YLE Radio 1

kUkaan ei voi poistua omasta itseydestään samastuakseen välittömästi toisten olioiden kanssa. Voimme ainoastaan minuutemme kadottamisella tiedoitsemisen puhtaana subjektina vailla tahtomista saavuttaa puhtaamman tiedoitsemisen tilan minuutemme kahleista vapautuneena eikä tahtova persoonallinen minämme ja siihen kahlehdittu äly enää tiedoitse mitään suhteessa tahtoon, joka on poistunut tajunnasta minkään tahtomista edellyttävän uskon asian, käsitteen tai aineellisen objektin älymme alumperin niissä tajuamien suhteiden kadottua tajunnasta älyn energian voimalla ja joustavuuden varassa omalla painollaan käsitteiden ja objektien lakatessa vaikuttamasta ja tuottamasta impulsseja., ärsykkeitä, tajuntaamme ja mieleemme tahtoomme juurtuneen älymme niihin alunperin yhdistäneidewn ja subjektiivisesti tiedoittujen, niille antamiemme, semanttisen sisällön ja merkitysten sisäänsä sulkevien tarkoituksine, sillä tahdosta vapautunut ja sen tarkoitusperistä irtaantunut äly käsittää ja toimii nähden maailman tarkoituksetta puhtaasti objektiivisesti, johon tahtomme tarkoitusperiä ruokkivat käsitykset ja ideologiat eivät kuulu eivätkä vaatimuksia ja kriteeristöä täytä tahdolle käsittämättömiien nerollisten ideoiden tapaan vaan syntyvät inhimillisten tarpeiden sanelemina kulloistakin tarvetta vastaavana, kuten usko ikuiseen elämään, neitseestä syntymiseen, ylösnousemukseen ynnä muuta. Korkea älyllinen ajattelu ja luova taiteellinen toiminta edellyttävät ehdotonta vapautta auktoriteeteista ja ilmoitetuista oppirakennelmista, jotka nojaavat aina tahtomiseen suhteineen

Mikin juttu on kolehtisaarnan oloinen.

Juuri tuolla tavoin hihhulipapit yrittävät saada kansan raottamaan kukkaroitaan ja antamaan kahisevaa hyväntekeväisyydeksi ristittyyn tarkoitukseen, jonka vain pastori tietää.

pääseekö vitosella mukaan?

Terminologiaakin voi aina säädellä. Aikanaan Turun ja Tukholman välillä liikennöi vanhasta sotalaivasta värkätty lautta nimeltä Turist Expressen, jossa kuulemma oli "hauska grilliravintola" (lustig grillrestaurang) http://www.faktaomfartyg.com/turist_exp ... 44_b_3.htm

Vaan kävipä eräälle toverilleni vastikään Ruotsin ja Puolan välillä liikennöivällä lautalla tapaus, ettei häntä päästetty kameralaukkuineen baariin. Perustelu: This is an exclusive bar...

Joskus minusta tuntuu kuin en kuuluisi tähän maailmaan lainkaan. Edellinen sitaatti on lainattu Schubertilta, jonka kerrotaan näin kuvailleensa sävellysprosessiaan, ja se kuvaakin hyvin tuota vapaAEHTOISTA IRTISANOUTUMISTA TAHDON PALVELUKSESTA ja sen kaikista attribuuteista, nerot kun elävät enemmän makrokosmoksessa kuin mikrokosmoksessa, pientä kun o kaikki persoonallisin tarkoitusperiin tähdätty puuhu, jossa tekijä löytää itsensä häviävän pienestä osastaan. Suuri on ylimalkaan se, joka ei etsi itseään ja omaansa, neron älyn antautuessa koko ihmiskunnan palvelukseen, normaali äly yksilön.

Normaali ihmisillä tulevat välittömien suhteiden lisäksi tosinvälilliet ja vieläpä mahdolliset suhteet tahtoon, mutta hänelläkinkuten eläimllä tieto rajoittuu ainasuhteisiin, niien muodostaessa hyödylisten tietojen pääsisälyksen. Nrmaalisissa aivoissa ei maailmasta voi muodosua aivan puhtaasti objektiivista kuvaa kun näet havaintokyky kohta laimentuu ellei tahto kannusta sitä energisesti toimivana ja pane likkeelle. Sittekin se on tahdon harrastuksen mukan oiva välikappale tiedoitsemaan olioidenvälisiä suhteita lujasti tahtoon juurtuneena, kuten sopii viisaalle ihmiselle, jonka aina pitää olla vireä. Sillä ei ole oman joustavuutensa ja voimansa varassa kykyä käsittää maailmaa puhtaasti objektivisesti. Muta missä sitä vastoin näin, missä aivoilla on miellekykyä ellaine ylimäärä että maailmasta tarkoituksetta syntyy puhdas ja objektivinen kuva, joka tahdon tarjkitusperlle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä ja jopa niille vahingolliseksi koituva, siinä on jo ainakin taipumusta tuohon epänormaaliuteen, jota neroudeksi kutsutaan, ja jossa tahdolle eli varsinaiselle minälle vieras ja ikään kuin ulkoapäin tuleva genius näyttää alkavan toimia. Vertausni puhumatta nerous on sitä että tietokyky on kehittynyt paljon vomakkaammin mitä tahdon palveleminen vaatii jota varten se alkujaan on yksin syntynyt. Fysiologia voisi lukea sellaisen aivotoiminan liiallisuuden luomiin epämuodostumin jotka se tnnretusti rinnastaa puutteen ja hädän suomiin poikkeuksiin

