YLE Radio 1

Tämänhetkisen näkemykseni mukaan karkeasti ottaen kaikki barokki, kaikki klassismi, n. 3/4 romantiikasta ja n. puolet moderneista tuotoksista on sitä ehtaa musaa. Ollaan siis menossa kohti tekotaiteellista hömppää, kun aidot musiikilliset keinovarat tuppaavat loppumaan vuosisatojen saatossa syntyineiden nerojen mestariteosten varjossa.

Koin viime torstaina ja osittain eilenkin muutaman tuntia kestäneen mozart-painotteisen kuuntelurupeaman jälkeen kuin salaman iskusta uskomattoman voimakkaita psyko-fyysisiä olotiloja Deliuksen eri teoksia kuunnellessani ajallisesti varsin lyhytkestoisissa ja pieninäkin annoksina nautituitujen sessioiden aikana, vääntelehtimällä, kouristelemalla ja kipristelemällä huohottavam hengityksen ja suupielistä kirvonneiden voihkaisujen tahdissa kuulokkeet painautuneena tiiviisti korvalehtiäni vasten kuin bakkanaalisten taide-elämysorgioiden dionysoksena, viitaamatta mitenkään Nietchen viimeisten kirjeiden mielen synkkyydestä kertoviin ja psykootikoille tyypillisiin suhtautumisharhoihin, lämmintä hikeä valuva euforisesta nautinnosta värisevän vartaloni kastellessa paitani pyykinpestävän märäksi, käsieni puristaessa krampinomaisesti rystyset valkoisina ja kämmenpohjat hikisinä ja takaraivoni littaantuneena orgastisen hyökyaallon vyöryessä kehoni ylitse nitisevän vuoteeni päätylaidoitusta vasten painautuen, kurkkkutorven puristuessa kivuliaasti kasaan keskivartaloni kiemurrellessa jännittyneiden jalkalihasteni keinuttamana kuin mato koukussa jatkuvan voimakkaan luihaskouristuksen puuduttaessa selkälihaksistoni kankeudesta jäykäksi suggestiivisen deliaanisen shokkihoidon stimuloimana kuin raivotaudissa piehtaroiva sonni.

Jos hyväksytte erään taidokkaasti sommitellun musiikillisen elämyksen anatomianluentoni. Vaarini opetti armeijassa lääkintävääpelinä anatomiaa nuorille sotilaille, pelastaen heistä monen hengen lääkintätaidoillaan, pääkallolla joka vieläkin on parvekkeella.

Sikäli vertaus koukussa olevasta madosta pitää Deliuksen tuottamiin kuunteluelämyksiini hyvin paikkansa että sibelius nimitti dekadenttiin tyyliin englantilaista aliarvostettua kollegaansa käärmeeksi häilyessään luomistyössään syvien alhojen ja himalajan välillä ja kuvaa nerolle ominaista älyn kohdistumista toisinaan tahdon asioihin ja surkeuteen kaikella voimalla jolloin hän näkee kaiken liian räikeissä väreissä ja voimakkaassa valossa ja kuin elefantin kokoiseksi kasvaneelta kirpulta elektronimikroskoopin linssissä.

Usein minäkin eksyn otsikon asiasta, mutta en omasta mielestäni ole koskaan ollut näin kaukana kaseikossa. Puidaan täällä nyt tuo Goreck loppuun ja avaa Deliumille oma otsikkonsa.

Ai jaha. Onko Tsaikovskin musiikkikin Goreckin kynästä lähtenyttä. En voine ohittaa vaikka ani harvoin ehkä kerran olen Goreckia jossakin, mahdollisesti koulun musiikintunnilla aiemmin kuullut, hänen harmonisen kielensä kaukaista sukulaisuutta Deliuksen Elämän messun II-osan hitaasti lipuvien meditatiivisten harmonioiden kanssa, vaikka varsin assosiatiivisesta ja hypoteettisesta ajatusrakennelmasta kyse onkin, enkä itsekään ole lainkaan varma havaintoni ja hatarien muistikuvieni paikkansa pitävyydestä.

humalainen kirjoitti:Jos hyväksytte erään taidokkaasti sommitellun musiikillisen elämyksen anatomianluentoni. Vaarini opetti armeijassa lääkintävääpelinä anatomiaa nuorille sotilaille, pelastaen heistä monen hengen lääkintätaidoillaan, pääkallolla joka vieläkin on parvekkeella.

Minä ymmärrän hyvin tuon tunteesi. Jollain se känni on hankittava, kun kerran viinaa et oman ilmoituksen mukaan ota. Eipä siitä muuta.
kuten jo aimemmin olen ilmoittanut, Goreck ei ole ainakaan postilla töissä, eikä yhdellä pohjoiskarjalaisella sahalla josta minä kyllä tietäisin jos niissä olisi ollut. kaukokiidolla oli yks kaveri, jolla oli samantyyppinen nimi; Kokkonen, Kareinen, tai joku semmoinen, mutta se ei ymmärtänyt musiikista mitään, tosin,- mitä vähänkin tästä keskustelusta jotain ymmärrän,- ei ymmärtänyt Goreckaan.

