YLE Radio 1

Tänä iltana kymmenen uutisten jälkeen tulee Risto Nurmen luontoradio, jossa ovat aiheena puut: "Puut ovat viattomia, niissä ei ole mitään pahaa. Seppo Vuokko ja Risto Nurmi keskustelevat puista biologisina ja vertauskuvallisina olentoina."

Aion kuunnella tämän ohjelman ja jatkaa aiheesta tässä threadissa. Toivon, että muutkin foorumilaiset - niin NATOn, autoilun ja ydinvoiman kannattajat kuin erinäköiset piipertäjät tai ekoterroristitkin - osallistuvat tavalla tai toisella tähän ketjuun.

Riitaakin saa haastaa, tai olla rakentava - pääasia että puhe on puista. Sopiiko?

Ihana otsikko, nimiErkki. Oletko lukenut muutkin Haavikot?

nimiErkki kirjoitti:
Riitaakin saa haastaa, tai olla rakentava - pääasia että puhe on puista. Sopiiko?

Minä pidän luonteenpiirteestäni jossa saan olla rakentavalla tavalla riitaa haastava.

"Voi itku"-heitot pistävät miettimään, mutta eivät tietenkään muuta mitään.

Puut tietenkään eivät ole pahoja. Sensijaan puut ovat ihmisen kaltaisia siinä mielessä että kun niitä on pienellä alueella liikaa, ne alkavat voimaan pahoin ja tappavat toisiaan. Lopulta samalla alueella kasvavat vain voimakkaimmat, röyhkeimmät ja Liliuksen kaltaiset moraalista vapaat komeat yksilöt.

Veikkaan että tuossa nurmivuokon ohjelmassa tullaan antamaan lepälle, haavalle, pajulle ym. sama luonnossa olemisen arvo, kuin Liliuksen kaltaisille kyrpääkin suoremmille punahongille ja pimppiä muistuttaville jättiläiskuusille.

Jos olisit puu, mikä puu olisit?

Itse mietin vielä - ehkä vaivaiskoivu - mutta palannen vastaamaan myöhemmin.

NimiErkki: Mikä puu olet? Oletko se, mikä on logonasi? (En tunnista sitä -tai häntä - mikä mahtaa olla lajiltaan...?)

Tiedoksi:
Radio Suomesta tulee tänään klo 18.03 lähtien
Ympäristöilta, jonka aiheena on:
Katoavatko Etelä-Suomesta luonnonvaraiset metsät?

Niin: Mikä puu olisin ja miksi?

Kaipa sitten se vaivaiskoivu, näin ensimmäiseksi se ainakin tuli mieleeni. Se kun on pieni, mutta sitkeä puu.Itsessänikin on pienuutta ja sitkeyttä. Vaivaiskoivu se vain pärjäilee vaikeista elinolosuhteista huolimatta. Ei aina niin hyvin - ja väliin niitä/heitä tietysti kuoleekin - mutta pärjäilee kuitenkin.
Siinä perustelut.

Ylipäätään puista saa elinvoimaa.
En ole mikään puiden halailija. Joskus olen päässyt alueille, joilla kasvaa tosivanhoja puita. Silloin olen kerännyt rauhaa ja henkistä voimaa näiltä puilta vain olemalla ihan hiljaa niiden alla tai vierellä. Tai nojaamalla selkääni puuhun. Uskon saaneeni siitä voimaa elämiseen. Suosittelen.

Avatarini on luutamänty, harvinainen männyn epämuodostuma, tai erikoismuoto kuten virallinen, korrekti termi kuuluu. Ehkä voisin olla se, paitsi että epämuotoisuuteni on varsin tavallista laatua.

Istutettuja luutamäntyjä voi nähdä Helsingissä Velodromin ja Mäkelänkadun välisellä mäellä. Sinne on tuotu - ilmeisesti olympiakisojen aikaan - muitakin erikoisia lajeja, luuta- ja pylvästyyppisiä lehtipuitakin. Pian talvella ne näkyvät Mäkelänkadullekin, muuten täytyy mennä Velodromin sisäkautta paikan päälle.

Ketju alkoi mukavan levottomasti. Haavikko: mitä puhua, vastata, opettaa? En ole lukenut kaikkia hänen kirjojaan, mutta hän on painava kirjoittaja: puu on paljon painavampi kuin lehdistö! Erityisesti suosittelen uutuutta Mustat kantarellit.

Kritiikki arvasi aika hyvin: viime lauantaina Risto Nurmen luontoradiossa:
Nurmi: Tuossa keltainen koivu-neito lepää mahtavan kuusen sylissä.
Vuokko: Todellisuudessa siinä on ankara kilpailu elintilasta meneillään!

− Mutta nyt näkyy Elmo! Immo huusi. Elmo näkyy! Hän näkyy kookkaana, uhmakkaana kuin honkajättiläinen, kuin tuhatvuotinen tammi, kuin pyörremyrskyistä piittaamaton ikiaikojen naavakuusi keskellä isänmaallista kalmistoa! (Juhani Peltonen: Elmo)

Kenelle tulee puita ja hyvin tehtyjä puukirjoja ikävä, suosittelen matkaa lähimpään kirjastoon.

Kaivoin muististani kaksi hyvää puuaiheista:
ensinnä valokuva- ja tekstiteoksen Puiden kansa. (Pohjoinen. Oulu. 1997.)
Tekijät Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo.

Toiseksi taskuunmahtuvan - jonka kannetkin ovat kuin tuohta! - Koivuntuohirunoja.
(Runojen valinta Anelma Järvenpää-Summanen.)
Valokuvat: Sirkka-Liisa Konttinen, Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo.
Art house. Helsinki. 1997.

Taitaapa herra Haavikolla olla jotakin tekemistä jälkimmäisen kanssa...

Veikko Huovinen, Puukansan tarina, 1984, Finlandia-ehdokas.

Haapa. Vahva, mutta hennosti haviseva. Pehmeä, tuudittava äänimaisema.

Virilaislle serkuillemme ovat vanhat puut pyhiä ja tärkeitä. Hyvä johdanto aiheeseen on "Põlispuud", joka on kyllä paikallisella murteella mutta kuvathan ovat samoja joka kielellä.

http://www.raamatukoi.ee/cgi-bin/raamat?16354

Hendrik Relven Puiden juurilla on ilmestynyt suomeksikin. Oikein kiinnostava kirja, jossa on asiaa puihin liittyvistä uskomuksista ja aika paljon erilaisista perinteisistä käyttötavoista. Siinä vertaillaan myös suomalaisia ja virolaisia perinteitä. Se ei ilmeisesti ole sama teos kuin Põlispuud, vai kuinka VeHy?

Puiden juurilla esittelee erityisen hyvin yleisimmät luonnonvaraiset pensaat. Valokuvat ovat oivaltavasti otettuja ja teknisesti taitavia.

Ilmeisesti ei, sillä tuo virolainen kirja on käytännössä luettelo heidän omista vanhoista puuyksilöistään ja niiden ominaisuuksista. Minulla ei tuota kirjaa (vielä) ole mutta olen sitä kiinnostuneena selannut kirjakaupassa.

Löysin eilen siivotessa pienen kirjasen, jonka aikoinaan sain ystäviltäni läksiäislahjaksi. Se on Helsingin vanhojen puiden tarinoita.(Helsingin ympäristökeskus.2000.)
Viehättäviä pikkukertomuksia ympäri pääkaupungin!