Berliinistä se alkoi - kiitos Marja.
Olen varsinainen globetrotter, puhun monta kieltä ja käsillä loput. Ensimmäinen Brecht-muisto kun siippa vei yläkoululaiset Lahteen Kainulaisen Kerjäläisoopperaan. Naiset liivisillään, kodeista ei tullut valituksia. Sitten 1961 olimme 'häämatkalla' palaten Berliinin kautta, lukiomme kaunotar on siellä naimisissa. Muuria rakennettiin, mielenosoittajia oli asemalla, mutta me rohkeet suomalaisit mentiin vaan, minä ison mahani kanssa.
Toinen kerta Leena-emäntä oli sairaana petissä. Meillä tietty oli kuten aina muonaa autossa, talossa myös. Minä tiskasin ja sanoin Peterille, että tykkään tiskata, kun ei tarvi ajatella mitään. Peter sanoi, että hän ajattelee mieluummin. Usein jäimme me kolme suomalaista, Leena, siippa ja minä, jatkamaan juttua saksaksi.
Liki joka kesä piipahdimme siellä. Heidän lapset tykkäs ajaa meidän autossa, meidän taas junalla ja metrolla. Kerran oltiin lasten eläintarhassa, likan tukkapampula putosi häkkiin ja minä koukkasin. Sitten tytön kesäkenkä putosi metron junan eteen, Peter koukkasi.
Yksi kerta oli alkuun kaamea. Halusimme yöpyä edellisen yön teltassa, ettei isäntäväellä olisi niin paljon vaivaa. Camping oli kapean järven rannalla, just vasten itärajaa. Lapset nukkuivat jo, kun kuulimme nuorten huutoja ja ampumista vastarannalta. Pitkän hellepäivän jälkeisen sumun turvin jotkut olivat yrittäneet uimalla yli.
Totta kai kävimme siipan kanssa itäpuolella Brecht-teatterissa. Olipa erikoinen sauna (Herr Puntila..) Muuten Brecht-teatteri vieraili Tampereellakin 60-luvulla: Der gute Mensch von Sezuan, vai oliko kaksikin. Lotte Lenya teki vaikuttavan mykkäroolin.