Museomusiikin korkeakoulu
Sibelius-akatemiassa ei ole nykymusiikin eikä musiikkiteknologian professuureja. Rehtorikin on museomusiikin ääritapaus, lied-pianisti. Saksa sujuu, englanti heikko. Sibis on mukautunut opetusministeriön järjestelmään, joka nykyisin synnyttää tohtoreita ja maistereita. Syntyy paljon tyhjää ja tarpeetonta tekstiä.
Hupaisaa on esimerkiksi, että luulisi maistereiden tietävän jotain myös musiikin filosofiasta, mutta ulkopuolisesta ainakin näyttää siltä, että musiikin filosofia merkitsee sibikseläisillä pelkästään Adornoa ja koska Adorno kritisoi Sibeliusta, koko musiikin filosofian voikin sitten unohtaa. Todella leppoisa asenne.
Ulkomaalaiset pärjäävät nykyisin orkesterien koesoitoissa paremmin kuin suomalaiset. Miksi? Tähtikultissa ei kouluteta orkesterilaisia. Ennen taisi hienoinen rasismi ja kansallisnepotismi haitata ulkomaalaisten sisäänpääsyä.
Suomalaiset ovat vajonneet klassisessa musiikissa itsetyytyväisyyteen kun maailmalla liikkuu kourallinen solistisia huippuja ja huippukapelimestareita ja pari ainoastaan Euroopassa tunnettua säveltäjää. Kun etsii suomalaisia erilaisista musiikin hakemistoista, on suomalaisia vähemmän kuin väkilukumme edellyttäisi.
Itsetyytyväisyys kostautuu aina ennen pitkää. Niin taiteessa kuin yrityselämässäkin. Sama ongelma on koululaitoksen ja teknologian suhteen, jossa puolivillaiset konsulttifirmojen tekemät selvitykset mairittelevat Suomea. Liikuttavaa. Jengi on pärjännyt koulussa kiltteydellä ja hyvällä muistilla ja kirjoittanut täydet ällät, joista pääosan kielissä, vaikkei vastaisuudessa ole sitten mitään omaa sanottavaa luovuudesta puhumattakaan. Ja ilman Nokiaa kukaan ei puhuisi Suomesta teknologiamaana.