Uteliaisuus ja tiedon & totuuden tahto saattavat hyvinkin olla yksilöllisen sivistyskimmokkeen taustalla. Tiedä häntä. Saitilla liikkuu Humanismin, Sivistyksen ja Valistuksen Ekspertti, joka todennäköisesti virkkoo lauantaisella aamukahveellaan asiasta kaiken olennaisen ja vielä vähän lisää, joten esitän pari pointtia (vaikka kysyisitkin asiaa täysin kieli poskessa;).
Dietrich Schwanitzin
Sivistyksen käsikirja (2004) on olennaista luettavaa. Opus on suorastaan hauska. Asiasta enämpi
täällä.
Joku saattaa pitää tuota liian kevyenä. Kerron hieman raskaimmasta sivistys-käsityksestä:
Bildung durch Wissenschaft on ankarin sivistysnormi:
sivistykseen tieteen kautta! Wilhelm von Humboldt perusti n. 200 vuotta sitten Berliinin yliopiston, jota myöhemmin alettiin nimittää Humboldt-yliopistoksi. Tässä yliopistossa konkretisoitui 1. kerran ajatus tiedeyliopistosta, joka ei vain opeta (kuin koulu), vaan jossa tutkimus ja opiskelu kietoutuvat toisiinsa: tutkijat opettavat itselleen tutuimpia asioita joita tutkivatkin ja opiskelijat eivät vain omaksu käsitteitä ja tietoja vaan opintoihin liittyvät erilaiset demostraatiot, praktikumit ja muut tutkimusta muistuttavat käytännöt, joissa aletaan oppia tiedonhankinnan ja -muodostuksen toimia. Ja tutkimusseminaareissa opitaan jo pienimuotoista tutkimuksen tekoa. Tältä pohjalta kehittyy sivistynyt yksilö, joka osaa erottaa unelmoinnin ja luulottelun tiedostamisesta, koska ymmärtää omien hengentoimintojensa päälle.
Taustalla on Immanuel Kantin
kriittisen filosofian mukainen jako erilaisiin hengenkykyihin ja niiden kehittämisen erilaisiin välineisiin. Kant totesi neljän kysymyksen olevan tärkeimmät, ja niihin hän koetti filosofiassaan vastata: Mitä voin tietää? Mitä minun olisi tehtävä? Mitä voin toivoa? Mikä ihminen on? (Vrt. myytti Delfoin oraakkelin kehotus: tunne itsesi!) Hän esitti keskeisimmät käsityksensä kolmen kritiikin* muodossa: olivat
Puhtaan ja
Käytännöllinen järjen kritiikit, sekä
Arvostelukyvyn kritiikki. Ensimmäisessä Kant tarkasteli ajattelun ja päätelmien teon perimmäisiä ongelmia mm. hyläten metafysiikan mahdollisuuden uuden tiedon tarjoajana (tämän jälkeen kaikki moderni ajattelu on ollut ei-metafyysistä**). Toisessa hän tarkasteli inhimillisen toiminnan ja sen prinsiippien oikeellisuutta ja hyveellisyyttä, jos noin sopii sanoa. Kolmannessa hän tarkasteli arvostelman/arvostelmain tekemisen ongelmia.
Löyhässä mielessä voidaan sanoa, että
kriittisen filosofian kritiikin momentit muuntuvat sivistys-ajattelussa siten, että kolmen erilaisen tiedostustavan tasapuolinen kehittäminen vie kypsän ihmisyyden kehitykseen (Kantin 'Mündigkeit', täysi-ikäisyys): ne ovat filosofinen, reaalitieteellinen ja aistimellisuuden tajuaminen. Tämä on valistus-ideaalin huipennus. Ihminen, joka (aika hyvin) tuntee itseään, käsittää mikä on tiedettävissä ja mikä on kuvitelmaa, sekä pystyy arvioimaan ihmistoimia (moraalifilosofiana) ja niiden prinsiippejä (etiikkana) hyvän ja pahan, oikean ja väärän kannalta, sekä muotoilemaan aistimellisia kokemuksia koskevia makuarvostelmia ('tämä kännykkä on kauniisti muotoiltu' jne.). Tämmöinen ihminen on demokratian kulmakivi ja siksi tärkeä ihanne valtiokehitykseen liittyen.
Kun/jos luet filosofian historioita, niin lue niiden rinnalla myös yksittäisiä monografioita. Se auttaa pääsemään sisään erilaisiin tarkastelu- ja argumentaatiotapoihin. Antiikin filosofian historian rinnalle Platonin parit dialogit ja Aristoteleelta vaikka
Nikomakhoksen etiikka tai
Metafysiikka tms. Uuden ajan filosofian yhteydessä Descartesin
Metodin esitys, myöhemmin vaikka Kantin
Prolegomena. Lukemista sen mukaan, mitä käsiisi saat: ei hyödytä tehdä orjallisesti noudatettavia lukulistoja, sillä seuraavalla viikolla saatat innostua seuraamaan jotain langanpäätä, joka vie 5 vuoden lenkille aivan jonnekin muualle...
Pahoittelen. Innostuin.
*
Kriittisyys on kritisoitavan asian
mahdollisuuden ehtojen selventämistä. Se ei ole pelkkää irvimistä eikä suun louskutusta, mihin joku keskustelija tälläkin Voorumilla tiedottomasti uskoo.
** Metafyysisyys vs. ei-metafyysisyys: tätä ongelmaa voi tarkata useasta eri vinkkelistä. Tyydyn toteamaan, että
metafyysinen asenne pyrkii perustelemaan ajattelun ja tiedostuksen jollakin perimmäisellä ei-läsnäolevalla tekijällä, jollakin "substantiaalisella" (Substansi, Jumala, Absoluutti tms.). Moderni
ei-metafyysinen ajattelu ei tunnusta kuin e
lävän tässä-ja-nyt-kokemuksen sekä sitä konstituoivan, ylösrakentavan,
kategoriaalis-käsitteellisen piiristön.
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson