YLE Radio 1

YLEn ykkösessä on viimeisten uudistusten tuloksena puheohjelmien osuus kasvanut kohtuuttomaksi. Kuuntelisin Ykköstä nimen omaan päivällä, klo 8 -18, mutta nykyisin sieltä tulee aivan liikaa ja liian pitkiä puheohjelmia. Minusta radio-ohjelmassa on puheen ja musiikin oltava tasapainossa. Kuka jaksaa kuunnella kolme - neljä tuntia yhteen menoon puhetta? En minä ainakaan! YLEn Ykkönen on klassisen musiikin pääkanava, ja toivoisin sitä lisää.
Arkiaamuun Helmenkalastajat sopi erinomaisesti päivän sanomalehden taustalle. Nykyinen ajankohtainen lätinä sen sijaan häiritsee lehdenlukua. Ajankohtaiset viestit on nopeampaa ja tehokkaampaa ottaa vastaan silmien kautta kuin korvien. Kultaa ja hopeaa klo 9 alkaen tunnin verran viihteellistä ja ns kevyttä klassista ja muuta "populaaria" sekaisin. Tämä imellys sopisi paremmin Radio Suomen puolelle, jos tällaista pitää lähettää. Aamupäivän hyvin toimitetut klassisen musiikin ohjelmat (esim Kuuntele konsertto, Kympin barokit, Suuret ja suositut jne) on heitetty romukoppaan. Lounastunnin klassikot samoin. Tilalla on puuduttavaa puhetta aina klo 13 05 saakka, jolloin odotettu kahvikonsertti noin kolmen vartin ajan tyydyttää polttavaa musiikin nälkää. Iltapäivä on sitten taas puheen pölpötystä. TIP joutaa takaisin radio Suomen puolelle! Faunin iltapäivä on OK, mutta pitäisi muistaa, että klassisen musiikin teokset (esim sinfoniat, konsertot) ovat kokonaisuuksia ja niistä saa kaiken irti kuuntelemalla ne sellaisina eikä osina muiden "kappaleiden" seassa.

Voitaisiinko olla yhtä mieltä siitä, että puheen yhtenäinen kesto tulee rajata esim. 75 minuuttiin? Siis tunti ja vartti eninträän ja sen jälkeen taas musiikkia vähintään saman verran. Keskustelijat ja ajankohtaisten haastattelijat ym. tiivistäkööt sanomansa ja karsikoot. "PUOLET POIS" oli rautainen ohje, jonka sain aikanaan Uuden Suomen toimitussihteeri Ruotsalaiselta monta kertaa harjoitellessani journalistiikkaa kesätoimittajana. Asiat mahtuivat kyllä lyhennettyynkin tekstiin. Sama pätee radiossakin.

castrpek kirjoitti:YLEn ykkösessä on viimeisten uudistusten tuloksena puheohjelmien osuus kasvanut kohtuuttomaksi. Kuuntelisin Ykköstä nimen omaan päivällä, klo 8 -18, mutta nykyisin sieltä tulee aivan liikaa ja liian pitkiä puheohjelmia. Minusta radio-ohjelmassa on puheen ja musiikin oltava tasapainossa. Kuka jaksaa kuunnella kolme - neljä tuntia yhteen menoon puhetta? En minä ainakaan! YLEn Ykkönen on klassisen musiikin pääkanava, ja toivoisin sitä lisää.

Tätä puhetulvaa vastaan näillä sivuilla on purnattu heti uudistuksesta lähtien, mutta turhaan. Vakiokeskustelijat ovat mielipiteensä ilmaisseet, eivätkä ehkä sen vuoksi enää kommentoi ajatuksiasi. Tuosta yllä olevasta olen aivan samaa mieltä.

castrpek kirjoitti: Arkiaamuun Helmenkalastajat sopi erinomaisesti päivän sanomalehden taustalle. Nykyinen ajankohtainen lätinä sen sijaan häiritsee lehdenlukua. Ajankohtaiset viestit on nopeampaa ja tehokkaampaa ottaa vastaan silmien kautta kuin korvien.

Olen työn ääressä kahdeksasta alkaen, joten helmenkalastajat sopisi minulle paremmin kuin yskösaamu. Usein turvaudun levyyn tai nettiradioon.

castrpek kirjoitti:Kultaa ja hopeaa klo 9 alkaen tunnin verran viihteellistä ja ns kevyttä klassista ja muuta "populaaria" sekaisin. Tämä imellys sopisi paremmin Radio Suomen puolelle, jos tällaista pitää lähettää.

