YLE Radio 1

Joensuun kaupunginteatteriin tekeillä olevan Virginie-näytelmän ympärille on noussut tekijänoikeuskiista. Taiteentutkija, kirjailija Anna Kortelainen väittää dramaturgi Pirjo-Riitta Tähden käyttäneen luvatta aineistoa hänen teoksestaan Virginie, Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina.
Kortelaisen varsin mainio ja Edelfeltin henkilökulttia mukavasti kansakunnan kaapin päältä pudotteleva kirja on taatusti ollut Tähden aineistona näytelmää väsätessään. Toisaalta Kortelainen on kirjailijanakin tiedenainen ja joutuu pitkin Virginiestä saamiaan johtolankoja aina vetäytymään epävarmuuden suojiin, mitä faktatietoihin tulee. Edelfeltin omaiset kun olivat hävittäneet taiteilijan kirjeenvaihtoa asiaa koskien. Ihan niin täysin ei Virginietä kuitenkaan pystytty feidaamaan, ettei hänestä olisi Suomessakin tiedetty -ja onhan Edelfeltiltä jäänyt tokka tauluja, joissa tuo pilkesilmäinen nainen poseeraa, aivan selvästi tietäen jotain sellaista, mitä ei jälkipolville välttämättä olisikaan tarkoitettu...
http://kaupunginteatteri.jns.fi/ohjelmisto/virginie.php

Totuus Virginiestä lienee aika karu. Taiteilijoiden muusat olivat usein kurtisaaneja, jotka saattoivat tosin oleskella pitkiäkin aikoja yhden maksajan kotihengettärenä. Tähän tulokseen Anna Kortelainenkin kirjassaan päätyy. Suorapuheinen Ville Wallgren oli joskus sanonut Edelfeltin epäonnistuneesta avioliitosta Ellan de la Chapellen kanssa: Kerran Albertilla oli nainen, jota hän rakasti ja joka rakasti häntä.

Tähti on aivan varmasti lukenut Kortelaisen kirjan, vaikkei suoraan olisi sitä lainannutkaan. Pelkästään Joensuun taidemuseon kokoelmissa virnuilevan Virginien innokkeesta kun ei näytelmää synny, niin kiva taulu kuin kyseessä onkin. Sikäli Kortelaisen nimi olisi korrektia mainita näytelmänkin yhteydessä.

http://www.yle.fi/teema/teemagalleria/e ... .php?id=44
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/kirjai ... lijaID=228
http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?t ... :0:0:0:0:0:

Edelfelt-tutkijoita on tosiaan suuri joukko, mutta se on vain hyvä asia. Edelfelt oli pitkään varsinkin taideopiskelijoiden (maalareiden) halveksima taiteilija. Nyt hänen töitään lähestytään eri tutkimuksissa eri kanteilta. Anna Kortelainen on tutkinut mallin ja ympäristön yhteistä vaikutusta, ympäristön antamaa "lisää" mallille tai "vajetta" varsinkin hänen moraalilleen. Mm. näitä. Virginie on erillinen kirja, tiedekirjan ja fiktion välimaastoon kuuluva mielenkiintoinen ajatusleikki. Mielestäni olisi jo aika tehdä jonkinlainen tili siitä, kuka on mitäkin sanonut ja mitä saanut selville usein suuren työn tuloksena tai erilaisilla ajatuksilla leikkiessään.

Mikä ihmeen ongelma lähteen ilmaiseminen on joillekin suomalaisille kirjailijoille. Näin tekee selvänä asiana mm. jokunen dekkaristi, sillä eivät kaikki salapoliisikirjojen kirjoittajat ole ammatiltaan poliiseja, yksityisetsiviä tai patologeja. Moraalinen oikeus tietoon tulee monesti työn kautta on työ sitten suoritettu leikkaussalissa (patologi) tai kirjastossa / kotikoneen äärellä (Anna Kortelainen). Joku lähtökohta kuitenkin on olemassa. Joku näkemys. Jos puolta haetaan, niin olen Kortelaisen puolella tietenkin. Tietokirjailija ilmaisee aina lähteensä. Ei mitään kunniaa vie kirjailijalta pois se, että hänkin näin tekisi. Miten hän lähtee tiedosta/ideasta eteenpäin on hänen kohdallaan se oleellinen tekijä. Näin arvelen.

Katsoin tämän linkin nuorehkon "Marja Saloskan" esittämästä "pariisitar Virginiestä".
En esityksen sisällöstä osaa sanoa mitään tietämättömänä,
mutta pelkän taulumallin ottamisesta ei vielä tarvitse antaa ns. viitettä Anna Kortelaiseen.
Tietysti kaikki tietää hänen kirjansa, sen ansion aiheen julkituloon.
Mikäli siis suoraa lainaa kirjaan esintyy, olisi lähde mainittava.

Oletan kuitenkin Ylen Kulttuuriuutisten perusteella olevan jostain enemmästä,
sillä Kortelainen kertoi hakevansa tarvittaessa korjausta oikeuden kautta...
Tarkoittanee odottavansa oikeudenkäytöstä myös korvausta (?).

Asiansa osaava Kortelainen kyllä on, mitä olen häntä joitakin kertoja livenä kuullut
ja tiedotusvälineiden kautta enemmänkin...
Kirjojaan olen selaillen lukenut, mutta asiantuntemuksekseni se ei riitä.

Marina Catani saattaa hyvinkin olla Anna Kortelaista Edelfelt-innovoituneempi tutkija, mutta mitä nimenomaan tapaus Virginieen tulee, väittäisin Kortelaista sektorin ykköstuntijaksi...
Pariisilaisilla väestökirjanpitäjillä oli muuten tapana merkitä aviottomien lasten sukunimeksi Dedieu (jumalasta) ja tähän "sukuun" Albert Edelfeltkin siitti tiettävästi kaksi jälkeläistä Virginiensä kanssa. On säilynyt dokumentti (jonka Kortelainen onnistui kaivamaan esiin!), jossa Edelfelt lähettää rahaa eteläisessä Ranskassa sijaitsevaan vuoristokyllään eräälle Jeanne-nimiselle naiselle, jolla väestökirjanpidon mukaan oli lapsi. Oliko hän..?

lasser kirjoitti:Katsoin tämän linkin nuorehkon "Marja Saloskan" esittämästä "pariisitar Virginiestä".
En esityksen sisällöstä osaa sanoa mitään tietämättömänä,
mutta pelkän taulumallin ottamisesta ei vielä tarvitse antaa ns. viitettä Anna Kortelaiseen.
Tietysti kaikki tietää hänen kirjansa, sen ansion aiheen julkituloon.
Mikäli siis suoraa lainaa kirjaan esintyy, olisi lähde mainittava.

Tummennus on minun. Mitä oikein lienet tarkoittanut Lasse. Haulla en löytänyt kuin jotain, mutta muistan kirjoittaneeni Virginie-kirjasta ja Kortelaisen esiintymisestä radiossa kirjan puitteissa. Samoin asiasta tänne kirjoitti myös Eeva.

En ole lukenut näytelmää, joten sen suorasta lainasta (?) en tiedä mitään, mutta Kortelaisen tekstejä olen lukenut enemmänkin. Suora laina on epäoleellinen asia tässä. Virginie oli Edelfeltin malli Pariisissa ja tutkija on jäljittänyt häntä ihmisenä: kuka ja mitä oli tämä Virginie. Hän perustaa käsityksensä arkistotutkimuksiin eri puolilla Ranskaa sekä ajatusleikkiin, johon voisi vallan hyvin uskoakin.

