YLE Radio 1

Journalismilla tuntuisi olevan suuren murroksen aika. Perinteet vaativat ajankohtaisuutta, faktapohjaisuutta ja itsesääntelevää laadunvalvontaa. Kova kilpailu ja massakulttuurinen sekä populistinen kulttuuri-ilmasto yhtenäistää ja keventää (=osin rumentaakin) journalistista viestintää.

Näkyäkseen pitää kertoa samat asiat kuin naapuri, mutta jostain on saatava pientä yllätysmomenttia, mauttomuudestako? Realityja, mielellään mahdollisimman alhaisia vaistoja vietteleviä.

Printtimediassa tuloshakuisuus vähentää oikolukua ja samanlaistaa tarjontaa, koska henkilöstökulut ovat alalla kuin alalla ensimmäinen säästökohde. Suomessa käytetään samoja uutistoimistoja.

Uutisointi myös henkilöityy enemmän ja enemmän, vieden politiikankin aina vain syvemmälle epäuskottavuuden, ammattitaidottomuuden ja moraalittomuuden suohon - toimittajien antaessa "asiakkaalleen" muutaman sekunnin aikaa olla fiksu & filmaattinen. Harvalta suomalaiselta onnistuu.

Tuo viimeinen suuntaus on kasvanut pitkään. Vaalitenteissäkin media on pitkään jo valinnut agendan, mistä puhutaan - ja yhtä enemmän valitsee, kuka puhuu ja minkä verran.

Neljännen valtiomahdin tehtävät muuttuvat; aiemmin ne olivat toisaalta tiedottamisella muiden valtiomahtien ylläpitäminen sekä lähdekritiikillään ja tutkivalla journalismillaan vahtikoiranakin toimiminen - nyttemmin "agenda-setting" luo kansalle yhä enemmän itse aiheet, joilla suhdetta politiikkaan ja yhteiskuntaan uusinnetaan.

Ja internetkin vielä sopassa, kyseenalaistaen journalismia (tällä) vuorovaikutteisuudellaan.

Koetko olevasi sisällöntuottaja? Uskotko monen ammattitoimittajan pelkäävän tuotostasi, ei sisällön vaan prosessin vuoksi? ELämme muutoksen aikoja. Jokaisella itseäänkunnioittavalla mediatalolla on (=olisi)oltava mm. elävä keskusteluforum, niinkö?

Koen olevani sisällöntuottaja, koska luon materiaalia mediaan, mutta myös sen ulkopuolelle ja rikastutan läsnäolollani kanssaihmisteni elämän sisältöä.
Neljännen valtiomahdin norsunluutornit ovat pystyssä entiseen tapaan, mutta interaktiiviset mahdollisuudet madaltavat sitä. Siitä huolimatta on toimintoja, joiden on pystyttävä olemaan pauhaavien kansan syvien rivien yläpuolella ja Yleisradio on yksi tällainen. HS voisi olla toinen, maakuntalehdet samoin, jos niiden sananvapautta ei säätelisi pääasiassa kepuvetoinen maalaismafia (ilmaisu kärjistetty, mutta ei-kepulaisesta näkökulmasta heitettynä aiheellinen).

Taanila sanoi taannoin, että radion on pystyttävä olemaan juhlallinen viestintäväline. Hän on ihan oikeassa. Ylen velvollisuus on palvella kaikkia intressiryhmiä, myös meitä, jotka emme kaipaa radiolta joutavanpäiväistä löpinää, vaan asiasisältöä sekä monipuolisia, toimitettuja musiikkiohjelmia.

Tulipahan vaan mieleen että, on se ikävää kun Radio Helsinki toimii ainoana suomalaisena radiokanavana jossa ei pyöritetä soittolistoja lainkaan.