YLE Radio 1

Kirjoittaja **Mikki Hiiri** päivämäärä 27.10.05 - 21:44

Yleisesti voidaan todeta, että mitä myydympi kirja tai sävellys, sen tyhjempi ja huonompi sisällöllisesti; mitä enemmän jotakin kirjaa tai levyä myydään, sen köyhempi kirjalliselta ja musiikilliselta eli sisällölliseltä anniltaan se usein on korkeakultturisilla mittapuilla mitattuna.

Kirjoittaja **VeHy** päivämäärä 27.10.05 - 22:06

Voi herrajumala miten idioottimainen väittämä ja millä mittauksella tuollainenkin väittämä voidaan todeksi osoittaa? Sen mukaan esimerkiksi Raamattu on tyhjempi ja huonompi sisällöllisesti kuin siis mikä?

Näitä korkeakulttuurisia sobbi-idiootteja ei näköjään tarvitse kylvää eikä istuttaa. Aina niitä jostain sikiää.

Kirjoittaja **VeHy** päivämäärä 28.10.05 - 8:30

VeHy kirjoitti:Voi herrajumala miten idioottimainen väittämä ja millä mittauksella tuollainenkin oletus voidaan todeksi osoittaa? Sen mukaan esimerkiksi Raamattu on tyhjempi ja huonompi sisällöllisesti kuin siis mikä?

Näitä korkeakulttuurisia snobi-idiootteja ei näköjään tarvitse kylvää eikä istuttaa. Aina niitä jostain sikiää.

Kirjoittaja **Kari Vuokare** päivämäärä 28.10.05 - 8:53

Voidaanko yleisesti tehdä päätelmiä myös kirjoittajan laveuden, aihepiirin suppeuden, vaikeaselkoisuuden, monomaanisuuden ja toisaalta kirjoitusten sisältöannin välillä?

Kirjoittaja **Kelane** päivämäärä 22.3.06 - 21:45

"huono" on mielestäni subjektiivista, joten en voi olla samaa mieltä kanssasi.

Kirjoittaja **VeHy** päivämäärä 23.3.06 - 11:54

Entä päinvastoin, takaako taiteen kvaliteetti sille populaarisuuden?

Kirjoittaja **puuhaaja** päivämäärä 23.3.06 - 12:03

Hyvyys ja huonous ei ratkaise taiteen menestystä laajemmassa yleisössä. Vasta kun onnistutaan taiteilijan henkilön kaupallistamisessa, alkaa itse taidekin käydä kaupaksi. Tästä on esimerkkejä kaikilta taiteen aloilta. Arno Kotro ei ole runoilijana päätä pitempi muita, mutta osaa kyllä tuoda itsensä esiin. Juhani Palmu on tunnetumpi lööpeistä kuin yksittäisistä töistään.

Kirjoittaja **moxu** päivämäärä 17.5.06 - 16:33

VeHy kirjoitti:Entä päinvastoin, takaako taiteen kvaliteetti sille populaarisuuden?

Ei.
Kvaliteetti ja populaarisuus pitäisi mitata jollain täysin toisistaan riippumattomalla asteikolla. Millainen se olisi, olisikin mielenkiintoista tietää...

Teatterin ja miksei musiikinkin monilla sektoreilla on aika yllättävää, miten vähän suuri yleisö löytää "helmisimpukoita", vaikka niitä on siroteltu sinne tänne. Muoti-ilmiöiden perässä ratsastajiakaan ei kuitenkaan parane mennä tuomitsemaan, sillä niissäkin on monesti hyvää -kuten ymmärrettävää onkin, jo edellämainituin perustein.

Kirjoittaja **k-meleon** päivämäärä 19.5.06 - 0:05

Ongelmat alkavat toden teolla, kun huomataan ettei populaarisuus takaa populaarisuutta.

Populaariksi tuotettu esitys ei välttämättä tule populaariksi!

Sama toisella osastolla: briljantti taiteilijanero hioo liki täydellistä teostaan vielä toisen vuosikymmenen tai kaksi, mutta kriitikot ja yleisö eivät innostukaan, vaan toteavat työn kehnoksi.

Taiteellinen laatu ei takaa taiteellista laatua!

Ongelmia Paratiisissa...

Kirjoittaja **Puliukko** päivämäärä 19.5.06 - 0:42

Ja kaiken lisäksi kannattamattomuus ei aina välttämättä takaa taiteellista kvaliteettia.

Kirjoittaja **Scorrevole** päivämäärä 19.5.06 - 13:12

Anteeksi, en ihan ymmärrä, käytetäänkö tässä populariteetista merkitystä 'kansanomaisuus' (jokseenkin korkeataiteisuuden vastakohtana pidetty, mutta ei ole sitä aina) vai 'suosio' (joka kylläkin vielä toistaiseksi mitataan kaupallisena arvona, myyntilukuina).

Jos vaihtoehdoista jälkimmäinen on puheenaihe, voisin todeta, että kaupallinen suosio on onnistuneen markkinoinnin lopputulos (sitä siis käytetään yleisesti kahden täysin eri asian mittaamiseen). Taiteellinen kvaliteetti taas on osoitus taiteilijan onnistumisesta (tai epäonnistumisesta riippuen siitä, onko kvaliteetti korkeaa vai matalaa).

