|
|
 |
|
|
|
|
Donald Byrd: Cristo Redentor (1963)
Trumpetisti Donald Byrdin vuonna 1963 ilmestyneen “ A New Perspective”-albumin otsikko ei ollut katteetonta pullistelua. Lahjakkaan be bop- trumpetistin ja pianisti-sovittaja Duke Pearsonin yhteinen ajatus jazz-yhtyeen ja kuorolaulun yhdistämisestä oli aidosti ennakkoluuloton ja avasi oikeasti uuden perspektiivin modernin jazzin tyylikeinoihin.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Gospel-kuoroja oli toki aiemminkin käytetty myös maallisissa yhteyksissä, mutta Byrdin ja Pearsonin luoma kokonaisuus oli eheydessään ja toimivuudessaan poikkeuksellinen. Kahdeksan henkisen kuoron sointi toi levylle vahvan spirituaalisen klangin, joka huipentui kappaleeseen Cristo Redentor. Kristus Vapahtajan inspiroimasta hartaasta blues-hymnistä tuli välittömästi jazz-hitti.
Duke Pearsonin melodia ja sovitus oli monella tapaa kiintoisa jazzin historian valossa. Mustalla hengellisellä musiikilla oli toki merkittävä rooli jazzin kehityksessä, mutta siitä huolimatta jazzia pidettiin yleisesti uskovien piirissä syntisenä musiikkina. Cristo Redentor oli kuitenkin uskonnollinen sävellys hyvin vilpittömällä ja koreilemattomalla tavalla. Kappale voisi yhtä hyvin soida jazzklubissa tupakansavun keskellä kuin kirkossa osana seremoniaa. Pearsonin jazzhymni avasi monien korvia improvisoidun rytmimusiikin ja hengellisyyden väliselle yhteydelle. Kappale herätti poikkeuksellisen paljon huomiota myös rock-piireissä. Be bop-konkari Donald Byrd nousi eturivin jazz-puhaltajaksi ja Cristo Redentorista väännettiin monenkirjavia cover-versioita. Blueshuuliharpisti Charlie Musselwhite ja psykedeliakitaran huippunimiin lukeutuva Harvey Mandel levyttivät mm. omat kunnioittavat näkemyksensä tästä epätavallisesta ylistyssävelmästä.
Pekka Laine
|
|
|
|
|
|
|
