YLE Radio 1

Jesper kirjoitti:(avatar? mitä se on?)

Englanti - Suomi suursanakirja:
avatar subst. 1 (hindu myt) avatara, jumalan ruumiillistuma 2 ilmenemismuoto

Otavan suuri ensyklopedia:
Intian uskonnot(...)Jumala voi myös laskeutua maailmaan avatarana eli pelastajana, jonka tehtävänä on pahan tuhoaminen. (...)


Ja sitten vielä ihmetellään, että nettiä pidetään maailmanlopun meininkinä.

Ehkä tässä jonkinlaista avatarta oikein tarvittaisiin. Oli hyvä että nimiErkki kertoi sen merkityksen. En tiennyt asiaa. Maailmanlopun meininkiähän tämä on.
Jesperille viestin tässä, että jos koet olevasi Kakaniassa niin kyllä meitä on enemmänkin sitten siellä. Välillä on tunne että ei tätä voi enää kestää. Kun ikään kuin millään ei enää olisi väliä. Mutta mitä tehdä. Välillä olisikin vallan hyvä heilua kännipäissään jossain. Se (holi) vaan kuin ei enää sovi minulle kuin pienissä erissä. Tämä ei ole mitään moraalia vaan käytännön sanelema seikka.
Se oli se kirja Philip Rothin Ihmisen tahra Klassikkokirjojen ketjussa, mutta et taidakaan olla sen takana. Sepä siinä on kun niin moni nykyään kirjoittaa Vieraana. Valitettavasti Musilin kirjaa en ole lukenut. Täältä saan kovasti eväitä tulevaan maailmanlopun odotukseen jos sitä nyt kannattaa odottaa. Vanhoilla parroilla radiossa oli siitä jotain sanottavaa. Olikohan se niin että huomaako sen itse vai näkeekö lööpistä. Voi olla että tuon sanoi Mauno Saari. En enää muista.

Mutta koska aika on jo tämä niin kiitän vain toivotuksesta ja toivotan huomenia. Sinun toivotuksesi oli kuin itse Cajanderin Shakespeare-käännöksestä. Tulin koska aion sanoa jotain Marlenesta. Katsoin dokumentin telkasta.

Kiitos!

nimiErkki kirjoitti: Englanti - Suomi suursanakirja:
avatar subst. 1 (hindu myt) avatara, jumalan ruumiillistuma 2 ilmenemismuoto

Otavan suuri ensyklopedia:
Intian uskonnot(...)Jumala voi myös laskeutua maailmaan avatarana eli pelastajana, jonka tehtävänä on pahan tuhoaminen.

Tuumin että jostain "ilmestyksestä" siinä kyse oli. Eli valitsin kuin valitsinkin väärän kuvan (vetypommin räjähdys sopisi avatariksi paremmin, uskon)... vaikka tuo varhaisin Karjalan vaakuna 1500-luvun puolivälisä aika upea onkin.

On muuten jotenkin kohtuullista, että avatar nousi esiin juuri Tolkienin Sormusten herran ohessa.

Marjalle vielä se, että jos siinä ei ollut nimeä alla niin sitten sen todellakin kirjoitti vieras vieras... kännissä tahi ei.

Näitä maistaneitahan riittää. Tässä eräässä sarjassa taisi olla Lauantain toivotut Kallion Reiska esitti niin mahtavia mietteitä että Vieras otti kantaa hänen mahdolliseen humalatilaansa johon mietteeseen yhdyin. Ei ole Reiska vielä kommentoinut sitä. Sen Roth-jutun kirjoitti sitten luulisin "se Vieras" mutta enhän voi olla varma.

Älä vaan muuta avatar-kuvaasi. Se on mainio.

En ole lukenut ketjua kokonaan, mutta tämä sattui silmääni..

Fflam kirjoitti:Tolkienin tekstit perustuvat oman tietoni mukaan ensimmäiseen maailmansotaan, jossa Tolkien oli haavoittumiseensa asti sotilaana mukana, toiseen sotaan hän ei osallistunut. On mm. sanottu että Kalmansuot, joilla Frodo, Sam ja Klonkku vaeltavat Kahdessa tornissa, on saanut esikuvansa vetisistä juoksuhaudoista, joissa lillui määrätön määrä kuolleita sotilaita ja joissa Tolkienkin joutui tetsailemaan.

Tämä on hyvin yleinen tulkinta, mutta minusta ihan väärä. Mitä Tolkien itse sanoi, oli että hän tutki muiden kansojen vanhoja eepoksia ja tarustoja, ja harmitteli kun Englannilla ei ollut vastaavaa. Niinpä hän halusi kirjoitttaa 'sankaritaruston', joka vertautuisi siis Kalevalaan, Illiaan&Odysseiaan ja muihin vastaaviin. Hän halusi luoda jotain ajatonta, joten mielestäni 'kuvaus ensimmäisestä maailmansodasta' kirjan sanomana menee aika pahasti metsään...

