YLE Radio 1

Viikon musiikkitapaus ja eittämätön elämys mitä nyt satunnaisesti radiota kuuntelen silloin tällöin sai aikaan kurt Weillin mukaansatempaavat laulut kuten berliinin valot ja vähemmän tunnetuksi tulleet orkesterisarjat, jazzahtavan svengaava ja kevytilmeisempi "panamalainen" ja omaperäinen ja drmaattisen ilmaiosuvoimainen ja jännittävä, tummasävyinen Strindbergin näytelmään kustaa III jotka pitivät tiukasti otteessaan alusta loppuun asti edustamassaan laaja-alaisessa temaattis-ilmaisullisessa skaalassaan ulottumalla piikittelevästä yhteiskuntasatiirisen kritiikin höystämästä aina dramaattisen tummiin sävyihin saakka mutta aina sydämellisessäö gemûtlichkeit hengessä vääränuottisen jazzmuotokielen ja sublimoituneen musiikillisen ilmaisun nerokkaassa synteesissään tehdessään saman jazzrytmille minkä schubert kansanlaululle aateloidessaan kansanlaulun korkeimpien sävelluomusten rinnalle pakahduttavassa ilmaisuvoimassaan ja lyyrisessä runollisuudessaan kuten Weill älyllisessä nokkeluudessaan jonka musiikista ei kuitenkaan puutu emotionaalista kosketuspintaa