YLE Radio 1

Toinen päivä tällä erää, kun uusi fillarointikausi on päässyt vauhtiin. Tosin ei hirvittävästi naurata; ilma on selkeästi "pistävämpi", kuin kesäisemmällä kelillä. Mutta sen verran lähelle tuo 7000 km "kesäajoilla" jäi, että kun tuli mahdollisuus vielä hiukan korottaa saavutettua kilomertimäärää, olisi järjetöntä jättää mahdollisuus käyttämättä...

Vaikka ihan täysi tonni ei tänä keväänä olekaan vielä mittariin kertynyt, aika pian sen pitäisi kasassa olla. Viime viikolla tuli hommattua uusi kuuppakin -edellinen oli kuulemma turva-arvoltaan jo lippalakin luokkaa. On tässä uudessa enemmän virtaviivaisuutta -olisikohan takaraivo paremmin suojattu, kun kuuppa ulottuu pidemmälle taaksepäin..?

Ei ole minullakaan vielä ensimmäistä tonnia täyttä. Kesän reissu on jo suunniteltu sillä tarkkuudella kuin pitääkin. Retken pohjana on Juicen levy Kuopio-Iisalmi-Nivala ja molempiin päihin ja välille löytyy monta paikkaa Juicen sanoituksista. Jopa Egypti (Mitä minä Egyptissä teen) löytyy Kiuruvedeltä.

Hyvät pyöräharrastajat, ongelma on seuraavanlainen:

On aika päivittää polkupyörästö, joka on tarkoitettu arki- & viihdekäyttöön, kuten fillarointi naapuripitäjän kirkkoa tai myllyä ihailemaan. Ei matka-ajoon - en teinivuosien jälkeen ole suostunut torkkumaan naama noessa jonkin itikkalammen rannalla ja jatkamaan matkaa seuraavana (sateisena!) aamuna, rättiväsyneenä. Ei myöskään maastokäyttöön, mutta maastopyörien tekniikoita saisi olla käytössä (tästä myöhemmin).

Nyt on käytössä tavalliset miesten ja naisten Nopsat. Edellinen 6-7 -vaihteinen & huonot (tehottomat) käsijarrut edessä ja takana. Jälkimmäinen 3-vaihteisella rumpujarrulla & edessä käsijarru (tämän saa joskus pysähtymään juuri kun on tarvis, joten olen taipuvainen harkitsemaan rumpujarrullista itsellekin). Olen väsynyt näpräämään niiden kanssa, vaihtamaan huonoja "jarrupaloja", paikkaamaan renkaita (vaihtamaan: kumin puhjettua tilalle valmiiski paikattu tai uusi, puhjennut hoidetaan ajallaan), tarvittaessa pinnaamaan... Viimeinkin valmis sijoittamaan fillariin enemmän kuin 200,-/pyörä: kestävyyttä ja huoltovapautta haussa!

Jarrupuoli on itselläni noussut tärkeäksi, sillä kuntoilumielessä, kun en jaksa tai viitsi juosta, tykkään toisinaan ottaa hieman vauhdikkaampia 1-2 tunnin lenkkejä. Vaaratilanteiden takia jarrujen on toimittava kunnolla. Käsittääkseni puhutaan "hybrideistä", kun lähinnä katu-/maantieajoon tarkoitetussa pyörässä käytetään maastopyöriin alun alkaen kehitettyjä tekniikoita. Mietin juuri jarruja, joiden on toimittava 45-asteen rinteessä... Autoilija saattaa parkkeerata pyörätielle - olen tänä keväänä huomannut jo pariin otteeseen - ja pahimmassa tapauksessa tollo avaa oven juuri kun fillaristi on tulemassa kohdalle...

Lisäongelma koskee osien vaihdettavuutta: olisi hyvä, jos pyörät olisivat samaa mallia, jotta mahdollisimman moni osa olisi vaihtokelpoinen ja voisin hankkia varastoon useimmiten vaihdettavat osat ikään kuin tukkuhintaan. (Harmi vain, rengaskoot väistämättä ovat erilaiset, joten renkaat ja pinnat eivät tähän kokonaisedulliseen suunnitelmaan mahdu.)

Olisi hienoa, jos pyörämiehet antaisitte perusvinkkejä: Mitkä ovat kestäviksi, laatuosista tehdyiksi osoittautuneita merkkejä, joilla on tarjolla luonnehditun kaltaisia malleja? Kehtaatteko suorastaan suositella joitain malleja? Minkä hintaluokan pyöristä tällöin puhutaan? Varsinaista hintakattoa en tässä aseta, mutten edes suostu ajattelemaan mahdollisuutta että yhdestä fillarista vosii maksaa liki tonnia.

Kiitos jo etukäteen ideoista!

