YLE Radio 1

Yritän nopeaa ja ytimekästä vastausta.
Jakson päälle laskeutui jollain tapaa rauha, joka järkkyi taasen lopussa. Rami sai edellisen jakson lopussa kovin köniinsä kadulla, ei ilmoittanut siitä poliisille eikä omaisilleen, jotka hänen peräänsä huhuilivat. Hän piti omaa rauhaa (HUOM!) tässä yhteydessä tärkeämpänä ja vietti aikaa mietiskellen, puita pilkoten jne. äitinsä talossa. Kävi myös katsomassa äitiään joka melkoisella vauhdilla oli paranemassa aivan siihen määrään asti, että hänet kotiutettiin lopussa mutta lääkäri sanoi ettei yksineläjää äidistä tule.

Tämä äiti on mielenkiintoinen kuvio sinänsä. Hänestä ei ole tehty pehmolelua, joka suo onnen autuutta pullineen joka hätään, vaan hänellä on oma mieli. Ramin asioista hän on pitänyt leikekirjaa ts. tietää pojan olemiset suht tarkkaan vaikka R. väittää olevansa lomalla. Äiti on tiukkana että mökiltä ei sitten mitään viedä, jos viedään niin uusi tuodaan tilalle. Sisar Mirja, joka viimeksi ilmestyi kuvioihin on ainakin vielä kovanaama, joka vielä elävän äitinsä luona ei edes käy ja on kovasti perintöä jakamassa.

Ramin poika tuli isäänsä katsomaan ja siinä viettivät isä ja poika hieman toisenlaista oloa yhdessä kuin silloin aiemmin siinä kovin persoonattomassa lukaalissa, jossa perhe asui. Rami sanoo haluavansa jäädä sinne mökille, jättää työt, puhuu peruspäivärahasta jne. (on saanut kylläksensä, sen näkee, M. pitää häntä sekopäänä ja poikakin tulee M:n lähettämänä paikalle, M. oli ottanut yhteyttä jopa Paulaan!).

Rami tutustuu puusouvinsa aikana Masaan, joka hipsii siellä äidin kotitanhuvilla. Osoittautuu Masa äidin kavaljeeriksi. Rami näyttää hyväksyvän äitinsä aikuisena ihmisenä. Hän käy hakemassa äidin kotiin mutta lopussa on sitten kiistaa äidin jäämisestä yksin kotiin (mahdotonta, äidin mielestä ei) tai palvelutalosta (äidin mielestä mahdoton ajatus). Äiti on tiukka ja omapäinen. Rami sanoo, ettei hän täällä aina voi olla. (Olisiko hän halunnut jäädä sinne ilman äitiä, kysyn minä). Ramin on lähdettävä kaupunkiin, on töitä, posti katsottava jne. Siinä äitikulta sanoo, että ei Sinulla taida töitä olla lainkaan että älä puhu kyllä minä tiedän. Rami katsoo äitiään, vetää kuteet niskaansa ja sanoo että vaikka kuinka hyvänä hän yrittäisi olla, niin mikään ei äidille kelpaa. (Funtsasin, mikä siinä perheessä on, kun tytär on kuin kyylä perinnön perään eikä Ramikaan on ilmeisen selvästi pitänyt yhteyttä äitiinsä, mitä isä oli, onko kuollut, koska jne., poika ei tunnu olevan moksiskaan mummonsa sairastelusta, mikä kuvio onkaan taustalla).

Niinpä siis, Puliukkosein, viime jaksoon jää nyt jotain kovin oleellista. Kuulemma tuo seksuaalinen ahdistelu pitäisi käydä ilmi (totuudellisesti) sarjassa mutta tekijät eivät Merkkituotteessa aikanaan suostuneet sanomaan, selviääkö Rami. Tässä lopussa kun tuli kuin paha henki ovesta sisään heti kun tuo yhtiönsä myynyt ystävä astui ovesta sisään (tapahtui Helsingissä) tarjoten Ramille osakkuutta finassiyhtiössä, jonka hän aikoi perustaa koska rahaa oli eikä joku työkään tuntunut kovin vieraalta ajatukselta. Rami jäi funtsimaan tilannetta. Siihen päättyi tuo rauhan päällystakki, joka jollain tavoin oli eräänlaisena hiljaisuutena heitetty Ramin, hänen yksinolonsa, selkeytymisen paikan päälle.

