YLE Radio 1

Toivoisin että ihmiset lopettaisivat popin kuuntelun ja ryhtyisivät arvokkaan musiikkiperintömme intohimoisikdsi harrastajiksi ja nauttijoiksi henkisiä arvoja vaalien niin saisime ehkä lopulta levytettyäkin haudattujen säveltäjiemme arvokasta tuotantoa kaupallista viihdeteolliisuutta edisttävän primitivistiseen jumputukseen mieltyneen eopämusikaalien vajaaälyn kustannuksella joka käsittää 90 prosenttia ihmiskunnasta. ja ettei poltetun maan taktiikka toistusi jälleen niinkuin on heikko musiikillinen omavaraisuusasteemme huomioon ottaen ohjelmistorakenteessa käynyt. 10 vuotta vielä sodan päättymisen jälkeen monien nyt hävinneiden säveltäjiemme musiikkia soitettiin ahkerasti kunnes ne katosivat repertoaarista täysin hiukanjniinkuin saksalaiset polttivat lapin perääntyessään. ja palasivat sitten jälleen kiertoteitä musiikkikulttuurin muotoon pukeutuneena viimeistellen työnsä germaanisuutta puoltavaksi ja suosivaksi. wegeliuksen toive musiikinhistoriamme luomisesta tuntuu nykyvalossa tuulen pieksemiseltä. nyt kun tuota historiaa on sitä ei esitä nimeklsikään.

humalainen kirjoitti:Toivoisin että ihmiset lopettaisivat popin kuuntelun ...

Ja mitä tämä pop sitten mielestäsi oikein on, voitko tarkentaa? Pelkäänpä että niputat tuon suustasi sylkemäsi sanan alle monta arvokasta musiikkityyliä ja aivan suotta. Jos maailma olisi pelkkää melartinia ja wegeliusta schubertilal kevennettynä,niin olisipa täällä tosi tylsää.

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:Toivoisin että ihmiset lopettaisivat popin kuuntelun ...

Ja mitä tämä pop sitten mielestäsi oikein on, voitko tarkentaa? Pelkäänpä että niputat tuon suustasi sylkemäsi sanan alle monta arvokasta musiikkityyliä ja aivan suotta. Jos maailma olisi pelkkää melartinia ja wegeliusta schubertilal kevennettynä,niin olisipa täällä tosi tylsää.

Poppi on sitä kaikkea muuta kuin henkiseltä sisällöltään merkittävää klassista taidemusiikkia jota ei koskaan luoda kaupallisten tarkoitusperien sanelemasta egoistisesta ja narsistisesta mielivallasta taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi vaan täysin sisäisestä välttämättömyydestä korkeasti kehittyneellä musiikillisella tekniikalla joka ja taiteellisilla visioilla joita säännömukaisen monotoniseen pulsaatioon tyytyvä ja sitä korostava tautologinen toisteinen yksinkertainen säkeistökaavaan perustuva popin jytke ja rääkyminen ei nyansseiltaan milloinkaan kykene saavuttamaan saati ilmaisemaan sisimpiä tunteita eiköhän olisi jo aika lakata syytämästä rahaa näillä halpahintaisille popartisteille jotka rahastavat vain kehittymättömän musiikillisen vastaanottokyvyn omaavien kustannuksella joille musiikki on vain taustalla kuuluvaa mökää. jospa et ostaisi enää vihdemusiikkia vaan tuottaisit vaikka polyfonisimpiin kuuluvien sinfonikkojemme fuugamuotoon sävellettyjä oesosen sinfonioita.

