YLE Radio 1

VeHy kirjoitti:Mutta oletteko kuunnelleet ajatuksella Gösta Sundqvistin sanoituksia? Asiasisältöä on, mutta ennen kaikkea minua viehettää se, miten hyvin niiden rytmitys istuu melodiaan, hengittävät samassa tahdissa.

'Vasara ja nauloja'-kappaleessa viehättää toteamus:' Mullon hommat hanskassa .....ja hanskat hukassa'

Onneksi tuota Göstan huumoria kuulee vielä Koe-eläinpuistojen uusinnoissa. Jouluna kuuntelin jotain 'helevetin' kuusijuhlaa, jossa Gösta ja Arska panivat parastaan

Markku_S kirjoitti:Onneksi tuota Göstan huumoria kuulee vielä Koe-eläinpuistojen uusinnoissa. Jouluna kuuntelin jotain 'helevetin' kuusijuhlaa, jossa Gösta ja Arska panivat parastaan

Koe-eläinpuisto oli aluksi ratkiriemastuttava. Mutta ne terska-arskan turinat alkoivat hissukseen nyppiä. Sen sijaan Göstan laulut - täysosumia. Sanoitukset istuvat saumattomasti musiikkiin, kuten VeHy sanoi.

Meillä on muutama oikein hyvä laulujenrustaaja keskuudessamme, kuten mainittu Hector ja mainitsemattomat Tuomari Nurmio, Dave Lindholm, Ismo Alanko ja poisnukkuneissa myös mainittu Gösta Sundqvist, Reino Helismaa, J. Alfred Tanner, Reino Hirviseppä ja muutama muu. Kaikille on yhteistä, että heidän laulujaan ei voi kuvitellakaan suomennoksiksi, tai edes lokalisoiduiksi. Toki käännöksiäkin on tehty, jopa loistavia – silloinkin on käännetty sisältö eikä vain sanat. Mutta suomalainen ilme on aika lujassa heidän omien laulujensa naamoissa. Eräs tiukasti paikallinen kasvo pitää vielä mainita: ruutupaitaritari Pauli Hanhiniemi. Vaikka hänen kappaleitaan voisi moittia liiasta samankaltaisuudesta, on laulujen pohjalaismaailma yksityiskohtiaan myöten tarkasti kuvattu. Yleissuomalaista voisi olla vaikka säkeet:

Se laittoi kiuaskivet reppuun
heitti repun selkään
souti selälle ja
sukelsi

Mutta ei se vain ole, maalaisromanttinen päivienpäätäntä ei ole tavallista Hanhiniemen Alavudellakaan, mutta kuvaa hyvin päättäväistä toimintaa, jota halutaan sisukkuuden ja oikeudentunnon lisäksi kansanluonteessamme nähdä. Sundqvistin Viimeinen mutka on jo erilaista suomalaisuutta; siinä itsensä murhaaja ei joudu harkitsemaan tekoaan uusiksi ruumiillisten ponnistelujen väsyttämänä. Hän laittaa tyynesti perheensä autoon ja vie heidät viimeiselle matkalle. Päähenkilö voi olla toisessa maailmassa jo lähtiessä, soutaja takuulla havahtuu todellisuuteen.

Riimittelyn muodon Sudqvist hallitsee rennosti, ja pitääpä vielä aiheen sisällönkin kasassa. Tässä katkelma eräästä joulutunnelmasta:

Sen voi huomata että sua jännnittää
kun lahjaliiveistä näkyviin nännit jää
sä odotat taas että jouluna
onko se taas jouluaattona kännissä

Ehkä vieraitten katseet sua hämmentää
kun rintaliiveihin sukeltaa kämmen tää
sukulaisetkin pohtivat mielessään
onko se taas jouluaattona kännissä

Sitä aina ei muista juodessaan
että Joulu on kerran vuodessa
ja Annikki-tädin kotiviinistä
koko suku jouluaattona kännissä

Mutta varsinainen muodon ja sisällön virtuoosi oli Lauri Viita. Hän hioi niitä vastakkain, kunnes näkyvissä ei ollut enää yhtään turhaa sanaa eikä joutavaa ajatusta. Vaikka Katri Vala olikin jo vapauttanut lyriikan mitallisuudesta, ilmeisestikin kurinalaista Pispalan poikaa se vielä puhutteli lujasti.

Lauri Viitaakin on sävelletty. Ainakin Jukka Siikavire on tehnyt kauniita säveliä hänen runoihinsa levyllisen verran, vaikka Juice Leskinen onkin sanonut monen yrittäneen, eikä kenenkään onnistuneen. Olikohan kateutta, sillä omasta mielestäni kuulen onnistumista. Ehkä Juice halusi kuulla moreeninrouheaa musiikkia harmonian ja hempeilyn sijaan. Minä näen Viidan runoissa ensin herkkyyttä, sitten vasta kuulen puheet ankarasta miehestä.

Kotitaival

Kaari katuvalojen
lamppujonon keltaisen
laitakaupungille syövereistä muurien
saattaa orvon askelen
lupaa kodin sille

Oma musta varjo vain
takaa, ali anturain
kadun likaketeen jättiläisen kasvattain
haihtuu jaloin tahdikkain
uuden valon eteen

Pienenevää ympyrää
mielen miete kipittää
pyrkimättä mukaan rakki sumuun häviää
silläkin on määränpää
kaivanneeko kukaan

Pätevää puhetta. Lisäisin tuohon listaan vielä Sir Elwoodin hiljaiset värit. En saa yhtään levyä nyt käsiini, että en voi tarkistaa laulujen kirjoittajaa mutta käsittääkseni se on Juha Lehti.