Minä en ole pyörien tekniikasta niin kiinnostunut. Jos tietämätön haluaa hyvän pyörän, niin kannattaa mennä hyvään pyöräkauppaan. Ehkä ne ovat siellä hiukan kalliimpia, mutta oikea koko on tärkeimpiä asioita pyörässä. Ilman koeajoa ei myöskään kannata ostaa. Hyvä pyörä on mukava ajaa ja kannattaa koeajaa useamman tyyppisiä pyöriä. Sillä tavalla sen oikean löytää.

Itse välttäisi ainakin joissakin pyörissä olevia erikoisia pinnoituksia. Joku ainakin totesi niistä joskus, että yhden pinnan katkeaminen vääntää vaanteen niin kieroksi, että se enää mahdu pyörimään. Tavallisella pääsee vielä kotiin, vaikka yksi pinna katkeisikin. Fillari foorumissa on enemmän tekniikasta kiinnostuneita.

k-meleon ja Mika: meillä pyöräillään kesät talvet aina! Juna kulkee isoon kaupunkiin kiitettävästi, siippa luopui kahdesta autostaan ja kunto kohenee myös.

Jarrut on ehdoton asia. En ikinä lähtisi liikkeelle pelkän käsijarrun varassa. Itse olen vankan perinteisen yksivaihteisen kannattaja. Ukolla on viimeisen päälle viisivaihteinen (ynnä huippupyörä, joka on trimmattuna odottamassa erityiskäyttöä, kuten kahdeksan päivän kierros Saarenmaalle).

Tarinata: taannoin jostakin syystä (auto huollossa, pyörässä jotain) ukko lainasi mun yksivaihteista. Just parkattuaan pyöräni ja mentyään sisälle kuului kauhea mysäys. Iso melkein metrinen jääteli oli ruhjonut oman pyöräni, toiminnanjohtajan pyörän sekä yhtä autoa vasemmalta kulmalta. Vakuutusyhtiö kiltisti tarjosi uutta kolmivaihteista. EI! Tutun pyöräkorjaajan avulla jäljitimme uuden vastaavan yksivaihteisen rungon, toki käytimme kaikki vanhan käyttökelpoiset osat. Tulkaa pihalle katsomaan.

'Tässä pikku Liisa ajaa pyörällänsä niinkuin mies. Helsinkiin ja Hämeenlinnaan, Kuopioonkin kukaties.' Liki 60 vuotta aina pyörien päällä kesät talvet, hävetti vähän kun opin pyörällä ajamaan vasta kahdeksan vanhana. Kun pyörän päälle nousee, ilostuu. Pitäkää runkonumerot tallessa, jos joku tykästyy pyöräänne.

Tarkoitus ei ollut kääntää asiaa tekniikkaan. Nuorena vedin harjoituspyörällä joitakin vuosia, mutta selkä ei siitä tykännyt. Sen jälkeen tasatankoinen tavispyörä on ollut minun juttuni. Maastopyörät eivät sovellu kauppareissuilla, kun niihin ei saa pakatuksi ostoksia. Eli malli on selviö, mutta merkki ei. En vain kauppiaspuheeseen luota, enemmän kokeneisiin alan ihmisiin. Ja laadussa on huimia eroja - yksi pyörä alkaa rapistua toisena käyttövuotena, toinen kestää ja kestää (nykyinen on 20-vuotias ja laatuisekseen hyvin säilynyt, osin koska käytössä ollut välillä muitakin kitkuttimia).

Talvella en ole pyöräillyt pariin vuosikymmeneen. Kerran työmatkalla kaaduin bussipysäkin kohdalla. Bussit hioneet tien peilikirkkaaksi, joten kaaduin yrittämättäkin. Tuolloin pyörätiet olivat vähissä ja liikennemäärä vain kasvussa. Nykymaisemissa ei ole tasaista, paitsi talvella järven jäällä. Kun toisaalta ei ole kunnon talviakaan, vaan semmoista jäällä liukastelua tai loskassa sotkemista, niin tyydyn kalosseihin...

Oma vuotuinen fillarointini saavutti eilisiltana ensimmäisen täyden tonnin vuonna 2007. Mutta pientä se on tämän yhden elämäntapafillaristin toimiin verrattuna:

http://www.yle.fi/tekstitv/sahara.html
Matti Rämön matkaa seurataan Radio Suomessa lauantaisin -ja voi olla, että muulloinkin. Ja jos tarkoitettu määränpää Tozeur kuulostaa jotenkin tutulta, niin sitähän se onkin -yhdestä kaikkien aikojen hienoimmista Euroviisuista tuttu paikka: http://www.youtube.com/watch?v=phvw8i2RjEs

Tuleppa k-meleon Nokian virsimaratoniin (29-31.5. yötäpäivää) ja tule meidän pihalle katsomaan kunnon pyöräkori(tarakka)mallia. Kunnon pitkä. Ja mun yksivaihteinen - pirauta ovikelloo ja saat avaimen - koeaja ja totea, että kintereistä löytyy paras tulos. Täällä keskustassakin on isot korkeuserot (harju).