Lisäys: kun-sana

Kiitosta vain kovasti Marjalle tästä varsin riittävästä juonen kuvauksesta. Paljon oli apua tästä meikäläiselle, ettei tarvi arvailla sitten ens maanantaina että mitä on tekeillä.

Vaan eihän se välttämätä huono ole jos ne perustaa sen kaverin kanssa firman, Ramihan on vielä nuori mies äitiinsä verrattuna. Vaikea on tuo tilanne kun ei-läheinen äiti taikka isä yhtäkkiä tarvihtisi henkilökohtaista huolenpitoa vaan jos ei sitten suhteet ole sillä tasolla koskaan olleetkaan. Mielenkiinnolla jää odottelemaan viimistä jaksoa ja sitäkin että tuleeko Ramin vaimo vielä takasin.

Eeva ja Puliukko, te kun ainakin olette sarjaa seuranneet, mitähän mieltä olette Uudisraivaajan lopusta.

Oma mielipiteeni on kovin henkilökohtainen sikäli, että ohjelma vaikutti ja on joka kerran vaikuttanut omiin mielialoihini ja tekemisiini. Erittäin kuitenkin tämä viimeinen osa. Kireys laukesi katsoessa sarjan lopetusta.
Kokonaisuutena Uudisraivaaja on hieno. Ehkä kiintein osuus, minun mielestäni, osui sinne alkuun, niihin neljään ensimmäiseen jaksoon, jotka käsittelivät pääaiheenaan työelämän kovuutta. Vastuu työtehtävistä ja pärjäämisestä oli aikamoinen. Sekoiliko Rami tuon tytön kanssa. Minun mielestäni kaikki jaksot nähtyäni Ei. Vetikö Rami sitten työnantajaa höplästä, ilmeisesti kyllä, koska hän ei tätä asiaa missään vaiheessa kieltänyt. Sen verran hänen valheittensakin välissä oli totuutta, että sille voi jotain rakentaa.

Välijakso oli varmaan, luulisin, toiselle ohjaajallekin, vaikea. Aihehan oli niin kaluttu kuin olla voi. Perhe, jolle Ramilla ei ole aikaa. Hän ei jaksa yksinkertaisesti kuunnella tai mikään sanottu ei kuin mene perille. Minulla on monesti sellaisia hetkiä. Opiskelutoveri jolla näennäisesti menee kaikki suht hyvin mutta ei sittenkään. Sitten tuo perinteinen toinen nainen, joka samana henkilönä vielä astuu uudestaan hänen elämäänsä, eikä Rami osaa juuri muuta kuin välttää vastuuta, puhua palturia. Hänellä on tunteita mutta aina jossain suhteessa niitä on liian vähän. Ajatuksia liian paljon tai vähän. Rami nolasi itsensä sekä valheissaan että totuudessaan. Toisaalta käsikirjoitus ontui toisen naisen kohdalla sikäli pahasti, että kuten olen jo kerran täällä sanonutkin, mitään sympatiaa ei liiemmin kyseistä henkilöä kohtaan syntynyt.

Veikko Aaltosen ohjaamat neljä viimeistä jaksoa eivät kaikki olleet samantasoisia, mutta niissä oli kaikissa samaa ainesta puhdistua, reväistä itsensä irti. Heittäytyminenhän tapahtui heittämällä, mutta tässä Rami taasen työsuhteessa kantoi vastuuta kaikkien puolesta, näin hän sanoi, koska hallitus päätti asian näin. Äidin, sisaren ja pojan tulo näissä osissa tuntui jollain tavoin luontevalta sikäli, että jossain vaiheessahan ihmisen on tehtävä tiliä itsensä kanssa. Jos vain ehtii sen tilin tehdä. Anja Pohjolan äiti oli luonteva, uskottava nainen, jolla oli yhteys tähän lapseensa vaikka ilmeisesti vaikeuksia oli ollut aika paljon, koska sisar tunsi yhteyttä vain veljeensä. Löytyihän se isäkin sieltä ja tämä Masa säilyi. Nämä kodinhoitajahommat ym. olivat niin luonteva kuvio, että jotkut sanat olivat niin kuin olisin ne itse kuullut itselleni sanottuina. Tai sitten siinä istui kuin mummoni, joka kieltätyi ottamasta vierasta taloon.