Tosi tylsältä kuulostaisi vain repertoaariin itsepintaisesti kuin täi tervaan juurtunut ja juuttunut prehollywoodhenkisiä viihteellisiä aineksia sisältävä germaaninen sinfoniatraditio kuten mahlerin siirappimaiset vuodatukset ja sibeliuksen pelkistyneen kamarimusiikillinen tekstuuri ja sentimento tämän sinfonioissa.


illustratiivisessa ja onomatopoeettisessa pastoraalisessa programmatiivisuudessa mahlerin 1. sinfonia titaani on perin naivistinen ja ironinen luomus triviaaleine aiheineen, luonto herää, aamutorvi laulaa, käki kukkuu kykäläiset tanssivat ländleriä,joka jää suvereenisti vuotta nuoremman melartinin 1. sinfonian nerouden varjoon teosten keskinäisessä vertailussa. melartinin 1. noudattaa täöysi lajiperinteen mukaiesti sinfoniamuotoa musiikillisessa ansoluuttisuudessaanb ilman mitään ulkomusiikillista filosofista ja pikkuporvarillisen lyyristä ohjelmaa joka hysterrikko mahlerille henkiseltä kapasiteetiiltaan kutistuneessa sinfonikkoudessa oli niin oleellinen osa musiikillista sanomaa. kun melartin vyöryttää hänet puhtaasti sisäisen merkityksen intensiivisyydellään ja intohimon palossa affektien ja tunteen voimakkuudessa.

tämän ensimmäisenä musiikintutkijana maailmassa todettuani olen tehnyt musiikinhistoriaa ja todennut jotakin sellaista mitä kukaan toinen ennen minua on tuskin koskaan edesw tiennyt tai tullut pukeneeksi aavistelujaan sanoiksi. jotakin sellaista mitä te ette milloinkaan ole kuulleet yhdenkään musiikkikriitikon suusta tai lukeneet yhdestäkään musiikinhistoriallisesta opuksesta. tein historiaa ja suomi voitti kultaa. suomi voitti yhden musiikinhistorian suurimmista itävallan gustav mahlerin. todellinen ylpeyden aihe jota sadan vuoden aikana koettu vääryys ei ole kyennyt himmentämään.sitäkin mahtavampaa kun ajattelee urheilussa rupemistämme ja rämpimistämme on korjata pisteet henkisen kulttuurinalueella jossa todelliset kyvyt punnitaan. luovan nerouden saralla.

kuinka mestaruutemme ratkesi henkeäsalpaavassa mittelössä. huohotin kiihoittuneena melartinin sinfonian 1. osan kehittelyn valtaisaan komeasti kohoavassa nousussa sydän pakahtumaisillani hengenpalosta kun mahler sai huvittuneen virnistyksen kasnoilleni.

suomen ei näin ollen lainkaan tarvitse tuntea alemmuutta suuren wieniläisen 1800-1900 luvun sinfoniatradution rinnalla kuten olemme joutuneet wieniläisten teinien kepittämäksi

Valtaisaan huipennukseen komeasti kohoavassa nousussa. muutoinhan melartinin 1. ei kuulu vielä tietyssä koulumaisuudessa hänen kypsimpiin sinfonioihinsa mutta hän lähtee mahlerin opettejan bruckenerille ominaisesta tematiikasta.

Suomessahan säveltaide kunnallisten sinfoniaorkestereiden ohjelmistoa silmäillessä muiden pohjoismaiden tavoin on valitettavasti kaikesta päätellen lähinnä tuontitavaraa, joitakin uusien teosten kantaesityksiä lukuunottamatta, ja joka pauhulllaan ja kohinallaan on hukuttanut alleen kansakuntamme luovien säveltaiteilijoiden oman äänen, tuukkanen, pesonen, leiviskä, linko, aaltonen, ranta, ahti karjalainen, saikkola furuhjelm, jne. jotka kaikki olivat sibeliusta etevämpiä säveltäjiä, ja osoittaa suurta riippuvaisuutta hengentuotteiden alalla lyhyestä kulttuurihistoriallisesta perspektiivistämme johtuen vanhojen sivistyskulttuurien vuosisataisesta eri tyyliaikakausia käsittävästä arsenaalista, joka meillä tuskin ulottuu varhaisromantiikan aikakautta pidemmälle kiitos musiikki-ja kulttuuripoliittisesti aloitekyvyttömien kulttuuritoimijoiden visiottomuudesta ja sokeaasta modernin palvonnasta musiikin suhteen, josta on tullut itsetarkoitus sisällöllisen merkitsevyyden sijaan jolloin voi olla perusteltua levyttää rautavaaran tai sallisen kaikki sinfoniat ikosen ja kumppaneiden 0 taltiointia vastaan.