Edelfelt-tutkijoita on useita, muitakin kuin Catani ja Kortelainen. He tietenkin pyrkivät siihen, etteivät tee samaa tutkimusta vaan Edelfelt-tutkimusta yleensä mutta eri kanteilta. Kun joku keskittyy maalaustekniikkaan tai tuon ajan maalaustaiteeseen Ranskassa ja E:n sijoittumiseen kyseiseen kenttään, niin Kortelainen on lähtenyt ottamaan selvää taiteilijan japanismista, siitä mitä hän vieraan kulttuurin esineillä ja omalla studiollaan on saanut aikaan suhteessa malliin. Mm. näitä asioita hän on tutkinut. Naisen moraali asettuu erilaiseen tarkasteluun, kun hän lepää divaanilla japanilaisen sermin suojassa kädessään japanilainen viuhka. Japanilaiset esineet olivat mania. Niitä osti myös nuori Edelfelt. Jos hän olisi maalannut nuoren naisen tuvassa kahvia keittämässä, niin naisen asema olisi ollut aivan eri. Tämä nyt on suurta yksinkertaistusta tietenkin minun kannaltani. Virginie-kuvassa on monia asioita, joita Kortelainen tutkijana "lukee". Hän perustaa luentansa E:n muun tuotannon tuntemukseen, myös muiden E:n japanismiin liittyvien maalausten tuntemukseen joissa voi mallina olla sama nuori nainen. Kun "Virginie" oli irrottelua, niin vakavaa tutkimusta aiheesta, joissa osassa töitä samainen Virginie on mallina, edustaa Kortelaisen väitöskirja "Albert Edelfeltin fantasmagoria : nainen, "Japani", tavaratalo" (SKS, 2002).

Käsittäisin, että näytelmän kirjoittaja on lähinnä dramaturgi, jonka työ perustuu (tietenkin Edelfelt-tutkimukseen yleensä mutta erityisesti Kortelaisen Virginie-kirjaan, koska mallia ei muualla ole erikseen juuri esitelty) Anna Kortelaisen kirjaan "Virginie! : Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina" (Tammi, 2002).

Luetunymmärrykseksi edelliseen:

Tämä "linkki" on moxun aloituskirjoituksessa,
jota kautta löytää teatteriesityksen tietoja, sekä Virginie-maalauskuvan,
jota kuvaa jäljittelee pääosanesittäjä "nuorehkon" näköinen Salon Marja,
mistä tarkoitushakuinen lainaukseni kirjoittajamme M. S:n samankaltaiseen "puhuttelunimeen"...

Itse esityksen ensi-ilta oli tietääkseni lauantaina, mutta jatkokerronnat on vielä kuulematta...

Arvosteluja kannattaa odottaa. Todennäköisesti selaiset jollain aikavälillä löytynevät ainakin osoitteesta http://www.karjalainen.fi kulttuuri-alaotsikon takaa.

Aiheeseen höllästi liittyen: Marja Salon isoisä oli maanmainio muusikko Jaakko Salo. Omena ei ole kauas puusta pudonnut Marjan Teatterikorkeassa antamien näytteiden perusteella.

Oli eilen ja tänään K-rapussa se puolustusministeri Kääriäisen vierailumatka
Kuopion Minna-näytelmää (Canth) katsomassa.
Oli kertonut asiasta jo Lauantaiseurassa, joten lienee taltioitu perjantaina...
Ei siis vielä nähty otteita Virginiestä...

Tässä vielä suoraa Virginie kuvalinkkiä em. sivulta:
http://kaupunginteatteri.jns.fi/tiedott ... allina.php
http://kaupunginteatteri.jns.fi/tiedott ... rginie.php
http://kaupunginteatteri.jns.fi/tiedott ... udelma.php