Tuo, että onko sinulla isoisäsi pääkallo parvekkeella? Tätä hieman tiedustelisin. Eipä silti että se millään tavalla minulle kuuluisi, mutta olisihan se mielenkiintoista tietää.
En paheksu, siitä ei ole kysymys. Minä en paheksu mitään. Kysyn vaan, ymmärsinkö erittäin poikkeuksellisesti väärin sanomisesi.

kritiikki kirjoitti:

humalainen kirjoitti:Jos hyväksytte erään taidokkaasti sommitellun musiikillisen elämyksen anatomianluentoni. Vaarini opetti armeijassa lääkintävääpelinä anatomiaa nuorille sotilaille, pelastaen heistä monen hengen lääkintätaidoillaan, pääkallolla joka vieläkin on parvekkeella.

Minä ymmärrän hyvin tuon tunteesi. Jollain se känni on hankittava, kun kerran viinaa et oman ilmoituksen mukaan ota. Eipä siitä muuta.
kuten jo aimemmin olen ilmoittanut, Goreck ei ole ainakaan postilla töissä, eikä yhdellä pohjoiskarjalaisella sahalla josta minä kyllä tietäisin jos niissä olisi ollut. kaukokiidolla oli yks kaveri, jolla oli samantyyppinen nimi; Kokkonen, Kareinen, tai joku semmoinen, mutta se ei ymmärtänyt musiikista mitään, tosin,- mitä vähänkin tästä keskustelusta jotain ymmärrän,- ei ymmärtänyt Goreckaan.

Tuo, että onko sinulla isoisäsi pääkallo parvekkeella? Tätä hieman tiedustelisin. Eipä silti että se millään tavalla minulle kuuluisi, mutta olisihan se mielenkiintoista tietää.
En paheksu, siitä ei ole kysymys. Minä en paheksu mitään. Kysyn vaan, ymmärsinkö erittäin poikkeuksellisesti väärin sanomisesi.

Siltä se todella näyttää, sillä tuo mainitsemani pääkallo oli nuorena nukkuneelle isosisälleni,jota en koskaan siis myöskään tavannut ja joka oli hyvin monitaitoinen ihminen muutoinkin, ainoastaan opetusvälineenä talvisodan ajoilta ja sen olemassaolonkin olen saanut tietään vain välillisesti näkemättä objektia omin silmiin koskaan, mutta eiköhän tuokin tilaisuus jossakin vaiheessa eteeni tule kun jäämistöä ruvetaan penkomaan muiden harvinaisuuksien ohella, mutta itse musiikkiin jonka taitajana mm. Kuulan yksinlaulujen esittäjänä ja säestäjänä vaarini oli etevä, tuo anekdootti ei liittynyt lainkaan vaan itse pääteemasta johdettuna tai improvisoituna sivuteemana.

Tuntuu kummalliselta ja oudolta ettei Deliuksen musiikki synnytä kenessäkään muussa vahvoja intohimoja kuin yklsinomaan omassa hengessäni sellaisena kuin sen puhtaan mielteen alueelle heijastuneina tahdonliikkeinä koen, kokiessani usein väkeviä tunteita sitä kuunnellessani jonka vuoksi se voi olla myös fyysisesti äärimmäisen rasittava koettelemus henkeäsalpaavassa sielun dramatiikassaan hukuttaessaan tiedoitsemisen puhtaan subjektin sydämen vuoroveden leiskuvien intohimojen hyökyaaltoihin joiden kaiken nielevästä ja ylitsevuotavasta tulvinnasta selvitäkseen tiedoitsevan oma tahto panee vastaan kuin päänsä kaikin voimin kuohuvien laineiden pinnalla pitääkseen.

Ok, edelliseen.

Radiossa soi Uusissa levyissä parastaikaa Kokkosen sinfonia, meni ohi Riston spiikistä, että onko ykkönen vai kakkonen. Musiikiksi minäkin tunnistan ja mielenkiinnolla kuuntelen vaikka töräyttelyäkin ja meteliäkin mahtuu välillä mukaan. Omasta mielestäni mystiikkaakin.

Mutta onko tämä nyt sitten sitä nykymusiikkia?

kritiikki kirjoitti:Ok, edelliseen.

olin eilenkin pakahtua tämänkaltaisista kokmuksista jotka stimuloivat ihmesti laiskasti nkkuva älyä piristymisen tuntuessa koko kehoa elävöirrävänä tunteena kuin sähköiskusta.