jotakin voi ehkä myös päätellä siitä, että kulttuurihistoriallisesti arvokas melartinin huvila pukinmäessä jyrättiin 1970-luvulla puskutraktoreilla uusien kerroastalokompleksien tieltä, ja sen entiselle paikalle rakennettiin talon pysäköintialue jäljellä vain muutamia melartinin ajoilta peräisin olevia mäntyjä, joita säveltäjä halasi pitkiltä matkoilta intiasta palattuaan.
Pihaa reunustavaan kiveen kiinitettiin v. 2000 muistolaatta säveltäjän kunniaksi. säveltäjäpuiston polut on nimetty melartinin, maasalon ja madetojan mukaan.

humalainen kirjoitti:...., tuukkanen, pesonen, leiviskä, linko, aaltonen, ranta, ahti karjalainen, saikkola furuhjelm, jne. jotka kaikki olivat sibeliusta etevämpiä säveltäjiä, ....

Tämä olikin ainoa kohta vuodatuksestasi, jonka minä ymmärsin. Kysymys on kuitenkin aika pitkälle makuasiasta vai onko kehitetty jokin nimenomainen mittaristo, jolla tuota etevyyttä voidaan mitata? Jos on, niin on helppoa kirjoittaa tietokoneohjelma, joka minuutissa panee maailmassa tähän mennessä tuotetun säveltqaideaarteiston paremmuusjärjestykseen. Tällä hetkellä minua kiinnostaa, sattuneesta syystä se, että kumpi on arvokkaampaa, Abban kultakauden tuuotanto vai Veikko Lavin rempseät humpat-

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:...., tuukkanen, pesonen, leiviskä, linko, aaltonen, ranta, ahti karjalainen, saikkola furuhjelm, jne. jotka kaikki olivat sibeliusta etevämpiä säveltäjiä, ....

Tämä olikin ainoa kohta vuodatuksestasi, jonka minä ymmärsin. Kysymys on kuitenkin aika pitkälle makuasiasta vai onko kehitetty jokin nimenomainen mittaristo, jolla tuota etevyyttä voidaan mitata? Jos on, niin on helppoa kirjoittaa tietokoneohjelma, joka minuutissa panee maailmassa tähän mennessä tuotetun säveltqaideaarteiston paremmuusjärjestykseen. Tällä hetkellä minua kiinnostaa, sattuneesta syystä se, että kumpi on arvokkaampaa, Abban kultakauden tuuotanto vai Veikko Lavin rempseät humpat-

Makuasiosta? niitä lienevät historianoppikirjoihinkin valikoidut historialliset tapahtumat joista historiallisen merkityksensä puolesta voidaan kiistellä.

kyllä on, yleisön suosio on yksinkertaisin tapa mitata millä musiikilla on tulevaisuutta suurten joukkojen laumojen ja massojen musiikinnälän tyydyttäjänä ja emotionaalisten kokemusten tarpeen täyttäjänä. historiasta voimme ottaa hyvän esimerkin: kun nykyään neroksi tunnustetun väinö raition puolituntinen orkesterirunoelma antigone, antiikin mytologioaan liityen oli saanut ensiesityksensä, yleisö oli häkeltynyt ja ymmällään. ilmari krohn pyrki jopa tieteellisesti analysoimaan raition dissonanssipitoista koloristista sävelkieltä arvosteluissaan mutta ei ollut sittenkään aivan vakuuttunut sen taiteellisesta merkityksestä.

ratkaisevaa tässä on se että antigonen jälkeen esitetty ernst lingon 2. pianokonsertto toi kaivattua piristystä konserttiin saaden yleisöltä raikuvat aplodit säveltäjän itsensä tulkitsemana.ja yhtä myöntesen lausunnon teoksesta antoi englantilainen kriitikko kuullessaan sen bbc.ltä wonderful brief pianoconcerto. 4. kuullaan tonaalista ja rytmistä oikullisuutta mozartiaanisten taitteiden ohella. hänen sinfoniassaan ritarillisuus ilmenee puhallinten burleskeina polyfoniana, nopeine marssirytmeine ja vaskifanfaareineen ei tosi sostakovitslaisessa leningradsinfoniaan assosioituvassa mielessä kuten aaltosen hiroshima sinfoniassa jossa ilmenee 20 vuoden aikana aavutetun kontrapunktuisten opintojen vaivannäön tulokset monine fuugineen ja fugatoineen musiikin ollessa lähes deskriptiivistä l luonteeltaan vaikka säveltäjä sen kiistikin ja anakronistista minimalismia.

