottaja Phil Spector on ilmeinen valinta. Spectorin luoma wall of sound -tuotantotyyli yhdistettynä tyttöyhtyeiden energiseen ilmaisuun oli parasta mitä Amerikalla oli tarjota maailmalle 1960-luvun alussa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaikka Phil Spector oli tehtaillut suuria hittejä jo aiemmin, nousi hänen visionsa täydellisestä popista uusiin korkeuksiin, kun hän aloitti vuonna 1963 yhteistyön The Ronettes -trion kanssa. Soololaulaja Ronnie Bennettin ympärille rakentunut ryhmä oli aloittanut laulamisen jo 1950-luvun lopussa ja levyttämistäkin oli kokeiltu ennen Spectorin remmiin astumista.
Spector kuuli Bennettin äänessä kauan etsimänsä yhdistelmän herkkyyttä ja särmäistä asennetta, joka pystyi vastaamaan tuottajan harrastamien suorastaan wagneriaanisten sovitusten haasteeseen.
Phil Spector kirjoitti ensimmäisen Ronettes-kappaleen yhdessä lauluntekijäkaksikko Jeff Barry-Ellie Greenwichin kanssa ja räätälöi sen nimenomaan Ronnie Bennettin laulutyylille sopivaksi. Laulusta tuli välitön menestys ja The Ronettesin uran suurin hitti.
Pop-listojen kakkoseksi kiivenneen singlen kierroksiin tiivistyi Spectorin metodin tehokkuus. Orkesterin yksittäiset soittimet sulautuvat kaikuisaksi äänisäikeiden seinämäksi, joka iskee yhtenäisenä energia-aaltona. Yksinkertainen melodia ja suoraan tunteisiin vetoava teksti vaikuttaa omituisella tavalla syvälliseltä, jotenkin tavallista poppia merkityksellisemmältä.
Phil Spectronin itse lanseeraama termi "sinfonioita teineille" ei ehkä ollutkaan niin suuruuden hullu kun äkkiseltään luulisi.
Spectorin ja Ronnie Bennettin välille kehkeytyi pian yhteistyön alkamisen jälkeen seurustelusuhden ja Ronniesta tuli Mrs. Spector. Vainoharhaisuuteen ja rajuihin mielialavaihteluihin taipuvainen tuottajanero oli elämänkumppanina sietämätön ja avioliitto alkoi pian saada Ronnie Spectroin näkökulmasta painajaisen piirteitä.
Spectorin persoonallisuuden pimeä puoli sotki ennen pitkää myös miehen ammattiuran ja tällä hetkellä 1960-luvun suuriin innovaattoreihin kiistatta kuuluva eksentrikko istuu vankilassa murhasta epäiltynä.
Tosielämän tragediat eivät kuitenkaan himmennä The Ronettes-levyjen ja muiden klassisten Spector-tuotantojen taikaa ja niiden ympärillä hehkuvaa viattomuuden auraa. Niiden tyyliä on moni yrittänyt kopioida, mutta kukaan ei ole päässyt edes kovin lähelle, vaikka perässä hiihtäjissä on ollut koviakin nimiä.
Phil Spectorin opetuslapsista ylivoimaisesti lahjakkain koki oman valaistumisensa ajaessaan autoa. Pop-historian ehkä sykähdyttävimmät rummuniskut pärähtivät eetteriin ja nuoren Brian Wilsonin oli pakko ajaa tien sivuun. Beach Boys -yhtyeen musiikillinen johtaja tuijotti hölmistyneenä autoradiota ja totesi itselleen kuuntelevansa parasta koskaan tehtyä pop-musiikkia. Välitön tunnekuohu hellitti otteen Wilsonin kurkusta, mutta miehen musiikillinen ajattelu oli saanut uuden suunnan. Radiossa soinut kappale oli The Ronettes -yhtyeen läpimurtosingle Be My Baby.
|
|
|
|
|
|
|
