Rameau - Hippolyte et Aricie, ooppera!
On ooppera, johon suosittelen sellaisen ensikertalaisen tutustua, joka ei ole rohkaistunut kuuntelemaan Rameaun musiikkia. Alla ovat osat, jotka kannattaa kuunnella mielestäni vaikka heti. Koen nämä osat musiikillisesti aivan käsittämättömän huikeina. Esimerkiksi juuri tällainen rouhinta naksahtaa miellyttävästi mieleeni ja piste
9. Act II - Scene 2: 'Eh Bien! Je Remets Ma Victime'
10. Act II - Scene 3: Air Et Choeur: 'Qu'a Servir Mon Courroux Tout L'Enfer Se Prepare!' - 'Que L'Averne, Que Le Tenare'
11. Act II - Scene 3: Premier Air Infernal
12. Act II - Scene 3: Deuxieme Air
13. Act II - Scene 3: Choeur: 'Pluton Commande, Vengeons Notre Roi!'
Se mistä näitä voisi pätkinä kuunnella muuten, kuin levyiltä en voi kertoa, koska mainostaminenhan on kiellettyä…
Jos ei niin mahtavan traagista heti kaipaa, niin suosittelen esim. Rameaun platee oopperaa. Toisina vaihtoehtoinahan oli mm. Castor & Pollux, Dardanus, Les Poreades, Pigmalion, Anagreon....Platee on kokonaisuudessaan keveämpää kautta kokolinjan. Jos sanoisin yhden asian mistä en pidä, niin kyllä Hippolyte et Aricie ooperassa saa jotkut osat kuulostamaan lehmän tapolta. Lainatakseni ns. ” junttikorvan” sanontaa. Erään kapellimestarin levytyksessä esittäjiensä kanssa, jossa muut ovat huikeita suorittuja osa heistä rääkkiä. Esimerkiksi levyn ( en muista nimeä ) altto laulaa järkyttävällä tykkityksellä!!! Jos minua pakotettaisiin nauttimaa siitä, niin se olisi sama, kuin vaatisi kotkan lentoa varpuselta. On niitä muutamissa muissakin levytyksissä. Jos on lonksuleukainen tykisyttävän kalskahtava sopraano ja vetäisee oikeen yliyrityksellä ja korkealta, niin sekin käy korvaan. Mitä levytyksiä olen kuunnellut, niin mieslaulajat äänellänsä eivät ainakaan ole häirinneet. Tyylitaju on myös eriasia koskien mieslaulajiakin. Yleensä rameaun musiikkin esittäminen vaatiikin tosi huikeata tyylitajua, että sitä tohtii kuunnella maratonin ajalla. Jos jokukaan asia pahasti tökkii kunkin mielipiteen mukaisesti, niin alkaa puuduttaa. Jos Rameauta kuuntelee liikaa, niin on se joskus kyllä liian yltäkylläistä. Johan Sabastian Bachin musiikki on tänä päivänäkin silti pysynyt ykkösenä…jatkanpa joskus epätaidokasta kirjoittelua, jos näitä minun juttuja jokukaa tohtii lukea….