Samaa mieltä.

castrpek kirjoitti: Aamupäivän hyvin toimitetut klassisen musiikin ohjelmat (esim Kuuntele konsertto, Kympin barokit, Suuret ja suositut jne) on heitetty romukoppaan. Lounastunnin klassikot samoin. Tilalla on puuduttavaa puhetta aina klo 13 05 saakka, jolloin odotettu kahvikonsertti noin kolmen vartin ajan tyydyttää polttavaa musiikin nälkää.

Puheohjelmissa on paljon sellaista, jonka haluaisin kuunnella, mutta ne menettävät osan merkityksestään, kun niitä tulee paljon peräkkäin. Ei ole tarpeellista sulatusaikaa.

castrpek kirjoitti:Iltapäivä on sitten taas puheen pölpötystä. TIP joutaa takaisin radio Suomen puolelle!

En vastusta siirtoa.

castrpek kirjoitti: Faunin iltapäivä on OK, mutta pitäisi muistaa, että klassisen musiikin teokset (esim sinfoniat, konsertot) ovat kokonaisuuksia ja niistä saa kaiken irti kuuntelemalla ne sellaisina eikä osina muiden "kappaleiden" seassa.

No jaa, minusta Faunin iltapäivä soittaa liikaa "suosikkisäveliä".

castrpek kirjoitti:Voitaisiinko olla yhtä mieltä siitä, että puheen yhtenäinen kesto tulee rajata esim. 75 minuuttiin? Siis tunti ja vartti eninträän ja sen jälkeen taas musiikkia vähintään saman verran. Keskustelijat ja ajankohtaisten haastattelijat ym. tiivistäkööt sanomansa ja karsikoot. "PUOLET POIS" oli rautainen ohje, jonka sain aikanaan Uuden Suomen toimitussihteeri Ruotsalaiselta monta kertaa harjoitellessani journalistiikkaa kesätoimittajana. Asiat mahtuivat kyllä lyhennettyynkin tekstiin. Sama pätee radiossakin.

Minusta ylen ykkösellä oli sopiva rytmi, tunti puhetta ja tunti musiikkia.

Ja tuo uutistulva on ihan älytön, klo 16 uutisia 10 min, klo 17 uutisia 25 min ja samat 17.30 Radio Suomesta. Kyllä tässä tuhlataan radioaikaa mielettömästi.

Tästä tosiaan intettiin viime vuonna aivan kylliksi, ja toivottavasti sama ei ala uudestaan.

Makuja on monia. Minusta aamun ajankohtaisohjelma on oikein hyvä ja paikallaan. Kuuntelen mieluummin sitä kuin musiikkia, jota löydän äänitteiltä jos siihen hätään tarvitsen. Niin näkyy tekevän Jousimieskin.

Puheohjelmien välinen "sulatusaika" on relevantti huomautus niitä ajatellen, jotka kuuntelevat puheohjelmia päästä päähän. Mutta eivätköhän useimmat kuitenkin asetu kuulolle vain haluamiensa ohjelmien aikaan. Niin minä ainakin teen, ja samoin valikoin musiikin.

Minua jaksaa edelleen ihmetyttää Radio Suomen vanhojen uutisten kertaus "Päivä tunnissa" iltakymmeneltä, soppa, jossa varsinaisina sattumina ovat aamutelevision haastattelut. Minulle kelpaisi vaikka mikä muu ohjelma tilalle, jopa haitarinsoitto.

Kari Vuokare kirjoitti:Tästä tosiaan intettiin viime vuonna aivan kylliksi, ja toivottavasti sama ei ala uudestaan.

No entä uudet käyttäjät, heidänkö pitäisi selata koko keksusteluhistoria läpi ja todeta, että keskusteltu on?

Niin, minustakin on ajoittain tuntunut tukahduttavalta. Tällä viikolla, kun olen tarkoituksella pitänyt radiota taustalla auki, olen kuullut samat horinat erään uupperalaulajattaren lihanpaljastuksesta jo kolmasti. Enkä (radion kautta) edes nähnyt sitä lihaa. Mutta vakavasti, tiettyjen puheohjelmien uusinnat todellakin syövät ohgjelma-aikaa. On kuitenkin asiaa uusia päiväsaikaan lähetetyt asiaohjelmat, jotta ne voivat kuulla nekin jotka eivät voi työn lomassa pitää radiota auki? Mutta... tämä uusintavuo on sangen näppärä tapa säästää. N'est pas?