Aaltosella on kyky tehdä tilinteosta vaikeudessaan kova mutta jollain tavoin levollinen tapahtuma. Näkyy ettei tuo ole helppoa mutta ei mahdotontakaan. Onko mahdollista astua sivuun, ottaa etäisyyttä asioihin ja katsoa niiden kaikkien juttujen arvoa sinänsä suhteessa suurempiin asioihin niin kuin tässä oli poika, pojan avovaimo ja tuleva lapsi. Sitä ennen äiti ja menneisyys. Tuo äidin leikekirja taisi sisältää kaiken. Arvostan suuresti sellaisia kohtia kuin kahvin tippuminen ja siitä leikkaus työhelvetin raivokkaaseen sekasortoon, rauhan ja epätoivon, tärkeän ja näennäisen välinen vaihtelu ilman siirapin makua tai teennäistä "kiireistä" leikkausta.

Rami Laineesta tuli lopussa yksi joukosta, nimetön henkilö kävelemässä muiden mukana katukäytävällä suunta jonnekin josta ei kerrottu mitään. Mieltäni kiehtoi sellainen asenne, jonka Rami tästä puunhakkuu-savotastaan oli saanut revittyä, että läheisiään ei voi mitätöidä. He ovat siinä sivussa, vaikka itse käyttäytyisi niin kuin heitä ei olisi. On ex-vaimo Paula, tuo ihana Kaija Pakarinen, on opiskelukaveri, jota hienosti esitti Eero Saarinen. On poika ja hänen elämänsä ja se, että voiko pojan hyväksi tehdä mitä ja miten. Auttamisen vaikeus. Ramista ei ollut paapojaksi mutta ehkä toden sanojaksi. Aivan sykähdytti, miten hän asetti tuon nuoren, menestyksen nosteessa olevan yrityksen toisen osapuolen paikoilleen. Hän ei mennyt mukaan nuoren miehen hurmokseen ja kieroilun alkuun, vaan yritti viestiä ehkä onnistumatta, että toisen savustaminen ulos löytyy joskus tiellä edessäpäin.

Kävi sydämelle tämä sarja käsikirjoituksen, erittäin kuvauksen ja eri ohjaajienkin osalta. Kokonaisuutena sarjasta haluan kiittää Ylen TV 1:n kulttuuritoimitusta. Kari Heiskanen teki kuitenkin Rami Laineesta elävän ihmisen, joka vieraili täällä Kalliossa joka maanantai, kun lähetyksiä telkasta tuli. Hänen olemuksensa, katseensa liitettynä puheen uskottavaan esittämiseen tai puhumattomuuteen toi esille piinkovan bisnesmiehen, joka kohtasi monia vaikeuksia mutta myös joitain hyviä hetkiä näiden jaksojen varrella. Ei ollut tärkeää lopussa enää tietää, miten hänen elämänsä siitä jatkui. Aivan tavalliseen tapaan, luulen. Voi olla, että saavutettu selkeys häviää häneltä välillä mutta se on hänen murheensa. Melkein tuttavalle täytyy laittaa kiitospalaute kuten myös koko ohjelmalle.

Hyvin samoilla linjoilla olemme Marja tästä lopusta. Kaija Pakarista ei takasin Ramin elämään ilmaantunutkaan, mutta toisaalta voisi mielikuvitella, että kun lopussa Rami anto pakit firmansa suurille luuloille ja lähti elämään omaa elämäänsä, hän kenties meni espalle kahville ja valitsi rauhallisesti ent. vaimonsa numeron ja ehdotti tapaamista.