Anna Kortelainen on tietysti oikeassa kun hän huomauttaa teatteri-ihmisen käyttäneen hänen kirjansa "Virginie" aineistoa luvattomasti. Kortelainen käytti valtavasti aikaa ja energiaa hankalissa tutkimuksissa, joiden tuloksena hänen kirjansa syntyi. Ei kukaan voi pelkästään Edelfeltin teosta tuijottamalla päästä samanlaisiin tuloksiin kuin Kortelainen, sillä kysymyksessä ei ole mikään selviö, vaan yhdistelmä tieteellistä totuutta ja luovan ihmisen subjektiivista intuitiota. Tällainen luomus kuuluu tekijänoikeuden piiriin ja sitä pitää ehdottomasti kunnioittaa.
Kortelainen osaa tehdä mitä kunnioitettavinta tutkimusta, kuten hänen kirjansa Edelfeltin kirjeenvaihdosta todistaa. Tunnen myös tarpeeksi hyvin Marina Catanin, joten en ota liian kevyesti sitä, että Catani ja Kortelainen ovat eri mieltä Virginien tapauksesta. Erimielisyys on demokratiassa sallittua, itse olen myös sitä mieltä Catanin kanssa, että ei ole tarpeeksi näyttöä siitä, että Kortelainen olisi löytänyt juuri oikean henkilön, joka oli usein mallina Edelfeltille ja oli nimeltään Virginie.
Myönnettäköön taiteilijoille ja kirjailijoille vapautensa, mutta se ei ole rajaton. Virginie-nimeä saa jokainen käyttää lähes missä yhteydessä tahansa, myös puolittain tieteellisessä
tutkimuksessa, mutta teatteriväenkin pitää tunnustaa kiitollisuutensa niitä kohtaan, jotka ovat antaneet heille mielenkiintoisia ja antoisia ideoita.

Hieman ohi aiheen.

TV5 eilinen elokuva Ce que mes yeux ont vu - Le mystère Watteu (2007) oli katsomisen arvoinen, ainakin tällaiselle taidehistoriaa tuntemattomalle meni melkeinpä täydestä.
http://www.koulukino.fi/uploads/materia ... nainen.pdf

Tv1 Tähtihetki-raati arvostellut elokuvan näköjään täysin lyttyyn.
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/el ... nut-nainen
Noh, makunsa kullakin, mutta minä ainakin pidin. Kerroksellinen, hieman ahdistavakin hermostuneen kuvaustekniikan vuoksi, mutta sopivasti ajatuksia herättävä elokuva. (Harmi sentään, sain vuosiavuosia sitten Pierrot-nuken lahjaksi, mutta olen tainnut "kadottaa" sen, oli jotenkin pelottava. Pierrot Le Fou?)

Ala-asteella lauloimme:
Au clair de la lune
Mon ami Pierrot
Prête-moi ta plume
Pour écrire un mot
Ma chandelle est morte
Je n'ai plus de feu
Ouvre-moi ta porte
Pour l'amour de Dieu.

(Les) Fêtes galantes - Watteau - Verlaine

Fauré - Verlaine: Clair de lune
Debussy - Fêtes galantes
http://www.amazon.com/V%C3%A9ronique-Ge ... B00003ZKR9

Pidempi muokkausaika olisi kovin mukava ominaisuus.
..

Ja hekin!
http://www.demari.fi/content/view/1763/138/
“Ranskalainen esikoisohjaaja Laurent de Bartillat muotoilee päähenkilöstään muunnelman amerikkalaisten poliisielokuvien kylmäkiskoisista dekkareista..”??
http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/art ... 5241845152
“Eikä elokuva oikeastaan uppoudu kovin syvällisesti edes Watteun taiteeseen, sittenkään. Taide on lopulta vain kerronnan väline.”
“Täysin käsittämätön on toinen sivuhenkilö, kuuromykkä katutaiteilija Vincent..”
Täysin käsittämätön, miten niin, eikö hän ole koko elokuvan “vanishing point”, Pierrot!
Elokuvan traileri Allocine’n sivuilla:
http://www.allocine.fr/video/player_gen ... &hd=1.html

Onko suomalaisten katsomistapa muuttunut tyystin amerikkalaiseksi, vai olenko itse kovin lapsellinen, tyhmä ja vähään tyytyvä. Olen ollut huomaavinani ja melko huolestuneenakin pannut merkille, että nuorempien makutottumukset ovat paitsi amerikkalaistuneet, myös katsomistapa on kovin disneyläistynyt. Tämä ei liene tietenkään mikään suomalaisten yksinoikeus vaan yleismaailmallinen ilmiö, pikaruokateollisuuden ja -elokuvien maailmanvalloitus.
..