Vielä tältä "kevyemmän" musiikin saralta puuttuu tärkeitä nimiä?

VeHy kirjoitti:Pätevää puhetta. Lisäisin tuohon listaan vielä Sir Elwoodin hiljaiset värit. En saa yhtään levyä nyt käsiini, että en voi tarkistaa laulujen kirjoittajaa mutta käsittääkseni se on Juha Lehti.

Vielä tältä "kevyemmän" musiikin saralta puuttuu tärkeitä nimiä?

Veikko Lavi, lähes koko tuotanto. Esimerkkeinä vaikkapa Savolainen fakiiri, Väärä vitonen, Silakka-apajalla, Ota löysin rantein ...
http://members.tiscali.fi/veikko.tiitto ... 20lavi.htm

Tuli mieleen vielä Suurlähettiläiden piisien tekstit, joissa monissa kuvataan parisuhdetta ja yleensä miesnäkökulmasta. Siis naisen oikullisuutta ja sitä monesti hyvin nasevasti tai muuta suhteeseen liittyvää.

Esim. Kuinka perhonen lentää, Kolme koskea, Elokuun 11.
http://jata.vampula.net/musiikkisivut/m ... tilaat.htm

Ei tämä nyt tietysti ihan Hectorin tai Lavin tasolle ehkä yllä, mutta hyviä tekstejä noistakin löytyy.

Meinasi vielä uohtua J. Karjalainen! Koko tuotanto

puuhaaja kirjoitti:
vaikka Juice Leskinen onkin sanonut monen yrittäneen, eikä kenenkään onnistuneen. Olikohan kateutta, sillä omasta mielestäni kuulen onnistumista. Ehkä Juice halusi kuulla moreeninrouheaa musiikkia harmonian ja hempeilyn sijaan.

Tartun nyt tuohon Juiceen. Hänen monista hyvistä sanoituksista mieleen tulee päällimmäisenä Rakkauden ammattilainen. Näen siinä upeita rinnastuksia eri tasojen välillä. Juice lienee tajunnut jotain hyvin oleellista ja syvällistä tuo toisen J:llä alkavan puusepän ajatuksista.

Kun kerran alettiin listaa kerätä niin minä lisään vielä Junnu Vainion ja samalla ilmoitan että Mikko Alataloa en mukaan kelpuuta. Hän vain kuvittelee sen, mitä Juice kuvaa itse elettynä.

Vuotuinen kirjallisuustapahtuma Tampereella on taas lähellä. "Tervetuloa mukaan".

http://www.aamulehti.fi/teema/henkijael ... 8537.shtml


Leonard Cohenista ei ole vähään aikaa kuultu runorintamalla mitään. Hänen viimeisin levynsä Dear Heather on kyllä todella hyvä. Tässä hänen lohduttava lauseensa kaikkea ehjyyttä ihannoivan tavoitteellisuuden vastapainoksi:

There's a crack in everything and that's how the light gets in.

Nykyrunoja Kukan päivän hengessä
Lauantaina 13.5.2006 klo 19.03 - 21.00
Suosittu toiveruno-ohjelma keskittyy toukokuussa uusimpaan runouteen.

Kuuntelijoiden runotoiveita toteuttavat Vilma Melasniemi ja Iiro Kajas. Kirjailijavieraina ovat Tomi Kontio ja Ilpo Tiihonen. Ohjelman toimittaa Tarleena Sammalkorpi.

Toiveita voi lähettää ennakkoon postikortilla:
Tämän runon haluaisin kuulla
PL 58
00024 Yleisradio
tai sähköpostilla: toive.runot@yle.fi

Faktat peräisin täältä:
http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/id5699.shtml

Tomi Kontio on sanoittanut myös Kelpo pojat -bändin lauluja. Musiikki on nykymittapuun mukaan hieman kuivaa, "alituotettua", mutta oivallista. Tiihonen on värikäs ja hyvin maustava kirjoittaja. Tiedossa mahdollisuus älykkääseen keskusteluun, tai sen kuunteluun.

Sen henkilökohtaisen yllätyksen vielä tuon esiin, että punasieluinen julistaja Esko-Juhani Tennilä on kirjoittanut kauniisti rakkaudestaan vaimoaan kohtaan. Hieman ilkikurillani ostin hänen kokoelmansa kerran divarista, mutta siis yllätyin siitä rohkeasta vilpittömyydestä, jota sivut toivat auetessaan. Hatunnoston paikka.

Melasniemi ja Kajas suoriutuivat tehtävistään hyvin. Ei yhtään tarpeetonta dramatisointia. Toisaalta ellaerosmainen dramatiikka ei nykyrunoissa pesikään.

Ja kyllä herrat runoilijatkin tulkitsivat itseään varsin kelvokkaasti.

Mutta Tarleena voisi hieman vähentää "selostusvimmaansa", kyllä se asia niistä ihmisistä löytyy kuuntelemallakin