jos nimittäin satut pitämään mozartista tai beethovenista olet äimän käkenä kun kerron sinulle että linko oli mestarillinen kyky sovittamaan tyylinsä näiden säveltäjien tai bachin musiikillista kieltä mukailevaksi ja vastaavaksi tyylipastissiksi menettämättä kuitenkaan omintakeisuuttaan kuten joskus bengt de törne 1. sinfonioissaan jossa arvostelun mukaan sibeliusvaikutteet ovat työntäneet kaiken omintakeisuuden syrjään jota kuuntelee suorastaan huvittuneena kun törne käytti sadun ajolta peräisin olevaa mollipentakordia, belzaarin huiulumn huhuilua ja lemminkäisen vaskifanfaarirytmejä tsaikovskilaisten purkausten ohella 6. uusklassista sinfoniaa lukuunottamatta.

linnalan todella sinfonista otetta sisältävä 1. sinfonia sai hyvän vastaanoton brucknerista muistuttavina vaskikuoroineen, kenraalitaukoineen ja ylipitkine kertauksineen raskaass sinfonisuudessaan 45 minuuttisena vaikka klemetin mielestä liikaakin brucknerin maailmoissa mutta 2. sinfoniasta tuli tätäkin suurempi menestys kestokltaan ja mittasuhteiltaan ekonomisempana muistuttaen nieklsenin mestarillisesta orkestrinkäsittelyystä bruckneriaanisine piirteineen erittäin nopeine finaali-allegroineen kun aaltosen 1. wagnerilaiset orkesterimassat ja finlandiaan assosioituvat vaskifanfaarit tyyliaineksien moninaisuutta.

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:...., tuukkanen, pesonen, leiviskä, linko, aaltonen, ranta, ahti karjalainen, saikkola furuhjelm, jne. jotka kaikki olivat sibeliusta etevämpiä säveltäjiä, ....

Tämä olikin ainoa kohta vuodatuksestasi, jonka minä ymmärsin. Kysymys on kuitenkin aika pitkälle makuasiasta vai onko kehitetty jokin nimenomainen mittaristo, jolla tuota etevyyttä voidaan mitata? Jos on, niin on helppoa kirjoittaa tietokoneohjelma, joka minuutissa panee maailmassa tähän mennessä tuotetun säveltqaideaarteiston paremmuusjärjestykseen. Tällä hetkellä minua kiinnostaa, sattuneesta syystä se, että kumpi on arvokkaampaa, Abban kultakauden tuuotanto vai Veikko Lavin rempseät humpat-

Säveltaide ei ole urheilua ja siinä kilpailemista paremmuudesta eikä siksi ole mielekästäkään moine kysymyksenaserttelu ja vertaileva ilmapiiri vaan tuottaakseen kuulijoille syvällistä henkistä nautintoa emotionaalisia kokemuksia joita mikään muu harrastus ja uskonto yliluonnollisen palvonnallaan ei pysty tarjoamaan mutta nämä herrat saavat sydämeni tuntemaan täydesti ja sieluni värisemään sibelius ei vomattomana ja kivettyneenä monumenttina oikein pystykään.. viihdettä ja jännäriä kyllä, joka kiihoittaa itse tahtoa mutta ei tahtonmisesta vapaan tietotavan puhtaan mielteen alueelle heijastamia tahdonliikkeitä jonka eksponentti on maailman sisin olemus näet äärettöömän harvat ja epänormaait ihmiset joidentodellinen vakavuus ei sisälly persoonalliseen ja köytännölliseen kykenevät imaiemaan maailman korkeimman olemuksen. kuten melartinin 6. sinfonianmajesteettinen ja moderni 1. osa ja sydämenui täyttyi luomisenpalolla finaalissakin pentatonikan värittäessä väliosia lyyrisempinä.