Vincentiä/Pierrota esittänyt James Thiérrée onkin itse Charlie Chaplinin, Charlot’n, lapsenlapsi.
http://en.wikipedia.org/wiki/James_Thi%C3%A9rr%C3%A9e
http://2005.helsinginjuhlaviikot.fi/ind ... 73&lang=fi http://www.youtube.com/watch?v=hmd0ugl2 ... re=channel
Maeterlinck La Vie des Abeilles ja uudemmassakin taisi joitakin heinäsirkkoja vaeltaa.
..

Voi, miten upeat sivut Edelfeltistä, jääneet juhlahumussa kenties monelta huomaamatta ja tarkemmin tutustumatta:
http://yle.fi/teema/teemagalleria/edelfelt/index.php

Kortelaisen ja Mäkelän yhteistyössä syntynyt Pöytä kahdelle - ikkunan ääreltä sopinee oheislukemistoksi kesän näyttelyihin ja muutenkin.

http://shop.fng.fi/default.asp?docId=12 ... ctId=13211

Maeterlinckia Gutenberg-projektissa, harmi vain että Kukkien älyä ei liene suomennettu, Mehiläisten elämä on kuitenkin ja Köyhäin aarteet myös.
http://www.gutenberg.org/browse/authors/m#a795

Eikun sotkemaan kohti kirjastoa! (Stadilaiset saavat fillaroida.)

Matti Klinge kirjoittaa päiväkirjassaan Rooma, Moskova, Sesenheim, että Kortelaisen spekulaatiot Edelfeltin suhteesta Virginiehin ovat huterolla pohjalla, koska ne perustuvat vain yhteen lähteeseen. "Jos Edelfelt tosiaan olisi elänyt vuosikausia "Virginien" kanssa ja saanut tämän kanssa kaksi lastakin, olisi tästä jäänyt muitakin kertomuksia" (kuin lähteenä käytetyt Ville Vallgrenin Syyrakin ritarikunnan juhlien myöhäisvaiheessa vanhoista asioista kertomat jutut). "Tärkein potentiaalinen lähderyhmä on jäänyt käyttämättä: toisten pohjoismaisten taiteilijoiden kotimaahan ja toisilleen lähettämät kirjeet ja muut kuvaukset. Jos niissä ei mainita "Virginietä" ja lapsia, on viisainta turvautua argumentum e silentio -periaatteeseen. Jos ei asiasta ole jäänyt merkkejä, sitä ei ole ollut olemassakaan, ainakaan jälkimaailmalle." (s. 78)

Muiden Kortelaisen Edelfelt-tutkimusten Klinge sanoo olevan hyviä.

Vaikenemiseen turvautui Edelfeltin sisar, joka sensuroi veljensä kirjeitä. Kuvatkin puhuvat jotain, ts. Edelfeltillä on muutamissa Pariisin ajan naiskuvissa, keskeisissä niistä, sama malli. On hieman vaikea kuvitella, että Edelfeltin kaltainen kaunis nuorukainen olisi elänyt Pariisissa vain platonisissa suhteissa. Luin Kortelaisen kirjan silloin kun se ilmestyi ja muistaisin, ettei hän väitä mitään vaan esittää erinomaisen hyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Hesarin haastattelussa, joka oli tehty ennen hänen väitöspäiväänsä (?), hän painotti Virginie-kirjan eroa väitöskirjansa maailmaan.

Sananvapaus tulee tietenkin tässäkin asiassa lähelle. Paavo Haavikko kertoi omissa kirjoissaan monia omaan elämäänsä liittyviä seikkoja. Haavikosta kertovan kirjan tiimoilta syntyneissä, eri tahojen riitoja selittävissä lehtikirjoituksissa on tullut esiin asioita, jotka runoilija jo itse aikanansa kertoi julkisuuteen. Miksi vatvoa samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan. Etsitäänkö totuutta vai onko kyse jo narsismista. Tämä on ketjussa sivuseikka. Tuli kuitenkin mieleen.