Onko teillä itsellänne ollut koskaan minkäänlaisia ennakkoluuloja ja asenteita joidenkin säveltäjien tiettyjä teosryhmiä ja niiden musiikillisia kvaliteetteja kohtaan, jotka lähemmän tutustumisen ja niiden tuottamien kuuntelukokemusten myötä ovat osoittautuneet turhiksi, liioitelluiksi, perusteettomiksi tai suorastaan aiheettomiksikin?
aiemmin itse suhtauduin ennakkoluuloisesti varauksella mm. Schubertin oopperoihin, tansseihin, yksittäisiin liedeihin, mozartin tanssimusiikkiin, ja edellisen että Haydnin varhaisteoksiin, deliusiin, jota tuskin tunsin tuolloin vielä edes nimeltä, ja lauantaihin asti myös renessanssimusiikiinkin, jolloin kolmannen uusintakuuntelukertayrityksen jälkeen useamman vuoden sisällä se avautui minulle ekspressiivisessä ilmaisu-ja tunnevoimassaan, ollessaan yksityisluonteisuudessaan objektiivisen barokin julkisluonteisen musiikin vastakohta.