Vastustin YLE Radio yhden muutoksia aikani ja annoin periksi. Ajattelin, että OK sopeudutaan muutokseen ja katsotaan mitä tuleman pitää. Olen muuttunut. Hyväksyn iloisesti nykyisen ohjelmarakenteen ajattelin. Yksi kuitenkin kiusaa. Kuuntelen radiota melkein joka päivä. Työni antaa siihen mahdollisuuden. Aamu kahdeksaan menee oikein mukavasti. Uutiset ja ykkösaamu menevät vielä. Ykkösaamussa on aika ajoin erittäin mielenkiintoisia aiheita ja ohjelman juontajaote on kokemuksen myötä kehittynyt. Kultaa ja Hopeaa on kieltämättä hiukan liian viihteellinen, mutta se menettelee.

Puolen päivän yli yhteen asti jaksan olla asioista ja mielenkiintoisista keskusteluista kiinnostunut, mutta Tänään iltapäivällä ohjelman kohdalla lopetan kuuntelun ja avaan radion uudelleen klo 15.00. En halua täyttää päätäni jonnin joutavilla useaan otteeseen kuulluilla asioilla. Kuuntelin kuuliaisesti aluksi tämän tipinkin ja yritin. En kyennyt. Mistään olennaisesta en jää paitsi. En ymmärrä edelleenkään miten Tip soveltuu Yle Radio yhden toimituspolitiikkaan. Ehdotus: Poistetaan Tip tai palautetaan se radio Suomeen. Jatkan kohta ehdotustani.

Tip onnistui yhdessä asiassa eli raportoinnissa Ehnroothin hautajaisista. Muistanko oikein? Iltapäivässä voisi olla varaus Yle Radio yhdessäkin tällaisten valtakunnallisesti merkittävien asioiden radiointiin joko suorina tai nauhoitettuina ohjelmina. Muuten klo 14 ja 15 välinen aika pitäisi täyttää mielestäni kulttuuri/musiikkiohjelmalla.

Pekka

Vähiin jää nykyisin ykkösen kuuntelu. Aamuisin radio on auki siihen asti, kunnes aamuhartaus alkaa - kuuntelen aamuun sopivaa musiikkia ja klo 7 uutiset. Lauantaiaammuisin heräilen myöhemmin, mutta silloin tulee onneksi musiikkia klo 8 jälkeen aina kymmeneen saakka (ja jope senkin jälkeen, jos lastenlaulut eivät satu häiritsemään). Sunnuntaiaamuna kuuntelen ykköseltä vain uutiset ja sitten on etsittävä vähiten häiritsevä musiikkikanava - Kantolan perhe kuuluisi Radio Suomeen!

Jos olen työmatkalla autolla, kuuntelen ykköstä vain jos sieltä tulee mielenkiintoista musiikkia (siihen on lähes olematon mahdollisuus päivisin) tai jokin tiedeohjelma. Ajankohtaisohjelmia tulee muutenkin vastaan yllinkyllin, samoin uutisia (suoranaista pakkosyöttöä!) - niitä ei ykköseltä kuuntele. Siispä automaattihaku etsiytyy Classsícille tai Groovelle, jos sellainen sattuu ajoalueella kuulumaan. Mutta ei ykköselle - se on pilattu liialla ajankohtaispälätyksellä! Rajansa ajankohtaisasioillakin on oltava!

Makunsa kullakin. Minulle Ylen Ykkönen / R1 on nyt ensimmäistä kertaa kanava, jolla radio voi olla vaikka kaiken aikaa.

Minä en jaksa kuunnella niitä samoja ajankohtaisasioita tai uutisia jatkuvasti uudelleen. Minulla ne jää kerralla mieleen ja osaan hakea sitä tietoa myös lehdistä. Siksi en kaipaa jatkuvaa ajankohtaispuhetulvaa.

Tämä uhkaa nyt taas mennä samanlaiseksi kuin viime keväänä. "Minulle jää kerralla mieleen" ja "minä osaan hakea tietoa myös lehdistä". Minä sitten ilmeisesti en osaa?