Onko kenties epäselvää, koska taiteilija on onnistunut? Silloin palaisin vanhaan aiheeseeni siitä, kuinka eri tyylejä ja estetiikkoja tulisi tuntea. Harjoittelemaan vaan, kaikkea ei saa valmiiksi purtuna!

Kirjoittaja **moxu** päivämäärä 19.5.06 - 15:51

Eihän suosionkaan tarvitse muuttua rahaksi. Julkisella paikalla esiintyvä katusoittajaryhmä saattaa saada suurenkin suosion, kuten vuosien mittaan esim.lattarimusiikkia esittävälle Macchu Picchu-ryhmälle on Suomessa käynyt. Sehän on tosin yrittänyt lyödä "kansansuosiotaan" rahoiksi siinä ihmeemmin onnistumatta...
Taiteen tai kaiken kulttuurisisällön on oltava ennenkaikkea tekijälleen palkitsevaa, vasta toisella sijalla on raha. Useimmat esittävät taiteilijat taitavat kuitenkin olla sen verran egoisteja, että heidän taiteensa lähtökohtana on yleisöön tehtävä vaikutus. Eli omakaan innoitus ei saa täyttymystään, jos juttu ei mene katsojille jakeluun.

Kotisivu · Kirjoittaja **Silee** päivämäärä 19.5.06 - 16:29

Populaarit taideteokset, mitkä tässä yhteydessä ymmärtäisin yksinkertaisesti "suosituiksi", ovat yleensä yksinkertaisempia ymmärtää - esim. musiikissa hyvin selkeää tonaalisuutta ja rytmin selkeyttämistä tasaisella, yksinkertaisella kompilla. Valtaosa musiikin kuuntelijoista on aivan tavallisia ei-musikaalisia "sunnuntaikuuntelijoita", joille Uotilat, Henzet sun muut ovat liian "vaikeaa" kuunneltavaa. Tämän vuoksi yksinkertaisemmat taideteokset pääsevät helpommin suuren yleisön suureen suosioon. Yksinkertaiset, kansaan helposti uppoavaksi tehdyt taideteokset ovat useimmiten taiteellisti "arvottomampia".

Poikkeuksiakin on. Esim. supersuosittu Robbie Williams tekee mielestäni oikeastikin hyvää musiikkia, vaikka olenkin musikaalinen, aktiivinen ja kehittynyt musiikinkuuntelija (vaikka itse sanonkin). Poikkeuksia on muutenkin paljon, mutta pääasiassa taiteellisesti "laadukkaat" teokset eivät pääse suosituiksi.

Kirjoittaja **Lolita** päivämäärä 19.5.06 - 17:42

Joku asia voi olla hyvä, vaikka sen läpikäyminen olisi hidasta ja puuduttavaa. Jostain, joka ei ole hauskaa, voi saada paljonkin irti.

Hauska on aika huono mittari sille, mikä on hyvää.

Kirjoittaja **Scorrevole** päivämäärä 19.5.06 - 23:38

moxu kirjoitti:Julkisella paikalla esiintyvä katusoittajaryhmä saattaa saada suurenkin suosion, kuten vuosien mittaan esim.lattarimusiikkia esittävälle Macchu Picchu-ryhmälle on Suomessa käynyt. Sehän on tosin yrittänyt lyödä "kansansuosiotaan" rahoiksi siinä ihmeemmin onnistumatta...

Saivathan ne vihdoin häädön tuolta arvokkaalta paikalta? Vahvistettu (ja varsinkin noin voimallisesti) katusoitto on minusta väkivaltaa, ja se pitäisi oikeasti kieltää. Mainitun ryhmän edustajat näyttävät muuten minusta kovin hyvinvoivilta, kun katsoo, minkälaiset autot ja kännykät heillä on (ei ole klassisen koulutuksen saaneella muusikolla varaa moiseen...). Toisaalta olisi komeaa, jos vaikkapa Korvat auki! -tyyppinen ryhmä esiintyisi Kolmen sepän patsaalla, olisipahan suomalaista (nuorta, ylioppilas-!) kulttuuria suomalaisessa ympäristössä eikä moista teko-etnistä huttua. Eikä sattuisi korviin.

Silee kirjoitti:Populaarit taideteokset, mitkä tässä yhteydessä ymmärtäisin yksinkertaisesti "suosituiksi", ovat yleensä yksinkertaisempia ymmärtää - esim. musiikissa hyvin selkeää tonaalisuutta ja rytmin selkeyttämistä tasaisella, yksinkertaisella kompilla.

Teknohan esimerkiksi on harvoin tonaalista, samoin punk saattaa olla hyvinkin sanotaanko "vapaatonaalista" (hassu sana, mutta käytetty). Hyvin on mennyt kaupaksi. Komppikaan ei välttämättä ole aina niin tasainen...

Lolita on mielestäni omassa kommentissaan aivan oikeassa, vaikka meneekin vähän ohi.

YLE Radio 1

Populaarisuus ei takaa taiteellista kvaliteettia

Populaarisuus ei takaa taiteellista kvaliteettia

Parempi tuttu huono kuin vieras hyvä

Paikallaolijat