Hyvin kuvasit Marja tuota Aaltosen ohjaamista että yhtäaikaa on kova ja levollinen olo. Tämmösen kaksoistunteen aikaansaaminen edellyttää tarkkaa lankojen käsissä pitoa ja Aaltonen tuntuu osaavan. Sarjassa tykkäsi ukko eniten alusta ja sitten keskivaiheilla siitä naisseikkailun kuvauksesta. Aaltosen loppujaksoissa oli välistä tyhjäkäyntiä eikä jännitettä enää sillä keinon kuin millä sarja alkoi. Sarja ikään kuin muuttui toiseksi sarjaksi matkan varrella, se se oli varmaan tarkotuskin.

Hyvälle mielelle tuli siitä että Niko ja Kukka tuntu kinansa sopivan ja ehken päättivät pitää lapsen. Äitin kuolema oli odotetun olonen. Mitenkä niin selkeästi teki Rami selväksi suhteensa äitin miesystävään kun käveli tylysti kuolemata surevan miehen ohi. Vaikuttava oli lopun kohta jossa Rami kahteli leikekirjaa. Hienosti näytettiin viipyen pelkkää valkosta kirjaa ilman kiirettä mihinkään.

Kiitosta vain ylelle, kyllä tässä kolme kuukautta mukavasti vierähti maanantai-iltoja odotellessa.

Tässä kun vielä olen, niin tuntui aivan mukavalta Puliukko tuo espa-kuviosi vaikken minä siihen luota mutta en torjukaan. Avoin leikekirja kuvien jälkeen pelkkänä valkoisena oli vaikuttava.

Karismaatillinen on Heiskanen näyttelijänä. Jos tässä jalka nousisi sen verta että saisi lähdettyä teatteriin vallan, niin olisipa mainiota käydä kahtelemassa joku missä Heiskanen on. Mieluusti näkisi Heiskasen myöskin pitkän elokuvan pääosassa, olipa sitten kyseessä kangsteri tai mikä tahansa rooli.

Vaan mitenkä Marja arvioisit kumpi oli parempi, Uudisraivaaja vaiko Tahdon asia. Ukko ajattelee että asioilla on puolensa. Raivaaja oli kautta linjan taiteellisempi ja siinä tapahtu vähemmän kongreettisia asioita, sen sijaan aivomyrsky oli jatkuvata ja suurimittasta. Tahdon asia oli oivaltavata tragi-komiikkaa vaikka samojen aiheitten parissa painittiin, välillä juonen käänteet olivat jopa yks-yhteen Uudisraivaajan kansa.

Minulla jäi koko "Tahdon asia" väliin. En tiedä siitä muuta kuin mitä Sinä Puliukko ja Eeva olette täällä siitä maininneet ja eikö se voittanut jonkun palkinnon tässä hiljan. Pitkät sarjat sitovat, jos ovat siten tärkeitä, että jokainen osa on syytä katsoa kuten tämä Uudisraivaaja. Joku neljän osa sarja menee tai sitten Jokeloiden jutut, joista pidän paljon. Eikö VeHy tuolla alussa sanonut jotain, että Tommi Korpelan hahmoa hän ei voinut katsoa näkemättä filosofi Arttua taustalla. Minua se ei taasen sitonut lainkaan. Pikemminkin kaipasin Nurmiseen jotain Jokeloiden tapaista vetoa. Tässä vuorosanat olivat jollain tapaa hänen suussaan hieman toisesta maailmasta kuin muiden puhumat asiat. Näin minä sen asian koin.

Puliukko kirjoitti:Karismaatillinen on Heiskanen näyttelijänä. Jos tässä jalka nousisi sen verta että saisi lähdettyä teatteriin vallan, niin olisipa mainiota käydä kahtelemassa joku missä Heiskanen on. Mieluusti näkisi Heiskasen myöskin pitkän elokuvan pääosassa, olipa sitten kyseessä kangsteri tai mikä tahansa rooli.

Eipä taida Heiskanen nyt olla missään roolissa, vaikka en ole varma, koska ohjelmistot olen katsonut huonosti. Hän ohjailee vähän siellä sun täällä. Viimeksi näin hänet Helsingin kaupunginteatterissa näytelmässä "Kuka pelkää Virginia Woolfia".