Enkä sanoisi "ajankohtaispuhetulvaksi" sitä, mitä R1 tarjoaa. On siellä tiedeohjelmia ja on musiikkia ja on uskonnollista sitä kaipaaville. Aika harva kuitenkin kuuntelee kanavaa herkeämättä aamusta iltaan, joten eikö liene parasta lähteä noutopöytäajattelusta? Kuunnelkoon kukin mieliohjelmansa ja laittakoon sitten radion kiinni ja menköön tekemään jotakin muuta.

Totta on, että sanomalehdet on keksitty. Mutta niin ovat myös äänitteet, ja ainakin minä kuuntelen mieluummin niitä silloin kuin haluan musiikkia kuulla.

Ajankohtainen on ajankohtaista, musiikki on ajatonta.

Vieraampi kirjoitti:Sunnuntaiaamuna kuuntelen ykköseltä vain uutiset ja sitten on etsittävä vähiten häiritsevä musiikkikanava

Anteeksi nyt vaan, mutta tuo lause ei oikein mene minun järkeeni. Vähiten häiritsevä musiikkikanava???

Olen tyytyväinen Yle 1:een. Karin "noutopöytä" kuvaa omaa kuunteluani hyvin. Joskus kuuntelen tätä kanavaa tuntikausiakin, ja valikoima toimii. Kun haluan keskittyä takkatulen ääressä päivän Guardianiin, Haavikon runoon tai naiseeni, suljen radion.

Taustamusiikkia tarvitaan navetoissa lypsyaikaan, sielläkin vain karjalle.

nimiErkki kirjoitti:

Vieraampi kirjoitti:Sunnuntaiaamuna kuuntelen ykköseltä vain uutiset ja sitten on etsittävä vähiten häiritsevä musiikkikanava

Anteeksi nyt vaan, mutta tuo lause ei oikein mene minun järkeeni. Vähiten häiritsevä musiikkikanava???

Taustamusiikkia tarvitaan navetoissa lypsyaikaan, sielläkin vain karjalle.

Pitänee sitten selittää: sunnuntaiaamuisin nyt ei tule mitään todella erityisesti kiinnostavaa musiikkia niiltä kanavilta, jotka kuuluvat meillä päin. Yle1 lähettää työnpäiväistä kuunnelmahölötystä yms., Radio Suomesta ei tule kuunneltavaa juuri koskaan, YleX pilattiin soittolistoilla, Nova - voi helkkari,...

Tykkään kuunnella musiikkia aamuisin aamiaista nauttiessani ja aamun lehtiä lukiessani. Mitä pahaa siinä? En sentään tuijota TV:tä. Mitä pahaa "taustamusiikissa"? Pitääkö musiikkia aina kuunnella kuin Hesarin kulttuurikriitikko, valmiina tekemään siitä analyysiä?

Vieraampi kirjoitti:Tykkään kuunnella musiikkia aamuisin aamiaista nauttiessani ja aamun lehtiä lukiessani.

mutta

sunnuntaiaamuisin nyt ei tule mitään todella erityisesti kiinnostavaa musiikkia niiltä kanavilta, jotka kuuluvat meillä päin.

ja edelleen

Sunnuntaiaamuna kuuntelen ykköseltä vain uutiset ja sitten on etsittävä vähiten häiritsevä musiikkikanava

Sanan "tykkää" tilalla voisit käyttää sanoja "minun on pakko". Jos mielestäsi kaikki kanavat ovat jollakin tavalla "häiritseviä", mutta silti kuuntelet "vähiten häiritsevää", kyseessä on addiktio.

Jos syöt, luet lehteä ja kuuntelet radiota yhtäaikaa, mitä saat siitä? Et muista ruuastasi sen enempää kuin kuulemastasi tai lukemastasi. Kuin kaveri, joka ei muista eilisestä ryyppy- tai tötsyillasta mitään, mutta vakuuttelee silti: kivaa oli!

Saivartelet, nimiErkki!

Saivartelulle on erityisen ominaista, että toisen sanomasta tai kirjoittamasta otetaan vain pieniä pätkiä - jopa lauseen osia - joihin sitten takerrutaan.

Yrittäisit edes vähän ymmärtää, mitä kirjoitin, äläkä yritä erillisistä lauseenpätkistä ja rivien välistä luomistasi kuvitelmistasi - siis sinun omista kuvitelmista - tehdä mitään muuta kuin mitä minä olen kirjoittanut.