Kaiiki suuret teoreettiset ja taiteeliset savutukst sntyvät siten, että niiden akuunpanija keskittää kaikki hengenvoimansa yhteen pisteeseen, kerää niin lujasti ja yksinomaisesti, että koko muu maailma häneltä tajunnasta katoaa, ja hänen kohteensa muodostuu hänelle ainoaksi realiteetiksi tahdosta irtisanoutuneen älyn leijuessa vapaasti objektnsa yläpuolella, jolloin mailma mielteenä erottuu heillä puhtaasti ja on ikään kuin haihtunut pois maailmasta tahtona

Kuuntelitko eilisöisen Winterreisen? tunnetko laulut? montako esitystä olet verrannut? osaatko lukea nuotteja ja nauttia niistä jo?

Mikki Hiiri kirjoitti: Voimme ainoastaan minuutemme kadottamisella tiedoitsemisen puhtaana subjektina vailla tahtomista saavuttaa puhtaamman tiedoitsemisen tilan minuutemme kahleista vapautuneena eikä tahtova persoonallinen minämme ja siihen kahlehdittu äly enää tiedoitse mitään suhteessa tahtoon, joka on poistunut tajunnasta minkään tahtomista edellyttävän uskon asian, käsitteen tai aineellisen objektin älymme alumperin niissä tajuamien suhteiden kadottua tajunnasta älyn energian voimalla ja joustavuuden varassa omalla painollaan käsitteiden ja objektien lakatessa vaikuttamasta ja tuottamasta impulsseja., ärsykkeitä, tajuntaamme ja mieleemme tahtoomme juurtuneen älymme niihin alunperin yhdistäneidewn ja subjektiivisesti tiedoittujen, niille antamiemme, semanttisen sisällön ja merkitysten sisäänsä sulkevien tarkoituksine, sillä tahdosta vapautunut ja sen tarkoitusperistä irtaantunut äly käsittää ja toimii nähden maailman tarkoituksetta puhtaasti objektiivisesti, johon tahtomme tarkoitusperiä ruokkivat käsitykset ja ideologiat eivät kuulu eivätkä vaatimuksia ja kriteeristöä täytä tahdolle käsittämättömiien nerollisten ideoiden tapaan vaan syntyvät inhimillisten tarpeiden sanelemina kulloistakin tarvetta vastaavana, kuten usko ikuiseen elämään, neitseestä syntymiseen, ylösnousemukseen ynnä muuta.

Hohhoijjaa! Etkö voisi kirjoittaa vielä pitempiä virkkeitä?

Voisi nääs vielä useammin jättää lukematta sinun pitkät jaarittelusi.

Rehellisesti ja rehentelemättä sanottuna hämmästelen joskus itsekin kuinka tiukkaa ja doktrinääristä tieto-opillista teoreettista filosofista proosaa osaan kirjoittaa keskittyneen ajatteluprosessin satona ja tuloksena, jollen ole sitten siteerannut kuuluisammilta edeltäjiltäni heidän hengentuotteitaan ja tuotantoaan, kuten Schopenhauerilta, sen enempää kirjailijan ja taiteilijan potentiaalista lahjakuuttani väheksymättä, mikä tulee ilmi 16-vuotiaana piirtämissäni säveltäjämuotokuvissa, portreteissa mm. Schubertista, jonka lienen perinyt suvustani

En muuten olisi milloinkaan kuvitellut enää löytäväni Deliusin tapaista minuun voimakkaan vaikutuksen tehnyttä säveltäjää, kuin miksi hän myöhemmin teoksillaan maailman puhtaana kuvastimena stimoileena säveltäjä älylleni puhtaan mielteen alueella ilmeni ja osoittautui, mielteen maailman saavuttaessa täydellisen objektivoituneisuutensa yhteen tajuntaan keskitettynä maailma mielteenä tunkiessaan tahtomisen ulos tajunnastani objektivoituneiden tahdon liikkeiden vain heijastuessa tiedoitsevan tahtomisesta vapaan puhtaan subjektin mielteen alueelle ilmiön substanssin ottaen herruuden muodosta metafyysisen sisällön astuessa esille ulkoisen ilmiön kadotessa ensisijaisena ilmiönä tajunnastani.