Mitenkäs se meni Heiskasen (lähes) viimeinen repliikki Uudisraivaajassa? Olin jo niin uninen, että vaikka yritin painaa sen mieleeni, niin aamulla muistain vain, että jotain piti muistaa. Jotain semmoista se oli, että hyvin meneen niin kauan kuin on jotain jonka vuoksi nousta ylös. Kuka sai sen sanatarkasti?

VeHy kirjoitti:Olin jo niin uninen, että vaikka yritin painaa sen mieleeni, niin aamulla muistain vain, että jotain piti muistaa. Jotain semmoista se oli, että hyvin meneen niin kauan kuin on jotain jonka vuoksi nousta ylös. Kuka sai sen sanatarkasti?

- "Mulle riittää, että mull' on aamusin joku syy nousta ylös."
- "Eiks se ny ole aika vaatimaton tavoite?"
- "Miten niin. Jonakin päivänä sä voit menettää sen syyn. Vasta sitt' sä ymmärrät miten arvokas se on."

Kiitos, niinhän se oli! Sopii minunkin elämänfilosofiaani.

Ukko se luki tänään Iltalehestä kuinka tv-kolumnisti lyttäsi täysin koko Uudisraivaajan. Kuulema löysä ja ennalta arvattava ja huonompata kuin rappiokauden elokuvat oli Suomessa.

Lopuksi kolumnisti totesi, että täytyypä tänään kahtella tosisarja Noora menee naimisiin. Kertonee kolumnistin tasosta tarpeellisen.

Kolumnisti kirjoittaa omiin nimiinsä eikä siinä mielessä keskustele kuin abstraktisti lukijoiden kanssa, joten pitäisin tärkeimpänä arviona jostain ohjelmasta omaa kokemusta. Asiasta voi tietenkin "neuvotella" ja joustaakin jossain kohdin suuntaan tai toiseen, jos keskustelu on vastavuoroista. Voimme kaiketi ainakin todeta, että Sinä Puliukko pidit Uudisraivaajasta, minä pidin siitä, Mika Pirhonen sen ilmeisen selvästi katsoi loppuun saakka, koska tiesi nuo repliikit niin hyvin. Samoin VeHy. Eevasta ei ole kuulunut mitään. Mutta eikö tässä keskiarvo ole kovin tyydyttävä.

Jos tuntee jonkun kolumnistin linjan ts. on pidempään seurannut hänen juttujaan, niin sen linjan kanssa voi itse käydä keskustelua ja sellaisesta minä taasen pidän paljonkin. Monesti olen jopa eri mieltä asiasta.

Tuosta "Noorasta" en minä tiedä mitään. Saa mennä nyt ohi vaikka olisi kuinka ylistetty. Jos katson telkkaa tänään, niin eikö siellä ole A-talkissa kuntauudistus aiheena ja keskustelijoina puoluepamput.

Pakko tunnustaa, että repliikit otin nauhoituksesta, mutta koko sarjan katsoin kokonaan ja pidin siitä. Saatan tuon nauhoituksen jonakin viikonloppuna katsoa uudestaankin.

moxu kirjoitti:Ihan mielenkiinnosta kysäisisin: Mitä se tuon kolumnistin tasosta kertoo? Itse kun en kyseistä tossaria ole katsonut, enkä niin taida voida tehdä vastakaan...

Kertoo kolumnistin korkeatasosesta mausta.

Kahtelitko Marja maanantaina kotikatsomon ohjelmapaikalla sitä Tikkurila-draamaa. Niitä tulee vielä kaks lisää seuraavina maanantaina. Ei se tämä sarja tunnu niin juonikkaalta kun Tahdon asia taikka Uudisraivaaja mutta kumminkin kotimaisella kielellä käsitellään arjen kysymyksiä. Eli siis parisuhteita. Vaikka kysymyksiä herätti tämä ensimmäinen tarina. Niin pahasti sanoi vaimo miehestään sen jälkeen kun oli itse käynyt vieraissa ja sitten kummiskin loppukohtauksessa puristaudutaan kylki kylkeä vasten petiin. Mielenkiintosta nähä mitä ens maanantaina tulee.