Tuohon yonderin juttuun lisäisin sen, että kuuntelin viimeksi Eeva Luotosen viisasten kerhon ja hän haastatteli Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta Irma Sulkusta (nimi on ehkä väärin koska olin heittänyt paperin jo pois). Hän kuitenkin, vieras, laittoi SKS:n miehiä (lähinnä) järjestykseen. Vaikutti siltä että kunniaan nostettiin siellä ne, joille katsottiin kunnian yleensäkin kuuluvan ja Lönnrot kuului näihin. Ts. historiassa on monta vinkkeliä ja polkua. Kunniaan kelvollisia olisi ollut muitakin.

---

Se onkin Fflam nyt sitten yonderin kannanotto, jota odotat, sillä minä sivuhuomautuksena vain sanasen eeposten tekijöistä ja heidän kunniastaan kirjoitin. Muuten en kantaa ottanut. Koeta kestää. Yonder on kyllä aika kova luu mutta pehmenee varmaan.

---

Fflam kirjoitti:Hetkinen hei yonder! En ole missään vaiheessa väittänyt, että Taru sormusten herrasta olisi kuvaus ensimmäisestä maailmansodasta, esitin vain mielipiteeni (ja monen muunkin, myös "virallisten" Tolkien-tutkijoiden näkemyksen asiasta) että Tolkienin itsensä kokema maailmansota on vaikuttanut teokseen.

Okei, sinä et sanonut asiaa ehkä näin voimakkaasti, mutta aika moni 'virallinen tutkija' laskee tolkienin teoksen kastiin 'kirja joka kuvaa sotaa' ja piste. Minusta kun se kirja on paljon enemmän. Kyllä henkilön kokemukset varmasti vaikuttavat, mutta ei tsh ole kuitenkaan pelkkää sotaa ja kärsimystä niin en laittaisi sotaa ykkösvaikuttimeksi.

Yleensäkin aika monella fantasia genreä tuntemattomalla on siitä hassuja käsityksiä. Esimerkiksi ihmeteltiin sitä kun tsh leffa sai korkeat ikärajat. Olihan harry potterkin lapsille niin miksei sitten tsh? Ei kai ne nyt niin erilaiset voi olla?

---

Ensimmäinen kosketukseni Tolkieniin oli radiokuunnelman muodossa. Lapsena tuli Lohikäärmevuori radiosta jatkokuunnelmana. Sitten luin tuon kirjan, siis nimellä Lohikäärmevuori. Siinä oli Tove Janssonin kuvitus, joka ei sopinut minun kuvitelmiini Kalpa Kassisesta vai mikä se nyt oli, kuitenkin sama henkilö, jonka myöhemmin opin tuntemaan Bilbo Reppulina.

Taru Sormusten Herrasta -sarjan ensi osan luin ensin sarjakuvana. Myöhemmin ahmin koko kirjasarjan, taisi olla noin vuonna 1984. Muistan käyneeni myös katsomassa sitä Suomenlinnassa kesäteatteriesityksenä.
Näin elokuvakerhossa myös piirretyn version TSH:sta, sen keskeneräiseksi jääneen. Ja nyt sitten nämä kolme elokuvaa, jotka upeudessaan ylittävät kaikki toiveet.
Siinä minun henkilökohtainen Tolkien-historiani. Luin toki myös Silmarillionin ja Keskeneräisten Tarujen kirjan yms. (myös Loru Sorbusten Herrasta). Nyt minulla on kirjahyllyssäni Humphrey Carpenterin kirjoittama Tolkien-elämäkerta, jota en ole vielä lukenut.

Olen aloittanut Sormusten herran monta kertaa mutta juuttunut jo ensimmäiselle sivulle. Missä vika kun ei kiiinnosta pätkääkään?

VeHy kirjoitti:Olen aloittanut Sormusten herran monta kertaa mutta juuttunut jo ensimmäiselle sivulle. Missä vika kun ei kiiinnosta pätkääkään?

Luulen, että tämä on yhdenlainen ikäpolvijuttu. Jos "Tolkienin taru" ei imaise nuorena mukaansa, niin sitten ei koskaan. Eihän se, suoraan sanottuna, ole aikuisen miehen kirjallisuutta. Ainakin olen iän kautta selittänyt itselleni, ettei minun tarvitse edes ottaa pottereita käsiini, saati koettaa niitä lukea.

Aikoinani koetin lukea Joycen Odysseusta, ja luinkin puoleen väliin, mutta jotenkin se tökki, joten heitin lukemisen tuonnemmaksi. Joyce on Tolkienin vastakohta. Ei simppeliä tarinaa, vaan alleviivaavan itsetietoista romaani-taidetta. Vähän liian itsetietoista minulle. Asialle on rumempikin nimitys, mutten viitsi sitä julkisesti ilmaista. En ota hikeä siitä, ettei Joyce puhuttele minua.

---