Muuten kesän koittaessa: kymmenellä eurolla saat pyörään junaan (toki tietyissä intersiteissä on rajatusti paikkoja, ennakoi!) ja perillä säästät aikaa ja kävelykenkiä.

Älä yllytä, saatan tullakin (jos mami päästää).

Liisa Autio kirjoitti:Tuleppa k-meleon Nokian virsimaratoniin (29-31.5. yötäpäivää) ja tule meidän pihalle katsomaan kunnon pyöräkori(tarakka)mallia.

Töiden puolesta voi olla vähän hankalaa.

Vaan niin se on, että entisen tsupparifillarin kaltaiset sovellukset ja vastaavat "tilaihmeet" ovat käytännöllisiä pelejä. Tämä ei ole kaikkein käytännöllisimmästä päästä, kun takana ei ole telinettä, mutta kivasti iso tarakka edessä.

Jostain syystä on tänä vuonna jäänyt edelleen tuo maantieajo vähemmälle, mutta vajaat 1600 kilometriä oli mittarissa ennen kesän virallista alkua -paljolti sen ansiosta, että tänä vuonna kausi alkoi varhain.
Ja parin viikon päästä on määrä suunnata maailman fillaristien parhaaseen paikkaan eli Ahvenanmaalle...

Itse palasin iltapäivällä ensimmäiseltä retkeltä. Ei se oikeastaan mikään retki ollut, mutta piti taas muistella miltä pusikossa nukkuminen tuntuu. Suunnitelma oli makkaran paistoa Uudenmaan virkistyalueyhdistyksen nuotiopaikalla Emäsalossa, mutta olin Porvoossa jo iltapäivällä ja koko illan viettäminen rantakalliolla istuen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Nuotimakkara vaihtui nakkikioskiksi Mänsälässä, mutta sitäkään ei löytynyt, joten tyydyin pitsaan. Leiri komeasti oikoradan viereen eikä moottoritiellekkään tainnut olla kuin 300m, mutta väsynyt ihminen nukkui yllättävän hyvin.

Jos mitään yllättävää ei tapahdu eikä sää ole pelkkää vesisadetta, niin neljän viikon päästä pitäisi lähteä Juice Leskinen - Maamme -matkalle. Kuopio-Iisalmi-Nivala on matkan pohjana ja monta muutakin paikkaa mahtuu matkalle, kun pääkaupunkiseudulta lähtee polkemaan ja sinne palaa polkemalla. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Muistakaa poijaat, että kympillä saa pyörän myös junaan, matkan pituudesta riippumatta. Paikallisjuniin aina kun itse nostaa konnarin kanssa, intersityihin pitää varata paikka. Itse en mihinkään lähtisi ilman omaa trimmikuntoista yksivaihteista. (Tosin Karkkuun kuoroleirille, johon on vain yksi asemaväli, konnarit ovat useimmiten jättäneet maksun perimättä.)

Uppsalan Nordklangiin olen varannut majoituksen retkeilyhotellista. Sieltä sai pyörän vuokratuksi. Olen vapaa ja nopea.

Itse ajan kesät talvet (Nokialaiset toki liukkaan ajan alla). Täällä vain rotvallit ovat maan pahimpia, ei tarvi mennä kuin Jyväskylään saati pohjosemmaksi, kun kevytväylät kohenee.

Sitten pyöräillessänne varokaa Tampereen seutuja, Valkeakoski on liki yhtä aggressiivinen. Täällä autoilijat ajavat kuin eivät tajuaisi muita tien päällä olevia. Elä ota pyörällä itsellesi kuuluvaa etuajoa, jos henkesi on kallis.

Ahvenanmeren Postisouduissa tuli käytyä. Pari päivää kierreltyä Ålandia ja sitten Eckeröstä yli ja edelleen Roslagenin auringon alle. Arholmasta Pohjolan pääkaupunkiin annoin saaristolaivan kuljettaa, koska sellainen oli alunperinkin ajatuksena. Reissun jälkeen on tämän vuoden ajosaldona 2400 km, joista noin 380 tuli tällä retkellä.
Arholmassa törmäsin muuten pariin suomalaiseen kundiin, jotka olivat liikkeellä 150-heppaisella perämoottorilla ja Terhi-avoveneellä. Neljässä tunnissa olivat ilman karttaa päässeet Ahvenanmeren yli suht.myötäisessä tuulessa, vaikka kaikki vaatteet oivatkin kuulemma kastuneet.
Fillaristin osa on toisenlainen. Pyörän selässä tuntee olevansa osa vallitsevaa todellisuutta, luontoakokinkohan..?

Luonnollinen etenemistapani on kohdannut kesän mittaan hiukan vastatuultakin, mutta eilen tuli 5000 km tämän vuoden ajosaldona mittariin. Onhan sekin parempi, kuin ei mitään.
Kalliinpuoleinen oli tosin etuvanteen vaihtoon vienyt remontti pari viikkoa sitten. Toistasataa euroa kerralla tuntuu säästöbudjetissa...