YLE Radio 1

Käsittämättömiä summia joutuu normaali katsoja pulitamaan kesäteatterien lipuista. Tulee mieleen thalian palvelijoista kaikkein eniten rahastuksen päälle ymmärtävä suomalaisyksikkö eli Helsingin Kaupunginteatteri, joka rahastaa puhedraamoistakin sen, minkä muut musikaaleista...
Linnateatterin Naantalin uuteen teatteri Emmaan tuottaman Kultaranta-esityksen liput maksavat 24 euroa ja Kolilla EU-tuilla esityskuntoon saatettavan Pielisen balladin peräti 27 euroa. 26 euroa kapenee lompakko Heinolassa Sound of Musicin katsomisesta ja saman verran ottaa myös Samppalinnan kesäteatteri Turussa Myrskylintu-musiikkinäytelmästään sekä Pyynikin kesäteatteri Tampereella Tulipunakukastaan. Q-teatterin Maks ja Morits-esityksen normaalilipunhintakin on 22 euroa.

Nämä hinnat ovat kesänäytelmille pöyristyttäviä. Vaikka kyseessä onkin elämyksenhaku, niin jossain pitäisi katsojan lompakollakäymisen rajankin mennä.

Joitakin vuosia sitten Hämeenlinnassa kokeiltu Maksa mitä jaksat-kampanja tekisi oikein hyvää teatterien taloudenhoitajien resurssientajulle. Suomalaiset eivät kuitenkaan ilkeä mennä kymmenellä sentillä teatteriin, vaan maksaisivat sen, mikä heistä olisi lipulle käypä hinta.

Täällä Salon seudulla on viime vuosina ollut tapa antaa joihinkin
kesäteatteri näytöksiin syyskesällä yhdet ilmaisnäytökset,
jotka ovat olleet suosittuja.
En vielä tämän vuoden tarjonnasta tiedä.

Helsingin Kaupunginteatterin linja ei petä. Vuodesta toiseen hintoja nostetaan, milloin milläkin perusteella. Nyt Hairspray-musikaalin hintapyyntö on 43 tai 38 euroa, paikasta riippuen. Onneksi teos ei kuulu intressipiireihini, vaikka lehdistölipulla olisin tietysti voinut sen katsomista harkitakin...
Äskettäin katsoin kyllä korruptiolipulla toisen musikaalin, Peacockiin Eppu Normaalin biisien ympärille kirjoitetun Linnunradan laidalla. Se ei ollut yhtään hassumpi. Vaan olisiko siitäkään viitsinyt kolmekymmentäkahdeksaa euroa ruveta pulittamaan..?

Silloinkun nimimerkki oli SKOPissa valitsemassa henkilökunnan näytäntöjä, Pankkilaisia oli yli 20000 ja jos jokainen kävi keskimäärin 5:ssä pankin kustantamassa näytännössä niin katsojamäärät olivat ehkä erilaiset?

Sitten kun Pankit joutuivat Valtion Erityiseen Suojelukseen, ei Valtiolle ehkä jääny niin paljon mahdollisuuksia Teattereiden Suojeluun.

Mä muistan vieläkin, että jos ennakkonäytäntö oli loppuunmyyty, niin aina pääsin Presidentin aitioon. Oli Henkilökunta tullu senverran tutuksi.

Olin nuoruudessani harrastelijateatterissa töissä, tekniikan puolella. Siksi minun on edelleenkin vaikeata mennä teatteriin maksvana asiakkaana ja ilman, ettei mun tarvitse kantaa 50 kiloa painavaa valonheittimen jalusta mukanani katsomoon.

Teki kyllä joskus mieli näytellä ensirakastajaa, oli meillä niin hyvän näköisiä tyttöjä näyttelemässä. Mutta kyllä he joskus tulivat myös tekniikan poikia tervehtimään!

Father Knows Best?

Tytöt on Tyttöjä. Ei niille aina mitään mahda.

Totta kai mahtaa! Me pantiin tytöt järjestykseen jos meinasivat piuhat sotkea!

Tukholman Dramatenin lippujen hinnat näyttävät meikäläisittäin aika kovilta ja sellaisia ne tietysti ovatkin, vaikka ajattelisimme kruunun suhtautumista euroon, kuten se suhtautuu (eli hinnan perästä nolla pois, niin ollaan lähellä oikeaa valuuttaa). Sista minuten-liput ovat kuitenkin asiallisen hintaisia, esim.II-parven keskialueen paikat maksavat 120 kruunua ja permannon takaosan sekä pienempien salien kaikki paikat 150 kruunua.

Viime hetken lippujen ansiosta Dramaten on tullut minullekin tutuksi Tukholmanreissuilla, viimeksi männäviikolla, kun katselin siellä Shakespearen Mitta mitasta-moraliteetin modernisoidun version.

Kummallista, että Suomessa viime hetken lippujen myynti on järjestäen lopetettu -ellei Kansallisteatteri ole nyt ottanut niitä takaisin ilman mediapaineita...

Suomen Kansallisteatteri on palauttanut viime hetken liput valikoimaansa. Samana päivänä SKT:n kassalta ostettu lippu Suuren ja Pienen näyttämön esityksiin maksaa 13 ja Willensaunan ja Omapohjan esityksiin 10 euroa.
Tarjous on aika huomattava, kun muistetaan, että normaalihintaiset liput ovat kakkosella alkavia ja opiskelija-ja eläkeläisalennuksetkin pääsääntöisesti näitä saman illan hintoja kalliimpia.

Mitenkäs teattereissa nykyisin on tilaa, saako lippuja jos haluaa saman kuukauden aikana? Asuin Turussa silloin Holmbergin aikaan ja lippujen saanti oli todella vaikeaa, näytökset olivat aina täynnä ja yleisöä tuli bussilasteittain kaukaakin. Ilmeisesti näille seurueille myytiin ensin ja sitten vasta muille. Itse olisi jo lokakuussa pitänyt ostaa liput huhtikuun näytökseen. Ja kun sitä eioota oli aikansa kuunnellut niin jäi se kytkin päälle, ettei enää viitsinyt yrittääkään.

Ainakin Kvartetin kanssa taitaa olla edelleen sama juttu, liput heti ensimmäisenä aamuna myyty loppuun.

Tuohon on vaikea heittää mitään yleistystä, useimmiten teatteriin saa lippuja varsin lyhyelläkin varoitusajalla, ellei kyseessä ole joku "hittikappaleeksi" nostettu juttu. Tällä hetkellä sellaisia ovat ainakin HKT:n Kvartetti, Hämeenlinnan Vanja-eno, KOMin Punahukka ja Q:hun tuleva Hitlerin kellonsoittaja.
Usein kuitenkaan ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä parhaan ohjelmistossa olevan ja suosituimman esityksen välille. Vaikka makujahan on tietysti monenlaisia...

Lippujen hinnat ovat yksi merkittävä tekijä siinä oravanpyörässä, jossa suomalaiset teatterinjohtajat juoksevat. Tulosvastuupaineita on ja moni siinä sortuu; Lappeenrannan KT:n johtaja Antti Majanlahti hyvin asian konkretisoi tämän päivän (22.3.2006) HS:ssa: jos lamppu menee rikki, ei ole varaa ostaa uutta, vaan pitää keksiä jotain muuta.

Mutta vaikka teatteri onkin kulttuuribisneksenä sitä "leivätöntä" puolta, eli kehnosti taloudellisesti tuottavaa, on silläkin oltava oikeus olla huonoa bisnestä. Huuti Helsingin Kaupunginteatterin lippupolitiikalle; varsinkin, jos sitä aletaan soveltaa muuallakin maassa..!