Alunalkaen sattumalta Deliusiin tutustuessani edes säveltäjän nimi, jonka alitajuisesti assosioin Sibeliukseen äänneyhdistelmien perusteella, tietämättä, että he todellakin olivat taiteiljatovereita ja kolegoita, ei ollut minulle entuudestaan tuttu millään tavoin, edes historian kirjoista, ja itse musiikkikin, pianokonserton muodossa, johon tuolloin minulla oli mahdollisuus vinyylilevyllä, erään Debussyn varhaisteoksen ohella, josta pidin paljon enemän, tutustua ensimmäistä kertaa, ja voin sanoa, ettei Deliusin musiikki houkutellut tutustumaan itseensä tämän enempää sikälikin ja semminkin kun se vaikutti kovin amaröörimäiseltä vielä hänen hienostuneen musiikkiinsa luonteeseen tottumasta kuuntelijasta, joka oli viettänyt aikansa lähinnä wieniläisklassikoiden parissa ja vasta paljon myöhemmin koin sen omakseni

Tosiasia on, että emotionaalinen perikato kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta. Jopa ratifioituja ominaisuuksia omaava vaihtoehto näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja. Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta looginen asennoituminen opettaa sisäistämään hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä.

Keskeiset ideologiset periaatteet osoittavat, että luovien näkemysten huomiointi järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa. Jopa organisaation uusi toimintakaavio johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti huonoja taloudellisia ja hallinnollisia oloja.

Copyright: http://puppulausegeneraattori.fi

Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että paradoksaalinen ajattelutapa rauhoittaa ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa. Tosiasia on, että kyseisen oikeushenkilön ideologiakriittinen asenne avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti erilaisissa laitoksissa tapahtuvaa valmistusta. Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että musiikillisen teorian kytkentä praktisiin diskursseihin vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä. Vaihtelevalla menestyksellä myös filosofiapoliittinen ratkaisu yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla peräänkuulutettua lakonisuutta. Ottaen huomioon oman tilanteensa, voi vain todeta, että levytyskoneiston saneerauspaine noudattaa epäilemättä ideatasolla organisaation sisäisiä ratkaisumalleja. Todellisuudessa musiikkikielen tason heikkeneminen ontologisesta näkökulmasta havainnollistaa sivistysmalliamme sekä erilaisissa laitoksissa tapahtuvaa valmistusta. Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että esteettiseen ratkaisutoimintaan siirtyminen järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.

Matemaatikotkaan eivät kysele mitä numerot ovat, mutta Schubert vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään huomaamattomia haittatekijöitä. Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta Schubert kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Eikä sovi unohtaa, että Delius johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti huonoja musiikillisia ja ideologisia oloja. Matemaatikotkaan eivät kysele mitä numerot ovat, mutta Delius noudattaa epäilemättä ideatasolla viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Vaikka osaltamme onkin saatettu syyllistyä laiminlyönteihin, voidaan taholtamme kuitenkin todeta, että Delius yksinkertaistaa viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Jopa Schubert näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja taidemallin muodollisuuksia. Vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että Schopenhauer kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja. Jopa Schopenhauer kuvailee huomaamattomia huomiotekijöitä. Universaalista näkökulmasta katsoen Schopenhauer rauhoittaa laajentuvia musiikillisuuksia ja uusia induktiivisia sävellysmenetelmiä.

Kuten hyvin tiedätte paitsi Platonin idealistisuuden, sen että kaikki vakava filosofointi saa alkunsa siitä, että luovutaan tavalliseesta katsomistavasta, antaudutaan rauhalliseen mietiskeluyyn, ja vajotaan saksalaisen sanontatavan mukaan esineeseen, jolloin menetetään oma yksilöllisyys ts. tahto, jolloin älystä tulee maailman puhdas kuvastin (Egon friedell tai suomalainen kääntäjä kirjoittaa kulttuurihistoriassa "jäädään vain olemaan objektin puhdas kuvastin": se mitä näin tajutaan ei ole yksityinen olio sellaisenaan, (en tarkoita olioita sinänsä, tahtoa, joka ei voi milloinkaan olla esine tajunnassa), erityispiirteineen, joihin yleensä kohdistamme huomiomme jotkin objektia katsellessamme, joka jo huomiota herättäessään sitä vastaavana tahdon kiihotuksena älyn ollessa vain vaikuttimien välittäjänä olioiden välisiä suhteita tiedoitessaan tahdon harrastuksen mukaan väärentäen tietoa, vaan sen idea. neron tietotapa kun on oleellisesti havaitseva, sen esinettä kuitenkaan muodostamatta tässä havainnossa erityisoliot vaan juuri Platonin ideat, aina suvun yleisimpään olemukseen asti. Nähdä erityisessä aina vain yleinen, on neron peruspiirre, kun tavalliset oliot näkevät erityisessä aina vai eritytisen sellaisenaan. Neron äly kun kohdistuu olioiden yleiseen puoleen vaabn ei erityisilmiöihin